miksi koti-inseminaatio?

Juurikin näin! Näin sen kuuluu mennä.

Ehdotuksesi kuulostaa teoriassa todella hyvältä vaihtoehdolta palstailmoittelulle. Järjestö voisi pitää lukua, ettei yhden miehen spermaa käytetä liian monta kertaa sisarusongelman kitkemiseksi.

Mutta kuinka valvottaisi miehen terveyttä? Vaadittaisi lääkärintodistus ihan lähipäiviltä tai viikoilta? Tämän tulisi kattaa sukupuolitaudit, sekä kartoittaa yleisterveydentila.
Ikävä kyllä tautien mahdollisuus silti olisi olemassa, vaikkakin pienempänä kuin satunnaisella palstatarjoilijalla.

Uskon kyllä, että tälläinen valvottu järjestelmä kitkisi osan seksuaalisista motiiveistaan käsin "auttavia" miehiä.
Näille palsta ilmoittelijoillehan kyse on lähes fetissistä, eli siitä että ajatus naisen hedelmöittämisestä on kiihottava, vaikkei sitä yhdynnällä tehtäisikään. Se antaa miehelle vallan ja kyvykkyyden tunnetta. Lisäksi on näitä kieroutuneita narsisteja, jotka ovat sitä mieltä että ovat niin erinomaisia yksilöitä, että siementä täytyy levittää mahdollisimman paljon.
Vallantunteeseen liittyy vielä nimenomaan se, että näkee naisen kasvotusten kenen sisälle sperma tulee. Kiihoke jäisi toteutumatta jos tekisi sen anonyymisti.

On todella vaikeaa kitkeä sieltä joukosta ne miehet, joilla on oikeasti puhtaasti auttamisen halu. Tälläisiä ovat käsittääkseni lähinnä perheelliset miehet, joilla itselläänkin lapsettomuustaustaa. Tämän ryhmän miehet menevät luovuttamaan asianmukaisille klinikoille, eivätkä palstoilla ilmoittele.
Lisäksi homoseksuaalit miehet, joilla ei olisi mahdollisuutta muutoin saada jälkikasvua. Tällöinkin osa saattaa haluta ihan oikeutetusti olla mukana lapsen elämässä jollain lailla.

Koti-inseminaatiossa siis on todella paljon problematiikkaa, sillä miehen motiivit "auttaa" ovat niin erilaiset kun naisilla vastaavanlaisissa tilanteissa (vrt munasolun luovutus ja sijaissynnytys).
On todella surullista, että naiset joutuvat tyytymään tuntemattoman palstaspermaan, jos ei ole varaa klinikkahoitoihin.
Turvallisin vaihtoehto varmasti olisi tuttava lähipiiristä, joka luovuttaisi empatiasta, koska on nähnyt lapsenkaipuun läheltä. Ainakin minua kuvottaisi liikaa olla tuntemattoman miehen kiihokkeena, kun itselle kyse olisi kauniista ja pyhästä asiasta.

Toivoisin, ettei kukaan nainen edes harkitsisi ottavansa yhteyttä esimerkiksi täällä ilmoitteleviin miehiin. Lähes poikkeuksetta heidän taustoistaan löytyy kaikkea muuta epäilyttävää, kuten vammaisille seksin tarjoamista, ryhmäseksi-ilmoittelua, ja etenkin lukuisia muita spermantarjousviestejä. Tälläisestä voi vähän jo arvailla myös sitä terveydentilaa. Niin henkistä, kuin tautienkin osalta.

Tämä eniten näkyvillä oleva tapaus, josta täällä on keskusteltukin käyttää ainakin kahdeksaa eri sähköpostia spermailmoitteluunsa, ja on alkanut ahkeran nettipommituksen jo vuonna 2006 jatkaen aina tähän päivään. Voitte kuvitella kuinka monta ilmoitusta siihen mahtuu, ja kenties luovutettuja siittiöitäkin (Toivottavasti kuitenkaan ei). Ainakin tässä tapauksessa kyse on hyvin häiriintyneestä henkilöstä.
Jokainen voi järjellään erottaa tälläisen henkilön vaikkapa perheen isästä, joka antaa yhden lahjoituksensa klinikalle valvottuun käyttöön.

