Pelkään että romahdan

Olen 6 kk tyttövauvan äiti. Rakastan vauvaani mutta nyt viimeaikoina on väsymys niin ylitsepääsemätöntä että tuntuu että hajoan tähän paikkaan. Vauva nukkuu huonosti päiväunia (30-40 min pätkissä) ja yölläkin herää ainakin 2-3 kertaa. En ole päässyt vielä yöimetyksestä eroon, kun syö ainakin kaksi kertaa yössä. Jos en anna tissiä, ei lopeta itkemistä. Tutti ja tuttipullo ei kelpaa.

Jos yö on mennyt huonosti nukkuessa herääminen aamulla on yhtä tuskaa ja silloin on vaikeaa näyttää vauvalle aina iloista naamaa. Tästä minulle tulee syyllinen olo. Kerran säikähdin itseäni, kun vauva ei nukkunut kuin 30 min päikkärit ulkona, hain hänet sieltä melko kovakouraisesti (siis vaunun kopan missä makasi) ja vauvankin otin kovin ottein syliin. Tämä tapahtui siis univajeisena, päätä särki ja hermot olivat kireällä. En koskaan satuttaisi vauvaa, mutta melkoiseksi hampaidenkiristelyksi tämä joskus menee. Joskus kun oikein ottaa päähän, jätän vauvan vain johonkin yksin ja menen koneelle vähäksi aikaa tuulettamaan ajatuksia.

Minulla ei ole täälläpäin yhtäkään ystävää, minulla on mies, mutta hän on päivät töissä eikä häneltä hirveästi apua saa kun on hänkin väsynyt töiden jälkeen. Olen ottanut tämän neuvolassa puheeksi ja saisin kyllä heti apua kun tarvitsen... mutta en tiedä uskaltaisinko pyytää apua. Vauva ei ole koskaan ollut toisten huomissa hoidettavana.

Nukkuminen on minulla ollut viimeaikoina hankalaa, päässäni pyörii vain huolia ja murheita ja elämä tuntuu vain suorittamiselta. En vain yksinkertaisesti jaksa seurustella ja viettää aikaa vauvan kanssa, energia ei riitä. Ja eikä tilannetta yhtään helpota se, että vauva kitisee hampaiden takia niin että korvia särkee. Huoh... milloin tämä helpottaa?