Poikaystäväni on kaikkea mitä mieheltä saatan toivoa. Hänessä on tarpeeksi pahaa poikaa mutta sydän on kultaa ja hän on erityisen kiltti, olematta nössö tai tossutettava. olimme ystäviä puoli vuotta ennen seurustelua ja koko ystävyyden ajan olimme toisistamme kiinnostuneita, mutta kumpikaan ei tehnyt aloitetta vaikka olimme molemmat vapaita jo monen vuoden ajan. Nyt olemme olleet yhdessä 4 kk. Kaikki tuntuu mutkattomalta ja lähes täydelliseltä, kaikki toimii, emmekä me riitele. Silti jotain puuttuu minun puoleltani, sillä en voi rehellisesi sanoa että rakastan häntä tai olen rakastumassa. Oloni on tyhjä. Hän on minulle äärimmäisen tärkeä, enkä osaisi kuvitella hänen paikalleen ketään muuta miestä ja näen tulevaisuuteni hänen kanssaan. kaikin tavoin hän on minulle täydellinen vikoineenkin. Tedän että mies rakastaa minua kovasti ja sydämmeni särkyy jos en tule rakastamaankaan häntä. Onko kyse nyt vain ajasta vai enkö vain opi rakastamaan häntä? Millaisia kokemuksia teillä on rakastumisesta ja rakkaudesta?
Ystävyyden ja rakkauden ero?
Inkku93
7168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Anna olla. Turha on väkisin yrittää jos tuolta tuntuu
Onhan noita tutkimuksia olemassa ,rakastuuko ennen vai jälkeen yhdessäolon ja mikä niistä vaihtoehdoista sitten kestää?
Mutta tuohan on sikäli positiivista ,että kumminkin välität niin eiköhän se siitä muodostu rakkaudeksi ,jos teillä on alku noinkin hyvä
Haluan kuitenkin olla hänen kanssaan. Ajattelen häntä jatkuvasti, mutta enemmän kuitenkin ajattelen sitä mitä hänestä ajattelen. Minulla on hyvä olla hänen kanssaan mutta riittääkö se? Onko kellään ollut sellaista tunnetta, ettei ihastumisvaiheen jälkeen ole ollut varma onko rakastumassa?
Minusta rakkaus on tunne joka on ja kun se on sen tietää! Rakkaus on sitä että haluaa nähdä toisen vaikka viime näkemisestä ei olisi kulunut päivääkään. Et siis rakasta jos täytyy miettiä sitä erikseen.
Kumma, että ylistät häntä täydelliseksi sinulle ja näet tulevaisuuden hänen kanssaan ja haluat elää hänen kanssaan, etkä näe hänen tilalleen ketään muuta. Tekisi mieleni töyksäyttää, että mitäs sitten kyselet, jos olet jo valintasi tehnyt ja haluat siinä lopun elämäsi olla?
Selität, että olosi on tyhjä siksi, että et rakasta häntä muuta kuin ystävänä, mutta et ole valmis päästämään irtikään ja antamaan itsellesi mahdollisuutta rakastua oikein ja aidosti johonkin, joka on tarkoitettu sinua varten.
Koska vastauksella ei ole sinulle merkitystä ja olet päättänyt siihen jäädä ja tiesit vastauksen jo itsekin, niin sikäli kysymyksesi on täysin turha ja sinulle merkityksetön.
Ei se rakkaus väkisin yhdessä asumalla ja olemalla tule vaikka toinen kuinka mukava ja helppo kaveri olisi, siihen tarvitaan sitä kuuluisaa kemiaa, joka sydämen saa syttymään, eikä todellakaan olo ole tyhjä vaan sydän pursuaa hellyyttä, rakkautta ja intohimoa, eikä itseltä tarvitse kysyä rakastanko, kun sen tuntee joka solullaan.
Turhaa olla yhdessä ilman kemiaa. Ystäviä voi aina olla, mutta parisuhteeseen tarvitaan rakkautta. Ystävä-rakkaus tulee ajan kanssa, mutta kemia ei eikä aito romanttinen rakkaus. Sitä joko on tai ei. En olisi suhteessa jossa sitä ei ole.
Ei ystävyydestä kovin helposti saa suurta intohimoa ja palavaa rakkautta väännettyä. Ei ole multa ainakaan koskaan onnistunut. Tuo 4 kk on niin lyhyt aikakin, että ihmettelen, miksi koet, että sinun täytyisi olla juuri hänen kanssaan suhteessa. Olisiko kannattanut kuitenkin pitää se vain ystävyytenä.