Mulla on melko kohtalon ivallinen tilanne elämässä tällä hetkellä. Olen viime joulukuussa tehnyt abortin, tilanne tuolloin, oli se, että olin juuri eronnut lapseni isän kanssa ja totuttelin elämään kaksin poikani kanssa. Yhden illan suhde, käytössäni ei ollut mitään ehkäisyä ja PAM olin raskaana. Ennenkuin kukaan alkaa kyselemään miksi olen niin tyhmä etten käytä ehkäisyä, niin syy on usean vuoden lapsettomuus. Tämä ainoa ihana poika joka minulla on, on saanut alkunsa lapsettomuushoidoilla. Tämän vuoksi aborttiin päätyminen joulukuussa oli minulle erittäin raskas ja kova paikka, enkä sitä todellakaan tehnyt kevyin peruistein tai kevyin mielin, tein sen, koska ajattelin etten ole itse kykenevä huolehtimaan toisesta pienestä lapsesta kaiken elämänmuutoksen ym keskellä. Nyt reilu 5kk myöhemmin olen raskaana jälleen.. käytössäni abortin jälkeen on ollut ehkäisylaastari, jonka juoduin lopettamaan kuukausi sitten jatkuvien hiivatulehdusten vuoksi, sain lääkärille uuden ajan uutta ehkäisyvaihtoehdon miettimistä varten vasta 3vkon päähän. Tänä aikana jonka olin ilman ehkäisy harrastin seksiä tasan yhden kerran, sen jälkeen otin jälkiehkäisypillerin mutta siitä huolimatta olen nyt siis raskaana. Moraalisaarnoja en kaipaa, koska uskokaa, että ruoskin itseäni tämän tilanteen vuoksi aivan tarpeeksi ilman teitäkin, abortti ei ole koskaan ollut aiemmin elämässä minulle edes vaihtoehto, oman lapsettomuuden vuoksi olen ollut sitä vastaan, mutta joutunut kerran jo pyörtämään omat vahvat periaatteeni koska ajattelin sen olevan kuitenkin kahdesta vaihtoehdosta lopulta se parempi, mutta entäs nyt?
Edellisestä kerrasta ei ole paljon aikaa, senkään vuoksi abortin tekeminen ei tunnu oikealta, lisäksi pelko ja syyllisyys siitä etten ensin ole voinut millään tulla raskaaksi ja nyt se yhtäkkiä onnistuu estelyistä huolimatta saa ajatukset melko sekaisin.. myöhemmin elämässä tahtoisin toisen lapsen, mutta lapsen niin, että sillä olisi myös molemmat vanhemmat ja tasapainoinen turvallinen koti, nyt tällä lapsella ei olisi kuin äiti ja isoveli.. lisäksi taloudellinen tilanteeni ei ole kovinkaan häävi ja töihin minun pitäisi palata takaisin marraskuussa mutta mikäli päätän pitää tämän lapsen menee työmahdollisuudetkin monelta osalta ohi suun... onko kellään ollut koskaan samanlaista tai samankaltaista tilannetta? miten olette päätyneet ratkaisuunne ja mikä se on ollut? mulla on perjantaina aika raskauden keskeytykseen mutta ajatukset aivan sekaisin ja tuntuu että aika loppuu kesken enkä osaa minkäänlaista kunnon päätöstä asian suhteen tehdä....
Edellisestä kerrasta ei ole paljon aikaa, senkään vuoksi abortin tekeminen ei tunnu oikealta, lisäksi pelko ja syyllisyys siitä etten ensin ole voinut millään tulla raskaaksi ja nyt se yhtäkkiä onnistuu estelyistä huolimatta saa ajatukset melko sekaisin.. myöhemmin elämässä tahtoisin toisen lapsen, mutta lapsen niin, että sillä olisi myös molemmat vanhemmat ja tasapainoinen turvallinen koti, nyt tällä lapsella ei olisi kuin äiti ja isoveli.. lisäksi taloudellinen tilanteeni ei ole kovinkaan häävi ja töihin minun pitäisi palata takaisin marraskuussa mutta mikäli päätän pitää tämän lapsen menee työmahdollisuudetkin monelta osalta ohi suun... onko kellään ollut koskaan samanlaista tai samankaltaista tilannetta? miten olette päätyneet ratkaisuunne ja mikä se on ollut? mulla on perjantaina aika raskauden keskeytykseen mutta ajatukset aivan sekaisin ja tuntuu että aika loppuu kesken enkä osaa minkäänlaista kunnon päätöstä asian suhteen tehdä....
