Miten komentaa 1-vuotiasta?

Ohoh, sullapa pitkä tai ketterä kiipeämään tämä 1-vuotias, kun ihan katonrajaan asti pitää tavarat nostaa. ;)

Kyllä minusta on ollut helpompi nostaa kamera ja dvd:t ylemmäs, kuin olla alituiseen komentamassa - mutta kukin tyylillään. :)

Jos 1-vuotiaan lelut menevät rikki, niin ne ovat jotain vinkukiina-romua (palauta vaarallisina kauppaan) tai sitten lapsella on leluja, joita ei ole tarkoitettu hänen ikäiselleen.

Jos huudat lapselle "aika kovaa", hän vain turtuu huutoosi, eikä siitä ole mitään hyötyä. Vuoden ja kahden päästä on helpompaa, kunhan vain lopetat huutamisen ja selität lapselle asiat mahdollisimma selvästi, rauhallisesti ja riittävän yksinkertaisesti.

varmaan voit kaiken kallisarvoisen kuten kameran nostaa ylemmäs niin ettei mene rikki.Jos oma 1-vuotiaani rikkoisi kameran niin voisin syyttää vain itseäni kun olen jättänyt sen toisen ulottuville.
Hommaa legoja ja palikoita,eivät varmasti mene rikki.Osta kirja mistä ei voi sivuja repiä.Ja kiinnitä huomiota muualle kun yrittää paikkoihin mihin ei saa mennä tai koskea.
Eikä kodin tarvitse olla kaaos lapsen takia,ota mukaan hommiin.

Kaikkea ei tarvitse laittaa piiloon/nostaa korkealle, mutta arvokkaammat tavarat kyllä. En kyllä uskaltaisi jättää kameraamme, videokameraamme tms. lapsen ulottuville. Joskushan vahinkoja sattuu ja joku vahingossa voi unohtua pöydälle tms. Leluiksi kannattaa ostaa mahdollisimman kestäviä, onhan se ikävää, jos kaikki lelutkin joutuu nostamaan lapsen ulottumattomiin! Jotkut lelut kyllä on sellaisia, että hajoaa tosi helposti. Meillä lapsen kummisetä ostaa sellaisia ja olen hienovaraisesti koittanut vihjata mitä lelut olisi hyviä. Ja onhan lelut vaarallisiakin, jos ne hajoavat ja lähtee pieniä osia irti.

Meilläkään ei ole kovin tottelevainen tapaus, mutta itse en huuda vaan yritän sanoa napakasti tietyllä äänensävyllä. Vien lapsen pois tilanteesta tai koitan kääntää huomion muualle. Jotenkin ainakin tuntuu, että huutaminen ei ehkä ole paras keino. Vaikka en ole mikään asiantuntija ja paras neuvomaan, kun oma lapsikaan ei aina tottele.

Meillä lapsi roikkui myös puntissa ja huusi kun yritin tiskata tms. ja mä kyllä jätin kotityöt tekemättä tai koitin tehdä joka päivä vähän ja kun lapsi nukkui päikkärit niin tein 30 - 60 min kotitöitä ja loput huilasin. Illalla kun lapsi laittoi nukkuun ripustin pyykit kuivamaan ym. Välillä sitten annoin lapsen huutaa sen 10 minuuttia, että sain tiskattua, laitettua ruoan tms. Vähän isompana lapsi jo auttaa laittamaan pyykit koneeseen ja tyhjentää astianpesukonetta. Joskus kyllä rassakin, kun toinen haluaa olla aina "auttamassa".

Koita jaksaa ja toivon mukaan ajan myötä helpottaa!

Minä nostin arvokkaat/ herkästi särkyvät tavarat ylös ja kaapinoviin estot. EIhän sitä noin pieni ymmärrä, että esim. kamera voi mennä rikki ja on kallis. Ja sitten kieltona ihan yksinkertainen napakka "ei" kun tekee kiellettyä. Ja jos ei tottelle niin vähän kovemmalla äänellä :) 1v:lle ei tosiaan paljon kannata alkaa selittelemään kiellon syitä, vaan se on vaan yksinkertaisesti napakka ei. Saahan sitä toistaa ja jankuttaa sen tuhat kertaa vähintäänkin päivässä , mutta nyt reilu 2v:nä ymmärtää. meillä jo aika hyvin. :)

Kuulostaa ihan normaalilta yksivuotiaalta. On tasan varma, että jos 1v saa kameran käsiinsä, huonostihan siinä käy. Ei 1v esim dubloja rikki saa, eli sellaisia leluja kehiin. Anna leikkiä esim kattiloilla kun teet ruokaa. Meillä saavat isommatkin lapset dvd:t naarmuille, ihmekös tuo jos 1v. Voi kertoa esimerkkejä mitä normi 1v tekee, jos saa mahdollisuuden: tyhjentää kukkamullat lattialle, istuu hedelmäkorissa ja heittelee omppuja, repii wc-paperit pitkin lattiaa, upottaa kirjoja ja karvaleluja akvaarioon, tyhjentää vaatekaappinsa, levittää pyykkikorin sisällön, tunkee dvd-laitteeseen jäätelötikun, juo äidin olkkarinpöydälle jättämää kylmää kahvia ja levittää lopun pitkin lattiaa, pissaa ilman vaippaa ollessaan kaukosäätimen päälle, kiipeää joka paikkaan ja putoilee jos aikuinen ei ehdi hätiin jne jne. !-vuotias on todellisessa vauhti-iässä :) Huutaminen täysin turhaa, eikä se järkipuhekaan oikeen vielä uppoa. Aikansa kutakin.

