Erosin 4 kuukautta sitten ex-poikaystävästäni. Olimme kerenneet olla yhdessä vuoden, jonka aikana meistä oli tullut todella läheisiä. Ex on alkoholisti ja hänellä on paljon ongelmia elämässään. Yritin auttaa häntä pääsemään eroon alkoholista ja muista ongelmista, mutta yritykseni epäonnistui. Ex alkoi vihata minua, kun pyrin kontrolloimaan hänen alkoholin käyttöään. Kännissä ex kuitenkin kohteli minua kaltoin (fyysisesti sekä psyykkisesti), joten suhde haavoitti minua todella pahasti.
Viime viikkoina olen mietiskellyt, josko jossain vaiheessa kykenisin unohtamaan exän. Olen kuitenkin alkanut vihata häntä. Jos vaikka tv:stä tulee mainos, joka muistuttaa minua hänestä, laitan telkan kokonaan kiinni. Hänet mieleeni tuovat esineet lentävät suoraan roskiin, jos sellaisia vaan tielleni sattuu. Tuntuu, että olen kykenemätön päästämään irti. Jos mieleeni tulee jokin yhteinen muistomme (negatiivinen), kurkkua alkaa kuristaa, enkä saa kunnolla henkeä. Suru tuntuu kunnon pistoksena sydämessä, ja korvaan sen äkkiä vihalla, jottei tarvitsisi tuntea itseään haavoitetuksi ja heikoksi.
Viime yönä näin unen. Exäni oli unessa isokokoinen kissa, jonka olin lukinnut pieneen pimeään häkkiin. Tämä kissa puhui minulle exäni äänellä, ja sanoi, että ennemmin tai myöhemmin hän murtautuu ulos häkistä, enkä voi pitää häntä siellä koko loppuelämääni. Lopulta niin kävikin, ja karattuaan häkistä, kissa hyökkäsi päälleni ja raahasi minut jonkin matkan päähän häkistä terävillä hampaillaan ja kynsillään. Se sattui. Kissa piteli minua paikoillani ja sanoi "onko pinun pakko pitää sinua väkisin aloillaan, vai pysytkö sinä siinä muutenkin?" Tämän sanottuaan kissa ilmoitti, että minun olisi pakko jatkaa elämääni ja unohtaa hänet. Kissa painoi pehmeän ja lämpimän turkkinsa hetkeksi poskeani vasten, ja sanoi sitten hyvästit. Jäin maahan makaamaan ja itkemään, ja huusin exäni nimeä. Sitten heräsin unesta omaan itkuuni.
Parisuhteemme oli niin vaikea, että itkin vuoden päivät (joka päivä) sängyllä maaten ja ulvoen kurjuuttani ja pahaa oloani. Sairastuin suhteen aikana vaikeimman asteen masennukseen, ja yritin itsemurhaa useasti. Parisuhteen päätyttyä en jaksanut enää itkeä ollenkaan, koska olin saanut tarpeekseni pillittämisestä. Tänään herättyäni tuosta kissa-painajaisesta, itkin kunnolla ekaa kertaa eron jälkeen. Tunsin hetken ajan oloni todella haavoitetuksi. Tajusin, että exän käytöksessä minua satutti eniten se, että hän jätti minut yksin aina, kun tarvitsin eniten apua. Hän jätti minut pulaan selviytymään omin nokkineni niin monta kertaa, etten enää edes muista kaikkia. Se yksin jäämisen tunne ja jätetyksi tuleminen sattuivat oikein kunnolla, kun heräsin unestani.
Mielestäni häkki oli selvä vertauskuva sille, miten pyrin kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia, eli myös itseäni. Olin lukinnut suruni ja satuttavat tunteet kaltereiden taakse, sillä en uskaltanut kohdata niitä. Ex oli luonteeltaan hyvin paljon "kissamainen": itsekäs, arvaamaton ja epäluotettava. Päästyään vapaaksi, tämä kissa (eli ne kivuliaat tunteet ja tosiasiat, joita olin padonnut) satuttivat minua, mutta myös ojensivat minua ruotuun, vaikkakin väkivalloin. Sitten minun olikin käsiteltävä yksinäni pärjääminen ja hyvästit, kun ex kävelee pois luotani.
On se jännä, miten ihmisen mieli käsittelee unien kautta älykkäästi arjen ongelmia!