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jos oisit oikeesti kärsiny tahattomasta lapsettomuudesta ja vielä vuosikausia, et mitään abortteja koskaan harkittiskaan.... niin että ei mee läpi tämäkään provo :)
"sillä olisi myös molemmat vanhemmat ja tasapainoinen turvallinen koti, nyt tällä lapsella ei olisi kuin äiti ja isoveli.."
No mitä vikaa siinä sitten on? Vai haudotko nyt tän syntyneenkin lapsen tappamista kun oot jääny yksin? Ero voi tulla koska vaan vaikka lapsi kuinka suunnitellaan ihanteelliseen tilanteeseen.
Ja jos tää alotus ois totta niin tietäsit varsin hyvin että sitten kun tilanne muuten ois kaikin puolin kiva niin sitä lasta ei taas ehkä tulekaan....
Kyseessä ei nyt todellakaan ole mikään provo viesti vaan aivan tosielämän tarina, tilanne jota elän ja pyörittelen nyt jatkuvasti koska ns.kello käy kokoajan.
Olen todellakin kärsinyt lapsettomuudesta pojan isän kanssa ja käynyt läpi erittäin kovat hoidot ja kivisen tien saadakseni tuon yhden ihanan lapsen joka minulla siis on. Syy miksi päädyin aiemmin aborttiin, oli se, etten siinä elämäntilanteessani olisi pystynyt/kyennyt antamaan tasapainoista kotia uudelle lapselle jolla ei olisi ollut isää. Tiedän kyllä, että ero voi tulla koska tahansa, minullahan on siitä aivan tuoretta kokemusta niinkuin kerroin, mutta pojalla on sentään isä, isä joka kantaa vastuun ja jolle hän on koko maailma, niinkuin minullekkin, mutta tällä lapsella jota odotan, ei olisi isää. Minun mielestäni jokaisella lapsella pitäisi olla molemmat vanhemmat kuitenkin tavalla tai toisella elämässä. Ja kyllä tämä lapsi olisi minulle varmasti yhtä rakas kuin poikanikin on, kyse onkin nyt enemmän siitä, onko raskauden jatkamisessa kuitenkaan järkeä, kykenenkö antamaan lapselle kaiken mitä se vaatii, faktahan on se että kahdessa on aina enemmän töitä kuin yhdessä ja tämän ainoan lapsenikin kanssa on elo ajoittain melko raskasta koska ainoa apu mikä meillä on, on hänen isänsä, mummuja tai muita auttajia ei meillä valitettavasti ole.
ja kyllä tiedän varsin hyvin sen, ettei lapset tule aina sillon kun niitä haluaa, sen todellakin tiedän, juuri siksi tämän päätöksen tekeminen on äärimmäisen vaikeaa, koska takaraivossa jyskyttää myöskin jatkuvasti ajatus siitä että mitä jos tämä onkin ainoa mahdollisuus mitä elämä minulle lapsen suhteen vielä tarjoaa, että kiitos vain kommentistasi, mutta älä aliarvioi minun tilanteeni todellisuutta tai asioita joita pyörittelen mielessäni, en mä tänne ihan huvikseni kirjoittanut!
Mä oon tällä hetkellä aivan samassa tilanteessa kun sä. Aborttiin on aika, mut en ole varma tahdonko... Miehen kanssa ollaan yhessä, mut oltu useempi vuosi eron partaalla. Itellä kans abortti takana, jonka jälkikomplikaatioiden takia piti olla aiheuttanut lapsettomuutta. Muka.