Jos on pakko turvautua ennestään tuntemattomaan luovuttajaan ja tehdä koti-inseminaatio, niin suosittelen kaikista vaihtoehdoista esimerkiksi setan suljettua foorumia. Täysin tämäkään ei kitke pois näitä epäilyttäviä tapauksia, mutta ei missään nimessä ainakaan palstoilta!

Luultavasti tällainen palvelu olisi lain kannalta mahdoton. Lopulta ero klinikkahedelmöitykseen olisi vain siinä, että nainen saisi tietää lahjoittajan taustat paljon laajemmin ja siinä, että lääketieteellistä hoitoa ei olisi. Systeemin voisi jopa rakentaa niin, että mies ei tapaa naista, mutta miehen taustat voisi tarkistaa paremmin ja nainen voisi jopa itse laatia osan kysymyksistä. Tämä voisi sisältää psykologin haastattelun laboratoriokokeiden (sukupuolitaudit, hedelmällisyys) lisäksi, mutta tämä tietenkin maksaisi lisää. Eli lopulta tämä tulisi yhtä kalliiksi kuin normaalit heldelmöityshoidot eikä luovuttajia löytyisi edes sen vertaa, mitä Väestöliitto saa. Ainoa mikä takaisi luovuttajien määrän, olisi täysi anonymiteetti, mutta se taas on lain vastaista. Eli ideana tämä on hyvä, käytännössä ei toimisi vaikka palveluna olisi erittäin hyvä.

Jäljelle jää taas se sama kysymys, että mitä mies tästä hyötyy verrattuna Väestöliittoon. Naisen hyöty olisi ilmeinen.

Veikkaan että suuri osa spermaa tarjoavista itse asiassa vonkaa seksiä. Tuollainen "luomulahjoittaminen" ei ole mitään muuta kuin valta-aseman käyttämistä ja ilmaisen seksin saamista. Raskaaksi tulo saattaa hyvinkin edellyttää monia kertoja ja sehän lahjoittajalle sopii.

Muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa selvitettiin keneltä sukusoluja mieluiten otettaisiin vastaan. Yllättävää kyllä tuntematon luovuttaja oli halutuin. Tavallaan tämä on ymmärrettävää, koska esim. miehen veli tai muu tuttu lahjoittaja monimutkaistaa asioita. Sitä paitsi monellakaan ei tuollaista tuttua ole.

SETA:n sivu ei ole hyvä vaihtoehto heteronaisille ja siellä on ihan samat terveysriskit kuin muuallakin vaikka samaa määrää perverssejä ei olisikaan.

Tämä on taas näitä asioita, joihin byroktatia on pakko sotkea mukaan pelkästään sen takia, että ihmiset eivät osaa olla ihmisiksi. Kuten sanoit, kyse on kauniista ja hyvästä asiasta. Aikaisemmin ajattelin niin, että lapsi tarvitsee isän ja äidin. Nyt tätä asiaa kaemmin seuranneena ajattelen, että lapsi tarvitsee rakastavan ja sitoutuneen vanhemman/vanhemmat ja siten jokaisella naisella tulisi olla mahdollisuus tulla äidiksi jos haluaa oli parisuhdetilanne mikä tahansa. Tältä pohjalta voisin itse tepriassa ruveta lahjoittajaksi (tuskin kehtaan/viitsin), mutta vain klinikan kautta. On jotenkin sääli, että ihmisen perustarve/kaipuu ei voi toteutua vain sen takia, että ei ole sattunut tapaamaan sopivaa puolisoa. Minulla on parikin nopeasti ikääntyvää tuttua samassa tilanteessa, mutta yksin eivät lasta halua kasvattaa. Ikävä juttu.

