Moi, oon 16-vuotias tyttö ja haluisin nyt tosissaan kiipesti apua mun ihmeellisiin olotiloihin. Tuntuu juuri, että katsoisin omaa elämää sivusta, enkä tuntisi oikeen mitään tunteita, tosi outoa. Ne alkoi jo ihan pienenä ja puhuin aina vanhemmille, että tuntuu että mä en elä. Nuorempana niitä ei tullut niin usein, mutta nykyään saan kärsiä niistä melkeimpä jokainen päivä. Kävin kunnallisen lääkärin vastaanotolla, mutta siellä sanottiin vaan moneen otteeseen, että se on tää ikä ja että tälle ei voi mitään tehdä. Kuitenkin oon lukenut, että en oo läheskään ainoa, jolla näitä olotiloja on. Voisko kyseessä olla joku neurologinen ongelma, kuten aivolohkon vajaatoiminta tai ehkä joku hormooneihin liittyvä? Lievää paniikkihäiriötä epäiltiin, mutta ei siihenkään mitään apua saanut. Harmittaa kun puolet päivästä menee aina sivusuun kun en oikeen pysy todellisuudessa. Lisäksi tuntuu välillä kuin olisin tyhmempi kuin muut, mutta nyt oon tajunnut että se saattaa liittyä tähän derealisaatioon. Saan kuulla tosi usein kuinka tyhmä oon, koska en oikeen pysty keskittymään, mitä ihmiset mulle puhuu. Jos joku vois auttaa mua mitä mun kannattais tehdä? Kiitos jo etukäteen! :--)
derealisaatio
nuorityttönen
5159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin hei vaan sinulle. Monella ihmisellä on tunne että ei oikein voi hallita omaa elämäänsä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi jotain vakavaa. Voisitko kuvailla näitä olotiloja hieman tarkemmin?
Tässä pätkä wikipediasta: "Derealisaatio on hyvin yleistä: jopa 5 % väestöstä kokee sitä joskus, ja jopa 31–66 % traumaattisten tapahtumien yhteydessä. Ohimenevää derealisaatiota ilmenee päihteiden käytön, univajeen sekä stressin seurauksena. Derealisaatio ei ole itsenäinen häiriötila, vaan se on muiden psykiatristen ja neurologisten häiriöiden dissosiatiivinen oire."
Sinuna en olisi huolissaan mutta jos olosi on huono, voi olla että olet esimerkiksi masentunut. Masennustahan on useita eri vaikeusasteita eikä se välttämättä vaikeuta arkipäiväistä elämää, mutta voi aiheuttaa tällaisia tuntemuksia kuin sinulla on.
Onko sulle tapahtunu joskus jotain traumaattista?
Onko tässä tuttuja olotiloja/oireita?
http://www.traumajadissosiaatio.fi/D/a-des.html
Jos ei oo kuin muutamia, tuskin mitään vakavaa. Lääkärit ei paljon traumaoireiluista tiedä.
Ihanaa ku oon saanut vastauksia! mutta jos nyt tarkemmin kuvailisin tunnetilaani, tuntuu kuin en reagoisi ulkomaailmaan mitenkään, vaan olisin vain koko ajan omissa ajatuksissani. Asiat, joita kuulen päivän aikana saattaa olla etten muista kuulleeni koskaan ennen seuraavana päivänä. Välillä jopa tuntuu että pyörtyisin pään sisällä. Nykyään nämä olotilat vaivaa jo niin usein, että olisi ihana saada apua. Ajattelin mennä psykiatrille myös puhumaan.
:)
Oletko noin muuten onnellinen elämääsi? Onko kaverisuhteet yms. kunnossa? Se, että ihminen tavallaan etsii itselleen jotain diagnoosia voi olla merkki siitä, että ei ole täysin tyytyväinen elämäänsä ja etsii tekosyytä sille. Itselleni kävi näin.
no siis on mulla tosi paljon kavereita ja olen kavereitten keskuudessa "suosittu", mutta välillä tuntuu että ihan ne läheisemmätkin alkavat pinnallisiksi ja saan kuulla itsenu arvostelua lähes päivittäin. olen ihan onnellinen elämääni muuten.