Oon valvonu yöt miettien vaihtoehtoja. En halua lasta, en halua aborttia, enkä adoptiota. Aika tuntuu myös jäävän vähiin. Abortissa pelottaa uudet kompikaatiot, adoptiosta otin myös kaiken selville, ja lapsi pitäisi suoraa synnytyssalista antaa niiden samojen sossutätien huostaan, joiden kanssa oon jo vuosia tapellu. Lapsi olisi tilanteessani mahdoton ajatus joka suhteessa, eikä saisi hyvää elämää kanssani.
Ehkä tilanne pitäisi vaan ottaa ajatellen kuin olisi "sairastunut", ja lääkäri hoitaa "sairauden" pois... En tiedä. Ehkä on olemassa joku karma, ja kaiken tän pahan jälkeen vihdoin seuraa jotain hyvää.
Lapsi ei ole "sairaus" joka tosta vaan "hoidetaan" pois tappamalla.
"jonka jälkikomplikaatioiden takia piti olla aiheuttanut lapsettomuutta. Muka."
Tähänkö sitten luotit etkä käyttäny mitään ehkäsyjä? No, ehkä sitten tällä kertaa, jos...
yöt menee mullakin miettien ja päivät.. tuntuu etten pysty pojankaan kanssa kunnolla olemaan ja touhuamaan kun päässä pyörii tuleva lääkäriaika ja se että joku päätös pitäisi olla valmiina. Mulla ei ensimmäinen keskeytys myöskään sujunut kovin hyvin, raskaus ei keskeytynyt täydellisesti ja olin joutua kaavintaan. kaavintaan asti ei onneksi tarvinnut mennä, mutta kipua ja erittäin runsasta vuotoa kestikin sitten reilu 8vkoa. Silloin ajattelin ettei ikinä enää ja nyt joudun kuitenkin miettimään uudelleen että onko se sittenkin oikea vaihtoehto. Olen miettinyt että jos pidän lapsen, mutta se ei tunnu nyt hyvältä vaihtoehdolta, ei lapsen mahdollisen elämänlaadun eikä itsenikään vuoksi, mutta ei se keskeytyskään tunnu hyvältä vaihtoehdolta..
Paljon voimia sulle. Varmasti vaikee tilanne, mut ajan kanssa kaikki lopulta helpottaa.
Mulle on tehty abortti kaavinnalla, ja valitsin sen juurikin nopeen toipumisen takia. Aamulla osastolle, sieltä toimenpidehuoneeseen, 10min nukutus, herätys, hetkeks osastolle tarkkailuun, ja kotiin. Oli jotenki helpompaa olla sairaalan tarkkailussa, kun yksin kotona. Kuukautiset kesti viikon toimenpiteen jälkeen, ja tyhjentyminen oli varmempaa. Ainakin luotin ite siihen enemmän.
Jos viimesimmät raskaudet on kuitenki saanu alkunsa näin helposti, luultavasti saa myös jatkossa. Mikäli siis joskus vielä lapsia tahdot. Muuttuuhan keho ensimmäisen raskauden aikana niin monella tavalla, et voihan olla et alkuperänen ongelmaki on jo kadonnu. Nää raskautumiset kertoo aika vahvasti siitä.
Jaksamista, ihan varmasti kaikki lopulta helpottaa. Oot asiaa miettiny niin perusteellisesti, et varmasti peruisit abortin, jos niin oikeasti sydämessäs tahtoisit.
"Jos viimesimmät raskaudet on kuitenki saanu alkunsa näin helposti, luultavasti saa myös jatkossa."
Voi käydä myös päinvastoin ja tulla uusia ongelmia.. kannattaa mieluummin katsoa kuin katua ehkä katkerasti vielä joku päivä, eli parempi ottaa lapsi vastaan juurikin sillon kun on tulossa.
Eikö yks turha kuolema vielä riittäny vai, vielä syvemmälle suohon pitää upottautua??