Viime viikkoina olen mietiskellyt, josko jossain vaiheessa kykenisin unohtamaan exän. Olen kuitenkin alkanut vihata häntä. Jos vaikka tv:stä tulee mainos, joka muistuttaa minua hänestä, laitan telkan kokonaan kiinni. Hänet mieleeni tuovat esineet lentävät suoraan roskiin, jos sellaisia vaan tielleni sattuu. Tuntuu, että olen kykenemätön päästämään irti. Jos mieleeni tulee jokin yhteinen muistomme (negatiivinen), kurkkua alkaa kuristaa, enkä saa kunnolla henkeä. Suru tuntuu kunnon pistoksena sydämessä, ja korvaan sen äkkiä vihalla, jottei tarvitsisi tuntea itseään haavoitetuksi ja heikoksi.
Viime yönä näin unen. Exäni oli unessa isokokoinen kissa, jonka olin lukinnut pieneen pimeään häkkiin. Tämä kissa puhui minulle exäni äänellä, ja sanoi, että ennemmin tai myöhemmin hän murtautuu ulos häkistä, enkä voi pitää häntä siellä koko loppuelämääni. Lopulta niin kävikin, ja karattuaan häkistä, kissa hyökkäsi päälleni ja raahasi minut jonkin matkan päähän häkistä terävillä hampaillaan ja kynsillään. Se sattui. Kissa piteli minua paikoillani ja sanoi "onko pinun pakko pitää sinua väkisin aloillaan, vai pysytkö sinä siinä muutenkin?" Tämän sanottuaan kissa ilmoitti, että minun olisi pakko jatkaa elämääni ja unohtaa hänet. Kissa painoi pehmeän ja lämpimän turkkinsa hetkeksi poskeani vasten, ja sanoi sitten hyvästit. Jäin maahan makaamaan ja itkemään, ja huusin exäni nimeä. Sitten heräsin unesta omaan itkuuni.
Parisuhteemme oli niin vaikea, että itkin vuoden päivät (joka päivä) sängyllä maaten ja ulvoen kurjuuttani ja pahaa oloani. Sairastuin suhteen aikana vaikeimman asteen masennukseen, ja yritin itsemurhaa useasti. Parisuhteen päätyttyä en jaksanut enää itkeä ollenkaan, koska olin saanut tarpeekseni pillittämisestä. Tänään herättyäni tuosta kissa-painajaisesta, itkin kunnolla ekaa kertaa eron jälkeen. Tunsin hetken ajan oloni todella haavoitetuksi. Tajusin, että exän käytöksessä minua satutti eniten se, että hän jätti minut yksin aina, kun tarvitsin eniten apua. Hän jätti minut pulaan selviytymään omin nokkineni niin monta kertaa, etten enää edes muista kaikkia. Se yksin jäämisen tunne ja jätetyksi tuleminen sattuivat oikein kunnolla, kun heräsin unestani.
Mielestäni häkki oli selvä vertauskuva sille, miten pyrin kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia, eli myös itseäni. Olin lukinnut suruni ja satuttavat tunteet kaltereiden taakse, sillä en uskaltanut kohdata niitä. Ex oli luonteeltaan hyvin paljon "kissamainen": itsekäs, arvaamaton ja epäluotettava. Päästyään vapaaksi, tämä kissa (eli ne kivuliaat tunteet ja tosiasiat, joita olin padonnut) satuttivat minua, mutta myös ojensivat minua ruotuun, vaikkakin väkivalloin. Sitten minun olikin käsiteltävä yksinäni pärjääminen ja hyvästit, kun ex kävelee pois luotani.
On se jännä, miten ihmisen mieli käsittelee unien kautta älykkäästi arjen ongelmia!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unikirjan mukaan häkki on rajoittavien asioiden vertauskuva.. Kontrolloit exäsi elämää eikä hän kestänyt sitä. Mieti olisitko itse vastaavassa tilanteessa kestänyt. Kissa kuvaa omaa naisellisuuttasi. Olet haavoittunut sekä sisältä että ulkoa, mutta naisellisuutesi on vieläkin sinussa. Älä käytä elämääsi vihaan. Se vie sinulta koko elämän. Olen kokenut samanlaisen suhteen, minulla se kesti 13 vuotta. Elin pitkään vihan vallassa mutta se kulutti minua. Nyt elän päivä kerrallaan, en ole unohtanut mutta en käytä aikaani enää menneisyyden ajattelemiseen. Jatka elämääsi vaikka se ei ole helppoa. Voimia