Meilläkin asuu samanikäinen täystuho ja kyllä se vaan oli ihan mamman vika, kun neiti hajotti kännykän. Mitäs jätin sen pöydälle :) Kaikki arvokkaat tavarat ja myös isosiskon dvd:t on nostettu ihan sen vuoksi yläkaappiin, ettei niitä levitellä ympäriinsä ja rikota. Leluja meillä ei kyllä kumpikaan ole rikki saanut, kyllä ne aikamoista körmyytystä kestää tuon ikäisten lelut. Ja housunpuntissa roikutaan joo, kun äiti tekee kotihommia, vaa hyvin pianhan tuo oppi, että se on turhaa, kun lopetin sen noteeraamisen. Sanon ainoastaan, äiti siivoaa nyt keittiön, odotappas vähän aikaa ja annan hänelle jotain tekemistä siksi aikaa. Ei siinä mitää viikkosiivoja tuntitolkulla saa rauhassa tehdä, mutta pikasesti kyllä.

Itse olen todennut, että se huutaminen on vihoviimeinen keino komentaa. Tässä, kun neidillä oli korvakierre ja itkuparkua riitti ja yöt olivat huonoja, oli mammallakin paukut aika nollilla ja tuli välillä korotettua ääntä ihan turhaan. Kun otti sitten järjen käteen ja mietti asioita, aloin komentamaan ihan sillä tiukalla EI, sitä ei saa ottaa kun se menee rikki tmv. Itkupotkuraivarihan siitä tulee, jos se tosi mielenkiintoinen tavara oli, mutta sittepä tulee. Kyllä minusta 1v:llekin pitää selittää miksi EI, on ne miellä ainakin ymmärtäneet jo puhetta melkoisen hyvin siinä vaiheessa ja useampiakin sanoja sanoneet.

Ei auta noin pienelle lapselle huutaa, parempi keino on sanoa nätisti ja hieman "lässyttämällä" ja jos ei usko, nii viedä lapsi pois tilanteesta tai ottaa tavara pois siltä kädestä. Ja valitettavasti se on sitä toistamista, mutta jossaki vaiheessa lapsi oppii ymmärtämään, jos äiti ei sano joka kerta huudolla sitä, vaan aina nätisti. Ja agressiivinen kädestä nappaaminen ei oo hyvä juttu, vaan just lapsen siirtäminen nätisti tilanteesta pois.

Kyllä ne yli yks vuotiaatki ymmärtää jo ja jos ei vielä ymmärrä, nii toistojen jälkeen ymmärtää, mutta ei muista :D Pysykää määrätietoisina!

Ei tarvitse mataloittaa ääntä, todettu on, kivempi ääni vakuutta noin pienen enemmän. Eikä noin pieni lapsi edes ymmärrä jos sanotaan matalalla vakuuttavalla äänellä, voi olla mukavan kuulonen, mutta silti pitää rajoja, En tarkoita lässyttämistä silleen "äitin kulta puppeli pikku hani älä kulta rakas mee sinne" vaan lässyttävä ääni. Kokeilkaa nii huomaatte ;)

Lässyttämisessä on ideana se, että siitä ei tehdä valtataistelua vaan kivasti sanotaan niin lapsi uskoo sen. Ei lapselle aina tarvi sanoa jyrkästi mitä saa tehdä ja mitä ei. Koettakaa ja tulkaa sitten kertomaan että toimiko se. Itselläni se ainakin toimiin.

Monesti on hyvä myös toistaa sanoja sillain "älä mee sinne, älä" (tuolloin lapsi yleensä kääntyyy katsomaan mitä sanoit) ja jos lapsi ei tule pois nii sanoo uudestaan, mutta vieläkin kivalla äänellä. Jos lapsi ei vieläkään usko, nii voi käydä hakemassa lapsen pois. Mutta älkää tehkö valtataistelua siitä, joskus voit sanoa tiukemmin ja joskus hellemmin, nii lapsi voi oppia siihenkin, ku nätisti sanotaan, nii sillonki voi tulla pois. Lapsi on sen verran viisas jo pienenä, että hän ei mene sekasisin tuosta, ku ihan varsin hyvin tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, jos päivät jankutetaan sitä.

Sanon vaan, että kokeilkaa tuota ja huomatkaa se :) En usko, että heti lässyttämällä tapahtuu ihmeitä, mutta jonku ajan päästä tapahtuu. Mielestäni 2 -vuotiaalle voi sanoa jo vähä matalammin, mutta heillekkin joskus riittää "lässyttäminen". Katsokaa tilanteen mukaan niitä asioita, näette millon lapsi kokeilee ja huomaatte milloin hän ajatuksissaan tekee väärin :)

Höpönlöpön, lapsille puhutaan tietenkin myös normaalisti, mutta myös kivasti lässyttämällä :) lapset eivät ole niin yksioikoisia kun ihmiset täällä luulevat. He eivät ole verrattavissa koiraan mitenkään, koira ei opi jos lässytät vaan, mutta lapsi oppii ihan varmasti :)