Kiitoksia teille jotka kommentoi asiaan asiallisesti ilman sen suurempia moraali saarnoja, koska niinkuin sanoin, osaan ruoskia itse itseäni aivan varmasti tarpeeksi enkä todellakaan suhtaudu aborttiin muutenkaan kevyesti.
se voi olla, että kroppani on muuttunut ensimmäisen raskauden jälkeen ja siksi olen tullut ikävänkin helposti uudelleen raskaaksi, vaikken koskaan uskonut että se raskaus voisi minun kohdallani niin vaikuttaa... tottakai mielessäni pyörii, että mitä jos tämä onkin ainoa tilaisuus enää mitä elämä minulle tarjoaa enkä sitä ota vastaan.. kun joskus myöhemmin puitteet olisivat hyvät eikä lasta kuuluisi pystyisinkö elämään tämän päätöksen kanssa ja sen aiemman jo jonka olen joutunut tekemään.. mutta.. siitä huolimatta ajattelen myös että minulla on jo yksi lapsi joka tarvitsee turvaa ja vaatteet ylleen, hänestä olen kuitenkin velvollinen huolehtimaan monen, monen vuoden ajan edelleen ja sitä tehtävää en missään nimessä halua laiminlyödä.. riski siihen kuitenkin on siinä kohtaa kun jään yksin kahden lapsen kanssa, taloudellinen tilanne heikkenee ja omat työkuviot todellakin valuu vessasta alas :/
tiedän ettei kukaan tätä asiaa minun puolestani voi päättää, enkä tänne kirjoittanut siksi, että sitä edes odottaisin tai missään nimessä edes haluaisin, halusin vain purkaa ajatuksiani ja keskutella muiden kanssa jotka ovat olleet edes jollain tasolla samassa tilanteessa, koska tiedän etten ole ainoa nainen joka näin raskaiden päätösten kanssa joutuu painimaan.
Itse pähkin myös, että jos olen raskaana, niin mitä teen. Tein raskauden keskeytyksen pääsiäisviikolla. Sen jälkeen olen käyttänyt ehkäisyrengasta terveydenhoitohenkilökunnan suosituksesta. Muutoin olisin aloittanut pillerit. Nyt on ollut vastaavanlaisia tuntemuksia kuin raskaana ollessa. Suhde ei ole sillä pohjalla, että siihen lasta voisi hankkia. Kaiken lisäksi minulta on menossa työpaikka. Olen siinä iässä, että viimeiset mahdollisuudet saada lapsi. En vain millään usko, että jaksaisin ja pärjäisin yksin lapsen kanssa. Lapsia ennestään ei ole... Hirveä tilanne taas miettiä, mitä tehdä...
Heips! Millä viikolla raskaus on? Jos oot kovin epävarma päätöksestäsi, ehtisiks miettiä vielä edes muutaman päivän ja yrittää päästä ajatuksistasi selville... ehkä voisit mennä jonnekin keskustelemaan tilanteestasi, joskus asioiden ääneen sanominen saa aikaan "ahaa-elämyksiä".
Mihin päädytkään, niin toivotan hyviä jatkoja ja pärjäämisiä!
hei olen itse tehnyt abortin marraskuussa 2012 eli noin puoli vuotta sitten. se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen. olen niin katunut sitä ja samoin mieheni. meillä on 3 lasta ja lapsi olisi mahtunut vielä joukkoomme. mieheni jäi työttömäksi ja 2kk tästä kondomi petti ja olin yllättäen raskaana. päätimme jo pitää lapsen. sitten tuli hätä ja paniikki ,ahdistus taloustilanteestamme ja kaikesta. jos vain saisimme tuon pienen ihanan lapsemme takaisin. me emme tekisi enää aborttia. ei mistään hinnasta. kamalan näköistä puuhaa ,raakaa touhua. traumaattista. surun murtamaa. voimia sinulle! itse en ikinä enää jaksaisi aborttia. yritän toimia jatkossa mieheni kanssa niin ettei "vahinko" enää toistu ja jos toistuu, lapsi saa tulla. eivät ne ikuisuutta kotona asu ja sitten olet vapaa. abortti jäytää mieltäsi vielä mummunakin. äitienpäivät tuntuu pahalta. yksi sinun omasi on poissa. yksi puuttuu joukosta joulunakin. raskasta ja tuskallista on. suru viiltää ja syvältä. itse käyn psykiatrisen sairaanhoitajalla, kun otan asian niin raskaasti. en osannut päättää tehdäkö abortti vai ei. ahdisti ovasti, sitten menin ja tein sen ja jo kotona heti sen jälkeen ahdisti. tein väärin. voi hitsi. pahalta tuntuu ja sattuu.kyllä vauvan kanssa pärjää. olisin minäkin. aina voi pyytää apua! kyllä apua saa. ei ketään suomessa jätetä ojan pohjalle. apua saa kun pyytää. minunkin olisi pitänyt osata pyytää apua jo aborttia miettiessä. keskusteluapua ja muuta. on se kumma kun suomessa aborttia harkitseva jätetään niin yksin! ja varsinkin sen jälkeen! itse ruinasin päästä psykiatrian sairaanhoitajan puheille. kukaan ei apua heti tarjoa .sitä pitää osata itse pyytää. kyllä sitä saa!
