Toisinaan sitä käy mielessä tuo otsikon kysymys ja lähinnä pienen lapseni kannalta. Lapsen isästä eikä isovanhemmista ei ole hänen huoltajakseen.Isän elämä sen verran tasapainotonta ja häilyväistä,etteivät hänen tilanteensa ja ole lapsen edun mukainen eikä hän jaksa olla lapsen kanssa kuin satunnaisesti. Katsotaankohan tällaisia asioita läpi sormien vai laitetaanko lapsi hänelle hinnalla millä hyvänsä.
Pitäisikö minun laatia ennakkoon jokin toivomus asian suhteen vai kyselevätkö viranomaiset automaattisesti esim.muilta lähisukulaisilta mahdollisuutta ottaa lapsi luokseen.
Pitäisikö minun laatia ennakkoon jokin toivomus asian suhteen vai kyselevätkö viranomaiset automaattisesti esim.muilta lähisukulaisilta mahdollisuutta ottaa lapsi luokseen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hoitotestamentti(?) kannattaa toki tehdä. Ei se välttämättä asiassa paljoakaan paina, mutta sinun tahtosi tulee sillä selväksi.
Jos sinulla on yksinhuoltajuus ja isä ei lasta tapaa säännöllisesti ei hän automaattisesti ole lapsen seuraava huoltaja. Myöskään isovanhemmat tai muutkaan sukulaiset eivät lasta automaattisesti hoitoonsa saa.
Minä kun olen yksinhuoltaja niin tein hoitotestamentin. Kirjasin paperille toiveeni lapsen hoidosta jos minulle sattuu jotain ja otin kahden ihmisen nimet paperiin todistamaan allekirjoituksen aidoksi. Paperi on lapsen papereissa sekä toinenversio kyseisillä ihmisillä ketkä lapseni hoitaa jos kuolen.
Itse otin asian puheeksi lastenvalvojalla käydessäni ja hän neuvoi tekemään asiasta jonkinlaisen paperin ja pitämään huolen siitä, että minun tahtoni ja toiveeni lasten hoidosta ja huollosta on tiedossa. Siis raamatun väliin ei kannata tätä kirjettä laittaa. Elikkä se ihminen, jolle olisin lapseni uskomaan olisi myös tietoinen tästä.
Meillä tilanne isän kanssa kovin riitaisa ja isän kyky huolehtia lapsista oman sairautensa takia huono. Tämän lisäksi lapset joutuisivat muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja eroon aikuisista sisaruksista. Olenkin tullut siihen tulokseen, että aikuiset veljet saisivat lapset huostaansa ja siten lapset saisivat asua kodissaan ja käydä koulun loppuun tutussa paikassa.
Loppujen lopuksi käräjäoikeushan sen päätöksen tekee lastensuojelun suosituksen mukaan. Toivottavasti eläisi kumminkin siihen asti, että nuorimmainenkin olisi aikuinen.
Miten miehistä tulee heti siittämisen jälkeen niin kelvottomia?
"Lapsen isästä eikä isovanhemmista ei ole hänen huoltajakseen.Isän elämä sen verran tasapainotonta ja häilyväistä,etteivät hänen tilanteensa ja ole lapsen edun mukainen eikä hän jaksa olla lapsen kanssa kuin satunnaisesti."
"Meillä tilanne isän kanssa kovin riitaisa ja isän kyky huolehtia lapsista oman sairautensa takia huono."
Jos olisin osannut ennustaa sillä hetkellä, kun aloitimme yhteisen taipaleen, että puolisko sairastuu ja ajautuu lääkkeitten myötävaikutuksella sellaiseen kuntoon, ettei yhteiselo ole enään mahdollista, niin vastaisin puhelimeen jossain kaukana paratiisisaarella ja heittäsin keikkaa selvännäkijänä tai peräti ennustajana. Valitettavasti en omaa tällaisia kykyjä, vaan on pakko elää päivä kerrallaan.
Jos itse sitten osaat valita sen täydellisen puoliskon ja vanhemman omalle lapsellesi, niin herää kysymys, mitä ihmettä sinä täällä notkut???
