..sillä tunnut niin minulle sopivalta, kaikin puolin... enkä koskaan ole ketään ajatellut niin kuin sinua, kukaan ei ole laittanut päätäni yhtä pyörryksiin..
Olet vain ehtinyt edetä elämässäsi jo niin pitkälle, ettei siihen väliin ole tulemista. Tiedostan tämän tosiasian ja koetan itsekin mennä eteenpäin.
Olet silti mielessäni edelleen, joka ikinen päivä. Ja jokainen kohtaamisemme saa ne samat väreet aikaan kuin jo pitkään on ollut.
Olet vain ehtinyt edetä elämässäsi jo niin pitkälle, ettei siihen väliin ole tulemista. Tiedostan tämän tosiasian ja koetan itsekin mennä eteenpäin.
Olet silti mielessäni edelleen, joka ikinen päivä. Ja jokainen kohtaamisemme saa ne samat väreet aikaan kuin jo pitkään on ollut.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olen ajatellut,mutta vähän myöhäistä katua.tehty mikä tehty.
Ajatella..
eronnut toisen vuoksi,olisin ottanut yhteyttä tähän nk.uuteen...
Niinkö teki? Luulin, että sai vain tekosyyn päästä eroon vaimostaan, joka pakotti naimisiin ja lapsentekoon.. :)
Nainen läksi.
En ymmärrä, mikä estää...
Jos asiat ovat noin, niin olisiko teillä mahdollisuutta kaveruudelle? Tai ystävyydelle?
Samanlaiset tuntemukset on täälläkin erästä kohtaan, että joku onkin pysynyt sinnikkäästi mielessä. Silti koko ajan on ollut tiedossa myös realiteetit, ketään ei halua loukata eikä kenellekään halua mitään pahaa. Se ei välttämättä ole pelkästään epäitsekkyyttä, vaan mukana on osin myös itsekkyyttä: halua saada mutta ei luopua mistään. Sitäpaitsi on asioita, joista ei vaan ole valmis luopumaan ja joita ilman ei ole enää se mikä on. On olemassa ihmisiä, joiden tarpeet ovat tärkeämmät kuin omat haihatukset.
Ei tunne edes mustasukkaisuutta (no ehkä vähän joo) toisesta, kun toivoo toisen elämän järjestyvän mahdollisimman hyvin ja kun tietää itse, että ei voi tarjota hänelle sitä, mitä hän ehkä tarvitsee. Ainakin luulee tietävänsä.
Kuitenkin haluaisi säilyttää jonkinlaisen yhteyden, vaikka samalla ei jaksaisi enää yhtään epämääräisyyksiä.
Vaikka olisitte tavanneet aiemmin, ette olisi ehkä kiinnittäneet toisiinne huomiota tai hakeneet mitään yhteyttä. Aiemmin et ollut se ihminen, joka nyt olet, eikä toinenkaan ollut se, mikä hän on tällä hetkellä. Jokin syy siihen on, että kohtasitte nyt.
Kauniisti kirjoitit -mun tuurilla oot nainen, vaik pitäis olla mies :D
Toivottavasti joku ajattelisi näin kauniisti minustakin...
Oottepas tyhmiä. Toki maailmassa on itselle sopivia kumppaneita muitakin, kuin juuri se yksi, jonka kanssa sattuu juuri sillä hetkellä olemaan. Mutta, kun suomessa ei ole mahdollista olla moniavioinen ja samalla sitoutunut, niin ei siinä auta, kuin olla joko nykyisen kanssa, tai vaihtaa.
En usko että on monia. On vaan se yksi jota kaikki eivät edes ikinä kohtaa. Sen tietää vasta sitten jos ikinä kohtaa
Ja sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot sallittuja vai miten se meni?
kummassakaan kaikki sallittua.
Vain tyrkyt ei välitä siitä miten joku suhde päättyy, kunhan saavat rikottua jotain mikä ollut toiselle pyhä ja tabu.
Tää vois olla mulle:( Noin mulle ainakin eräs sanoi viime viikonloppuna. Mutta et oikeasti tiedä mihin olen edennyt. Vai oonko mihinkään.
Miten kaunis kirjoitus, kiitos aloittajalle vaikka tuskin se mulle meni. Olisin voinut itse tuon kirjoittaa, puit niin hienosti sanoiksi sen kaiken tunteen. Ja järjen.
Me onneksi voimme olle ystäviä, tuttuja kaikesta huolimatta. Sitä vaan kuitenkin nälkä kasvaa syödessä ja aina kun on nähty... on jo ikävä valmiiksi ja miettii milloin taas näkyy. Mutta tässä elämässä ei ole vaihtoehtoja meille.
Rakkaudella,
Kyllä niitä "oikeita" ihmisiä saattaa elämän matkalla tulla useitakin vastaan, mutta eri aikaan ja erilaisissa elämäntilanteissa.
Esimerkiksi leskeksi jäänyt voi aivan hyvin löytää uuden rakkauden.
Tuota on näemmä liikkeellä... "Hänen" kanssaan on pähkäilty asiaa monet kerrat - ei meistä ole olemassa olevia kuvioita rikkomaan ja rajoja ylittämään, mutta ajatus elämästä eri suuntiin kulkien tuntuu kurjalta. Ystäviä olemme toisellemme ja joskus ajatuksen tasolla enemmänkin. Se, tuleeko tilanne joskus muuttumaan, on arvoitus...
veit sanat suustan ap!!
näin se joskus menee. jo lähes puoli vuotta mutta vieläkin ikävä