Mitä jos kaduttaa?
Joskus abortti voi jälkeenpäin kaduttaa. Silloin on hyvä palauttaa mieleen, miten asiat päätöksenteon aikaan olivat ja miksi valitsi kuten valitsi. Jälkiviisastelu on helppoa, mutta usein epäreilua. Syyllisyyden tunne voi auttaa näkemään omat arvot ja tavoitteet entistä kirkkaammin, mutta pidemmän päälle itsesyytöksiin uppoutuminen ei jalosta, korjaa eikä kannata. Tapahtunut täytyy ja sen saa hyväksyä.
(aborttipotilaille tarkoitetusta jutusta)
Ei sitä välttämättä saa vaikka itse pyytää. Olen itse samankaltaisessa tilanteessa. Tulin raskaaksi. Aluksi olin iloinen, samoin mieheni. Parisuhteemme on ollut aina välillä kriisissä, mutta jotenkin ajattelin että kyllä se siitä kun niin iloinen asia tapahtui. Kuitenkin raskauden aikana tilanne on taas ehtinyt jo kääntyä alamäkeen ja olen itse tullut epävarmaksi asiasta. Tunteeni ailahtelevat ja tällä hetkellä en edes tiedä rakastanko miestäni. Ahdistaa ajatukset siitä että voin jäädä yksin kaiken keskellä. Olen pyöritellyt asiaa päässäni jo kolme viikkoa ja nyt alkaa olla viimeiset viikot käsillä jos abortin haluaa tehdä. En ole päätynyt vielä yhtään mihinkään päätökseen ja kello raksuttaa.
Soitin äitiysneuvolaan ja kerroin ongelmastani. Kysyin että onko siellä jotakuta jonka kanssa voisin jutella näistä asioista. Ensimmäinen neuvola aikani peruttiin ja minua kehotettiin soittamaan ehkäisyneuvolaan ja varaamaan aika. Soitin ehkäisyneuvolaan ja selitin tilanteeni. Sieltä puolestaan sanottiin ettei sinne oikeastaan voi varata aikaa jos en ole vielä varma raskauden keskeytyksestä. Sairaanhoitaja kehotti minua miettimään vielä viikonlopun yli koska kuulostin epävarmalta.
Tiedän että minun täytyy tehdä päätös itse, mutta olisin halunnut jutella asiasta jonkun kanssa. Terveydenhuollon palveluista ei ainakaan ollut apua tässä asiassa.
Terveydenhuolto ei ole valmistaunut keskusteluun ja odottavien äitien tukeen. Terveydenhuolto on valitettavasti viritetty aborttiautomaatiksi.
Ota yhteyttä esim. Itu-projektiin, jossa Sinua kuunnellaan.
Vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsistaan. Olet nyt äiti. Lapsi tuo onnen ja paremman elämän.
Keskity lapsesi elämään ja hänen tulevaisuuteensa. Jätä pähkäilyt parisuhteesta tms. Asiat järjestyvän parhain päin. Luota elämään, niin elämä palkitsee Sinut suuremmin kuin osaat arvata. Ei kukaan luovu lapsetaan kun hänet käsivarsilleen saanut.
Suomi on äideille ja lapsille lopulta paras paikka maailmassa.
