Kuinkahan pahasti kustantaja käsikirjoitukseeni tutustuessaan suhtautuu siihen, jos tekstissä esiintyy siellä täällä pilkkuvirheitä...
Pilkkuvirheiden merkitys?
pakbak
10631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muutama pilkkuvirhe ei varmaan hallaa tee, mutta jos virheet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, niin uskoisin että vaikuttaa negatiivisesti. Kannattaa antaa käsis jollekin kielenhuollon ammattilaiselle luettavaksi ennen kustantajalle lähettämistä, joka korjaa pilkkuvirheet, virheelliset sanajärjestykset ja muutenkin kommentoi kielen oikeellisuutta. Tällaista palvelua saa varmasti ainakin rahalla, mutta varmasti myös ilmaiseksi/puoli-ilmaiseksi tutun äidinkielen opettajan tms. kautta.
Jos tarina on hyvä, pilkkuvirheet ovat täysin sivuseikka. Kustannustoimittajien työtä on laittaa pilkut oikeille paikoilleen.
On aina parempi jättää pilkku pois kuin laittaa se väärään paikkaan.
Tuleeko yllä ”kuin” sanan eteen pilkku?
Alla pari esimerkkiä lisää. Onko oikein pilkutettu?
Tilavan huoneen kalustus oli rento, mutta harkittu
Hämärtyvä syksyinen keskiviikkoilta oli pilvinen, mutta tyyni ja lämmin.
Mielestäni esimerkissäsi kuin sanan eteen ei tule pilkkua.
mutta sanan eteenkään ei pilkku kuuluisi.... voin olla väärässä?
Kolmas lause on muutenkin vähän hölmä muodoltaan, ottaisin mutta sanan kokonaan pois ja pilkutus olisi heti oikein.
Mutta-sanan eteen tulee pilkku. Mutta-sanan käyttö esimerkkivirkkeessä viittaa siihen, että kirjoittaja pitää pilvisyyttää negatiivisena sääilmiönä, jota tyyneys ja lämpö kuitenkin lieventävät. Ilman mutta-sanaa virkkeen sisältö olisi toinen.
it is so oldschooool ;-)
Se että pilkku mutta-sanan eteen.
Ei enää aina pilkkua vaan tilanteen mukaan... jos rinnastuskonjunktiot yhdistävät lauseita ja niillä on yhteinen lauseenjäsen, niin ei pilkkua.
Eli mun mielestä yo. lauseisiin ei pilkkua.
Tilavan huoneen kalustus oli rento mutta (kalustus oli) harkittu.
Pilkun voi laittaa jos haluaa korostaa esim vastakohtia.
Aivan oikein :) taikasanat ”yhteinen lauseenjäsen”, jolloin ei pilkkua mutta-sanan edessä nykyisten sääntöjen mukaan.
Muinoin opetettiin laittamaan pilkku aina sanojen ”mutta” ja ”vaan” eteen, joten ei pilkuttaminen kovin paha virhe ole nykyäänkään.
Tässä vielä eräs virke em. esimerkkien sarjaan: ”Tekniikka oli kohtalaisen yksinkertaista, mutta toimintavarmaa.” Mielestäni pilkku vain häiritsee sujuvaa lukemista tuossakin.
mitä nyt on kirjoja lukenut, kuuluisienkin käännöskirjoja, niin pikemmin alkaa tuntua siltä, että parempi on jos ei niitä pilkkuja viljele joka paikkaan.
Vaikka kieliopin mukaan pilkku pitäisikin laittaa johonkin niin olisko sitten niin,että viihdekirjoissa liiat pilkut senkun laimentaa tunnelmaa?
Tämä on hyvä keskustelu, kertokaa lisää pilkuista, olen miettinyt niitä ja niiden
puutetta tosi paljon.
Miksi romaaneissa pilkkuja ei ole, vaikka kieliopin mukaan pitää olla? Saako sen
oman mielen mukaan vain jättää pois, jos siltä tuntuu, ja juttu näyttää sujuvammalta?
Tajuaako kustantaja, että tässä sitä tehdään sujuvampaa tekstiä vai meneekö vaan
sen piikkiin, että kirjoittajan törppö ei osaa?
Olisiko parasta vain laittaa ne kaikki paikalleen ja antaa muiden päättää? Miten te muut asian hoidatte?
Pilkuttaminen kielioppisääntöjen mukaan ei mielestäni ole koskaan väärin - ei voi olla. Tästä ei voi ketään sakottaa.
Jättääkö pilkun tahallaan pois, vaikka tietää sen siihen kuuluvan? Uhkarohkeaa, mutta sallittua. Tällainen vaatii hyvää tyyli- rytmiikan tajua. Aika vaikeaa luulisin. Mutta tämä vain minun vaatimaton mielipiteeni.
Tässähän kysyttiin nimenomaan pillkuVIRHEISTÄ. Niitä kannattaa välttää. Aika pro saa olla, että pystyy kirjoittamaan sujuvaa, luettavaa tekstiä vetämällä lonkalta ja tarkoituksella jättämällä pilkkuja pois.
Toivottavasti sen verran vakavasti, että jos on kyse suuresta kustantamosta, ettei kirjoittaja pääse julkaisemaan ollenkaan, mikäli kirjoittaja ei omaisi kirjoittajan lahjoja. Rumasti sanottu, mutta on ikävä trendi, jos kirjoitustaidoilta lahjattomat pääsee rahalla julkaisemaan kirjoja. Kirjoitustaito on ihmiselle samanlainen lahja, kuin vaikkapa laulutaito tai liikunnallinen tai matemaattinen lahjakkuus ovat erityislahjakkuuden aloja. En pitäisi ajatuksesta, että kuka tahansa soopamaakari kirjoittaisi änkkytekstejä ja joku taidokkaampi muokkaisi tyypin sekavat jorinat kirjaksi, koska joku "haluu olla kirjailija".
Olen ehkä aika ilkeä, mutta olen melko varma tässä nykyisessä bisneskulttuurissa, että myös kaunokirjallisuudenkin kentillä saattaa joskus heilua juhlittujakin tyyppejä aika nollameriiteillä: joku äidinkielentaitoinen on oikolukenut ja muokannut bisnesmaakareiden mieleisiksi niiden brändiheppujen tekstit, ja tyhmiin uppoaa kuin häkä.
Kirjailija ei tarvitse apua, kertoakseen näkemyksen. Jo pilkkuvirheistä olet huolissasi, valitse kustantaja, joa on lukenut ainakin 3000 kaunokirjallisuden merkkiteosta. Hyvällä kirjoittajalla pilkku väärässä paikassa voi olla kirjassa taidetta. Ei toki joka pilkku väärinpäin. En osaa sanoa tuohon aiheeseen, mutta jos saisi kirjailijoille kunnioitusta, olisi se hienoa. Mun elämä ainakaan ei olisi mitään ilman hyviä kirjoja. Vihaan internetia, rakastan kirjoja.