Häh? Tämä palstahan on "Yhteis- ja yksinhuoltajuus". Hei haloo!
Harvan kirjoittajan tarvitsee miettiä kenelle testamenttaa lapsensa, kun lapsen toisesta biologisesta vanhemmasta ei tule olemaan huoltajaksi.
Se että aviopari eroaa, ei tavallisten ihmisten ollessa kyseessä, lopeta kumpaisenkaan vanhemmuutta.
Kun tarpeeksi kauan ja riittävän hyvin tuntee toisen, tietää ainakin sen, onko siittäjästä isäksi, vaikkei elämänikäiseksi kumppaniksi olisikaan.
Ei siinä tarvita selvännäkijän lahjoja. Sairaudelle ei tietenkään mitään voi, mutta harvemmin sairauskaan täysin tuhoaa ihmisen kykyä toimia tarpeen vaatiessa vanhempana.
Yht äkkinen sairastuminen skitsofreniaan ja voimakas lääkitys kyllä aika lailla vie.
Kaverini sairastui saatuaan lapsen ja joutui antamaan lapsen huostaan. Ei pysty tapaamisiinkaan säännöllisesti, koska usein huonossa kunnossa. Pari kertaa vuodessa lapsi on yökylässä, mutta tapaamisia joutuu peruuttaa useasti. Onneksi sairaus on helppo selittää lapselle, ja lapsi ymmärtää ettei äiti tahallaan ole tapaamatta.
Väestötasolla skitsofrenian esiintyvyys on noin 1%.
Perinnöllinen alttius edistää skitsofrenian puhkeamista siten, että skitsofreniaa sairastavan henkilön lapsella on 10 prosentin todennäköisyys sairastua skitsofreniaan
Näistä skitsofreniaan sairastuneista kaikki eivät myöskään ole eronneet. Joukossa voi olla esim. kuusilapsisen perheen isä, jolla sairaus pysyy oireettomana oikealla lääkityksellä.
Kaverini sairautta hoidetaan, mutta ei se paljon tilannetta auta. Psykooseja tulee usein ja sairaala on tullut tutuksi. Lääkkeet ovat hyvin vahvoja ja tekevät kaveristani hitaan. Toisilla skitsofrenia pysyy hallinnassa ja ei häiritse vanhemmuutta. Kaverini ei ole varsinaisesti eronnut, vaan mies lähti ennen lapsen syntymää, jolloin hän oli terve.
Onko sinulla sisaruksia? Lapsella kummeja? Isovanhempaa joka vielä jaksaisi hoitaa?
Kyllä lapsen oma toinen vanhempi pitää tsekata ensin, että onko hänestä huoltajaksi.
Tällaisista jutuista tulee muutoin ensimmäisenä mieleen kosto: lastasi et saa edes minun kuolleen ruumiini yli.
En epäile etteikö niitäkin lapsia ole, joista toisesta vanhemmasta ei missään nimessä ole lapselle huoltajaksi, mutta en usko että joka toisen yksinhuoltajan on tarvetta tehdä "hoitotestamenttia".
Jos lapsi jää huoltajatta, niin kyllä lastensuojelu sen vanhemman tsekkaa.
Juttuhan menee näin. Maistraatti ilmoittaa lastensuojeluun, kun lapsen huoltaja on kuollut ja näin lapsi on jäänyt ilman huoltajaa. Käräjäoikeus tekee aikanaan päätöksen lastensuojelun tekemien tutkimusten perusteella, kuka lapsen huoltajaksi tulee. Tähän päätökseen vaikuttaa edesmenneen huoltajan toive perusteluineen, lapsen toive ja sukulaisten mahdollinen kiinnostus. Jos muuta ei löydy niin lapsi otetaan huostaan.
Ihan huutokaupalla näitä virallisesti yksinhuoltajan lapsia ei jaeta. Kyllähän se ensisijainen huoltaja lapsille on se toinen biologinen vanhempi, mutta aina se ei ole mahdollista, valitettavasti.
Nämäkin asiat pitäisi miettiä kaiken varalta, vaikka kuinka tuntuu, että elämme ikuisesti, se voi olla yllättävän lyhyt aika.