Ituprojektista saat keskusteluapua http://www.ituprojekti.net/
Ituprojektissa pyritään tukemaan abortin tehneitä naisia. http://www.ituprojekti.net/
"Ensi sijassa tarvitaan rahaa, eikä sitä yhäreillä ole. Todellisuus on sitä, että roikutaan köyhyysrajalla, tukien varassa eikä elämässä ole enää muuta kuin nurkissa nyhvääminen häkkisängyn äärellä, koska varaa ei lapsenvahtiin ja palveluihin ole."
sulla ei näytä olevan yhtikäs mitään kokemusta yh-elämstä... kunhan vaan synkistelet kun yrität vimmasesti ajaa muitakin siihen onnettomuuteen mihin abortti on sut syökseny..
" Ikävä synnyttää lapsia, jotka saa tuntea olevansa vahinko ja rangaistus vain siitä, ettei viitstinyt tehdä aborttiakaan."
Näin sinä varmaan kohtelisit "ei toivomias" lapsia. No, monet lapset ei varmaan oo kovinkaan tarkkaan suunniteltuja ja on saaneet silti ihan hyvän ja normaalin elämän josta voivat olla kiitollisia.
"Ei toivotun synnytyksen jälkeen tulee väistämättä mielenterveysongelmia"
Sun sakkis mukaanhan tälläsiä synnytyksiä ei olekaan... ja niitäkö ei sitten tuu vielä todennäkösemmin mukavuusabortin jälkeen, joo-o..
" Lapsista kasvaa mielenterveysongelmaisia kiintymyssiteen heikkouden ja laiminlyöntien vuoksi, mikä on niin normaalia yhäriperheissä."
Mistähän mutupalloista tälläsetkin taas ennustelet? Ja minkä tilaston tai tutkimusten mukaan yh:iden lapsista tulee normaalisti mielenterveysongelmaisia?? Revitkö siis näitä demonisointeja jostain ihan omista harhasista mutufantasioistas?!
"Ikävä kyllä moralisteja ei näy kuin silloin kun on kauniiden puheiden vuoro."
Kumma että sinä ja kaltaisesi näytte aina siellä missä on pienikin mahdollisuus vokotella joku muukin sinne samaan onnettomuuteen syyllisyyssuolle rypemään... ja kun joku kehtaakin tulla katumaan ja kertoon abortin ei-niin-kivoista jälkiseurauksita, tulee "naisenoikeus"-meuhkaajilta kylmää rättiä naamalle, että mitäs teit... ei kukaan pakottanu, oma valintas jne.
edes sitä faktaakin eikä näitä iänikuisia hatusta revittyjä tavallisen elämän demonisointeja :D
"Pitää olla aika varakas, että elämä ei romahda yllätysraskauden myötä."
Hohhoijjaa... taas tätä naurettavaa dramatiikkaa... :D kuinkahan tässä maassa sitten onkin niin paljo yksinhuoltajia joiden "elämä on romahtanu" XD jollei jokaisella ois mahdollisuus tulla lapsen kanssa toimeen missä tahansa tilanteessa?
Ja jokkut autot, omistusasunnot ym. materia ja mammonako joidenkin onnen ja autuuden lähde elämässä on? No eipä niitä oo monilla muillakaan....
Moi,
varmasti nyt kaikki sanovat sinulle "se on sun päätös, mä voin vain tukea sinua". Tosiaan itse turhauduin tosi paljon sellaisiin kommentteihin, koska minun korville kuulosti siltä, että he tarkoittivat oikeestaan "that's not my problem".
Luin eilen Hesarin jutun abortista (http://www.hs.fi/elama/Olen menettänyt neljä lasta/a1370412055744) ja mietitytti tosi paljon... entäs jos itse olisin päättynyt aborttiin? Onneksi lopulta en tehnyt sitä. Nyt olen 23 vuotias ja todella onnellinen, minulle minun perheeni on kaiken aa ja oo ja olen tosi iloinen siitä.
Minua auttoi lukea tämän sivun http://aborttivaiei.oikeuselamaan.org/ tiedän myös että Itu projektista (http://www.ituprojekti.net/) voit saada apua, tekisit lopulta abortin vai et.
Älä anna ketään pakottaa tähän, jos sinä haluat saada lapsesi. Toivon vain, että sinun tarina päättyy hyvin ja lopulta olet onnellinen lapsesi kanssa. Jos miehesi vaatii sinulta päättää hänen ja lapsen välillä, fuck him, se ei ole sinun arvoinen ja varmasti abortin jälkeen jättäisi sinut tai muuttuisi hirviöksi.