Itse olen luovuttanut siemennestettäni jokin aika sitten viidelle eri naiselle ja kaikki tekemämme suulliset sopimukset ovat pitäneet hyvin. Muutenkin hommat toimi kaikkien kohdalla, vaikka lähtökohdat jokaisessa tilanteessa olivat hyvin erilaiset. Olen itse myös jälkeenpäin monesti miettinyt että "mitä tulikaan tehtyä" ja "miksi", mutta aina päätynyt siihen lopputulokseen että loppujenlopuksi olen ollut paljon enemmän hyödyksi ja saanut näin lisää iloa auttamieni sekä omaan elämääni. Sitä "miksi" autoin olen myös pohtinut paljon ja vaikka pitkällisen harkinnan jälkeen tähän ryhdyinkin pelkästään halusta auttaa näitä lapsettomia pareja sekä itsellisiä naisia, niin toisaalta ehkä jokin luonnon ohjaama mekanismi mainittuun "omien geenien jakamiseen" saattoi myös olla taustalla vaikuttamassa, vaikkakin myös oma perhe sekä lapset minulla jo on. Omalla kohdallani en koe että olisi kyse vallasta tai myöskään seksuaalisesta teosta ja lähtökohtana on ollut aina muumimukimenetelmä ja vilpitön halu auttaa.

En luovuttajan näkökulmasta usko että tällainen, ehkä yhdistysmuotoinen toiminta, sukusolujen luovutuksesta kiinnostuneiden ja niitä haluavien yhteensaattamiseksi anonyymisti tai muutenkaan tulisi toimimaan. Sen sijaan itse näkisin että asiaan perehtyneen psykologin palveluille (vrt. lapsettomuushoidoissa pakollinen psykologikäynti) olisi tarvetta ja varmasti kysyntää.

Koti-inseminaatio tutun - tai tuntemattomankin kanssa perustuu minun mielestäni yksinomaan luottamukseen ja siihen että molemmat osapuolet ovat valmiita hyväksymään kaikki tähän toimintaan liittyvät riskit. Riskejä pitäisi sitten jokaisen kummallakin puolella pöytää osata hallita ainakin sillä tasolla että luottaa omiin vaistoihinsa ja mielikuvaan joka toisesta osapuolesta muodostuu, huolimatta vahvasta halusta auttaa tai tulla autetuksi.

Lähinnä erona on se, että virallisia teitä luovuttaja on anonyymi. Luovuttaja ei itse saa tietää oman lapsensa henkilöllisyyttä eikä äiti saa tietää lapsensa isän henkilöllisyyttä. Ainoastaan lapsi saa halutessaan tietää isänsä nimen, mutta vasta 18-vuotiaana. Tämä ei kaikille ole mieluisa tilanne. Sitten tietysti spermapankeissa joutuu olemaan tekemisissä ulkopuolisen henkilökunnan kanssa ja kertomaan heille intiimejä asioitaan. Hinnoittelukin on tietysti aika hurjaa, kuten yleensäkin yksityislääkäreillä.

Hyvä puoli virallisissa luovutuksissa on sukupuolitautien testaus sekä se, että huoltajuus ja elatus on etukäteen sovittu (äidin hoidettaviksi). Joten niissä asioissa ei tule ikäviä jälkiseurauksia kummallekaan.

Itse löysin ilmoituksella tämän palstan kautta luovuttajan koti-inseminaatioon ja sen tuloksena minulla on ihana lapsi. Kyseisen luovuttajan motiivina oli auttamishalun ja varmaan sen geenien jatkumisen lisäksi se, että haluaa saada tavata lasta ja että tämän olisi toivottavasti hänenkin elämässään mukana niin kauan kuin hengissä pysytään. Ei ollut hänelläkään ennestään lapsia tai parisuhdetta.

Tämä järjestely on toiminut sovitusti ja ihan moitteettomasti, kummankin osalta. Itse en ole löytänyt koskaan kanssani parisuhteeseen miestä, joka olisi myös halunnut saada lapsia. Lapseton parisuhde olisi ollut mahdollista monenkin kohdalla, mutta en halunnut jäädä lapsettomaksi ja ikääkin oli jo yli 35, joten ei ollut mieltä ruveta odottelemaan enää ehkä vuosia kumppania, jonka kanssa ensin seurustella mahdollisesti vuosia ennen kuin päästäisiin lasten hankkimiseen asti. Oikaisureitti joo, mutta olen tyytyväinen ratkaisuuni. Lapsella on isä jota tavata aktiivisesti ja kummallakin meistä on se kaivattu jälkeläinen.

Tottakai täällä liikkuu ilmoituksia joiden takana on varmasti hämäriä tyyppejä ja hommassa on riskinsä. Sitä en kiistä. Halusin vain sanoa, että onnistuakin voi :)