Nuori tupakoimaton keuhkosyöpäpotilas ja lähestyvä kuolema

Hei, miehelläni todettiin vajaa vuosi sitten, alle 40-vuotiaana laajalle keuhkojen alueelle ja lähialueelle levinnyt iso syöpäkasvain (yli 10 cm). Koskaan ei ole edes maistanut tupakkaa, joten diagnoosi oli täysin odottamaton. Oli kärsinyt useamman vuoden pahoista uupumusoireista, mutta lääkärissä ne oli aina diagnosoitu uupumusoireina ja oli ehtinyt olla pitkään sairaslomalla uupumusdiagnoosilla ennen kuin syöpä selvisi. Juuri tuo, ettei ole koskaan tupakoinut, ei saanut lääkäreitä epäilemään keuhkosyöpää lainkaan, vaikka hänellä oli erilaisia keuhko-oireita. Epäiltiin vain astmaa yms. Vasta kaulalle tullut etäpesäke paljasti syövän. Etäpesäkkeestä saatiin syksyllä otettua koepala, mutta sen perusteella kasvaintyyppi on hieman epävarma, koepalan perusteella ilmeisesti harvinainen large-cell carsinoma, joka on nimestään huolimatta pienisoluisen syövän alatyyppi. Tämä olisi erittäin korostetusti tupakoitsijoiden sairaus, joten ei ensimmäinen mitä olisi olettanut.

Heti oli selvää, ettei tautia voi parantaa, mutta sai viisi settiä sytostaatteja (karboplatini-etoposidi), jolla toiveena eliniän pidentäminen. Maaliskuussa ennen viimeiseksi aiottua kuudetta sytostaattia kävi ilmi, että syöpä oli sytostaatista huolimatta levinnyt aivoihin ja aivoista löytyi neljä reilun sentin kokoista etäpesäkettä ja sytostaatti jätettiin kesken ja sen sijaan sai koko aivojen sädetyksen 2 viikon setin (10 kertaa), jolla tavoite vähäksi aikaa hillitä aivojen kasvaimia. Selvää kuitenkin on, että aikaa ei paljoa ole jäljellä. Sytostaatit eivät olleet onnistuneet pienentämään myöskään pääkasvainta, mutta mahdollisesti kasvu oli pysähtynyt/hidastunut (helmikuussa otetuissa kuvissa kasvain oli sama 10 cm kuin syksyllä, sen jälkeen kuvia ei ole otettu, joten ei tietoa, mitä sen jälkeen). Joka tapauksessa lääkäri sanoi, että kovin kauaa ei ole aikaa ja saa ainoastaan oireita lievittää hoitoa (palliatiivista hoitoa) tarpeen mukaan.

Haluaisin kuulla kokemuksia terminaalivaiheesta keuhkosyövän kanssa ja kuolemasta, miten läheisesi tauti eteni, miten läheisesi kuoli ja miten keuhkosyövässä yleensä kuollaan. Miten kauan läheisesi oli ”sänkypotilas”? Missä määrin kipuja, miten niitä hoidettiin? Koska sairaalaan, miten pitkään kotona? Oliko kuolema odottamaton vai tiesittekö, että nyt läheinen tulee pian kuolemaan? Ihan kaikkea mahdollista.

Mieheni on viimeiset viikot ollut lähes täysin sängyssä. On ollut koko ajan kotona ja toiveena, että voisi olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Ei jaksa juuri mitään. Tarvitsee apua nostamaan ylös esim. vessaan ja aina ei jaksa autettunakaan vessaan. Ajatus on kuitenkin hyvin kirkas ja tykkää puhua, katsella tv:ta yms., mutta ei esim. jutella jaksa kovin pitkään. Makoilee lähes koko ajan, pääosin sängyssä, välillä puolimakaavassa asennossa sohvatuolissa. Viime viikkojen aikana ehkä joka kolmas päivä on jaksanut tulla jossain vaiheessa yhdessä syömään keittiöön, mutta pääsääntöisesti syö sängyssä. Ei ole erityisen paljoa kipuja, mutta tuntee vain olonsa hyvin heikoksi. Tänään pystyttiin käymään pitkästä aikaa ihan pienellä parin kilometrin autoajelulla, mutta ei oikein jaksa sellaistakaan. Ei saa enää itse ajaa autoa aivojen etäpesäkkeiden takia eikä kyllä jaksaisikaan ajaa. Ruokahalu on kohtuullisen hyvä ollut koko ajan, joten ei ole laihtunut kuten keuhkosyöpäpotilaat yleensä.

Mietityttää kovasti, mitä on edessä. Miten voi odottaa taudin etenevän ja kauanko voi olettaa, että jaksaa vielä. Jos sinulla on kokemuksia läheisesi keuhkosyövästä, tuntuisi hyvältä kuulla kokemuksia. Millaisia läheisesi viimeiset ajat olivat, miten häntä hoidettiin, kauanko vaikeaa aikaa kesti, kauanko läheisesi sairasti yms. Kiitos kaikille.