Onnea matkaan
"Ei myöskään lisääntymään."
Lisäännytty on jo siinä vaiheessa aikoja sitten kun lapsi on ja elää kohdussa, ja mietitään tapetaanko vai ei.
"Kuinka monesti olet kuullut lapsesta kohdussa,"
Koskaan kuullu syntymättömistä lapsista?
"Itse ainakin olen ääneenkin kyseenalaistanut äitini päätöksen pitää aikoinaan minut"
"mielestäni oikea ratkaisu äitini tilanteessa olisi ollut abortti."
Älä ny jaksa hurskastella :D jos et haluais elää, et eläis enää. Että ei mee läpi :)
"on vain ilkeää ja itsekästä tehdä lapsia kurjiin oloihin"
Ei mitään niin ilkeää ja itsekästä kuin tappaminen..
"oikeus onneen ja tähän päätökseen, omaan kehoonsa."
Niin, omaansa. Kuten on lapsellakin.
moralisoida just niin vapaasti kun haluaa, etkä voi sille mitään :)
"Joskus se on kuitenkin oikea ratkaisu"
Miksi "oikea ratkaisu" kalvaa monia lopun elämän?
"miksi kukaan tuntisi tarvetta lytätä näitä naisia entisestään, haukkua tappajiksi"
Ansaittu kohtelu (ikävien totuuksien kertomien) on aika mitätön "paha" siitä mitä teki lapselleen..
"Jos olisi jo syntyneen lapsen tappanut, ymmärtäisin tuollaisen kirjoittelun"
monet muut ymmärtää ettei teko muutu muuks eikä yhtikäs paremmaks, olipa tehty vaikka kuinka lepsulain pykälien mukaan. Muiden ei tartte kattella ikäviä tosiasioita pinkkien vääristävien lasien läpi, kuten useimmiten niiden jotka niitä tekee.
"Seuraat aamuisin äidin itkua, iltaisin pelkäät milloin isä tulee taas lyömään äitiä."
Monilla muilla vaan ei oo mitenkään samanlainen elämä, yh tai ei..
"järkevä ratkaisu tuolloin, tuossa tilanteessa, olisi ollut odottaa."
Kai tajuat ettet sä ois mitenkään "odottanu" myöhempää syntymää, vaan sun elämäs ois tosiaan jääny siihen muutamaan viikkoon siellä kohdussa?
"Haluaisiko sinä olla ei-toivottu lapsi?"
Lasta voi toivoo joku muukin kun synnyttäjä.
"Miksi olemme eläimille niin armollisia, että huonoissa oloissa elämään joutuvat ja kärsivät lopetetaan armosta"
Terve lapsi kohdussa on täysin eri asia kun joku parantumattomasti sairas ja kärsivä. Terveellä lapsella on aina mahdollisuus hyvään elämään, lähtökohdista riippumatta.
"tuolloin jo siemensyöksy olisi murha"
Vain ihmisen tappaminen voi olla murha, että turha sotkee taas väkisin mukaan niitä sukusoluja.
"Hedelmöittynyt munasolukin on vasta siittiö ja munasolu"
Se on tsygootti ja alkio, mikä on ihmisyksilö.
"Eivätkö nämä jo syntyneet elämät olisi se ensisijainen resurssien kohde..."
Ja taas hurskatsellaan huomioo muualle niistä joita halutaan sortaa.. mites niitä syntyneinä autetaan jos ei saa edes elääkään niin pitkälle?
"vaik muutakin voisit tehä"
Mistäs sä tiät miten paljo jotkut muut ja mitä kaikkee tekee syntyneidenKIN hyväks?? Ja lisäks niiden ketä sä haluat sortaa? Mitä sä sit muuta teet kun istut koneellas karjumassa kuolemaa kohdussa oleville lapsille ja tekopyhistelemässä joidenkin muiden lasten auttamisista?
Aatteletko nukkumaan mennessäs että olipa rankka päivä, mut viekottelimpa taas ainakin melkeen yhden lapsen tuonelan tuville ja "oikeudet" eli traumat naiselle, ja oon sitte niin hyvä ja hurskas ihminen! Hei, se oli jo se sun uni. Sä et oikeesti tee yhtään mitään yhtään kenenkään hyväks. Et. Ja kyllä varmaan kirvelee...
Nämä rakkaat naiset kuulostaa mun korvaan siltä kuin he tulisivat katumaan aborttia jos sen tekisivät. Kun kuitenkin on lapsen pitäminenkin mielessä. En suosittele jättämään adopto-vaihtoehtoa laskuista pois sen takia, ettei ole sujunut sossutätien kanssa. Adoptiota siis edelleen suosittelen vaikka vähän sossutädit kirpaseekin. :) Aloittajan kannattaisi mielestäni selvittää mistä voi saada apua lastenhoitoon. On ilmaisia kerhoja seurakunnilla, ehkä jokin ystäväpalvelu missä vapaaehtoiset tulisivat hoitamaan lapsia tai auttamaan kodinhoidossa... Kirpasis varmasti jos tämän uuden lapsen syntymän aikoihin olisikin onnellinen ja helppo elämäntilanne ja abortti olisi tehty. Lasten kanssa tilanteet muuttuu niin nopeasti. Jos nyt on raskasta, silloin ei välttämättä ole niin raskasta. Tai toki voi olla vielä raskaampaa mutta toivon että jotain apua/vertaistukea saat.
Rahallisestikin uskoisin jotenkin selviävän. Aika pienellä pärjää jos siihen on halukas. Paljon jaksamista haluan vielä toivottaa ja siunausta.
Rakkaalle, joka harkitsit adoptiota, voithan pitää harkinnan omana tietonasi niin pitkään kuin haluat. Jos esimerkiksi haluat synnytyksen jälkeen viettää pari tuntia vauvan kanssa, voithan sen tehdä. Eikö adoption voi sittenkin vasta järjestää?
jos kadut aborttia et tee aborttia, jos teet abortin, et kadu.
mihin ihmiset on unohtaneet ehkäsyt??? raskaaksi ei oo pakko tulla, se on vaan lapsellista selitystä et hups ja olin raskaana. ken haarat avaa se vastuun kantakoon eikä vastuuta siirtäkö.
Mikään ehkäisyhän ei 100% varma ole. Ja aborttikin on vastuun kantamista.
"aborttikin on vastuun kantamista. "
Ihan silkkaa raukkamaista vastuun pakenemista.
Ei aina mene kuten meinaa. Mielestäni on hyvä että abortin saa.
Ehkä kierukka olisi hyvä ehkäisykeino, itselläni on sellainen ollut vuosikausia, eikä vahinkoja ole sattunut. Olen lukenut että munasolu hedelmöittyy vaikka on kierukka, mutta alkio ei pysty kiinnittymään kohdun seinämään. Jos tarkkoja ollaan alkio abortoituu todella usein vuosien varrella.
"Jos tarkkoja ollaan alkio abortoituu todella usein vuosien varrella."
>Kierukka estää munasolun hedelmöitymisen heikentämällä siittiöiden hedelmöityskykyä sekä estää siittöiden kulkua munatorviin. Munatorvien erite muuttu sukusoluille epäedulliseksi. Myös munanjohtimien liike saattaa muuttua niin, että munasolu ei hedelmöity, tai että munasolu joutuu niin nopeasti kohtuun, jotta se ei ehdi hedelmöityä eikä ole valmis kiinnittymään kohdun limakalvoon. _Nykykäsityksen mukaan tämä on ensisijainen ehkäisyteho_, kiinnittymisen esto vasta toissijainen.>
http://metku.net/~pesu/ehkaisy/kohdunsisaiset.php
>Kohdunkaulan lima sitkistyy, osa ovulaatioista estyy, kierukalla on paikallisvaikutus kohdun limakalvoon sekä haittaa munasolun hedelmöitymistä, _tutkimuksissa ei ole löydetty hedelmöityneitä munasoluja_.>
http://metku.net/~pesu/ehkaisy/hormonaaliset.php#hormonikierukka