Rakkauteni, ikäväni on kääntynyt vihaan ja katkeruuteen.
Et olekkaan tukenani kun kamppailen isojen murheiden kanssa.
Mutta kuitenkin kiitän että jaoit omasi ongelmasi kanssani, aikoinaan.
Luulin että sinäkin olet ystäväni.
Et olekkaan tukenani kun kamppailen isojen murheiden kanssa.
Mutta kuitenkin kiitän että jaoit omasi ongelmasi kanssani, aikoinaan.
Luulin että sinäkin olet ystäväni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aina ei mee nallekarkit tasan. Mene sitten sinäkin vihaamaan ja katkeroimaan jonnekin muualle.
Mä en viestittele täällä näistä asioista.
En mäkään. Siksipä ei kannatakaan kuvitella näistä mitään. Edelleenkään yhtään negatiivista/ruikuttavaa/syyttelevää viestiä en ole tänne kirjoittanut. Suhteet on irl ja siellä ne myös hoidetaan.
Joku täällä ruikuttaa mulle ajoittain. Älyäis jo lopettaa.
Niin mitäpä tuohon sanoisi, kun en tosiaan halua palstoilla ihmissuhteitani puida. Tiedän kyllä miten inhottavalta sellainen tuntuu. Toivottavasti loppuisi. Olen joskus ihmetellyt, miten joskus tuntuu, etteivät jotkut pienintäkään asiaa osaa tehdä tai päättää ilman että siitä pitää tehdä jotain palstakirjoituksia. Kyllä siitä vähän sellainen tunne tulee, ettei niillä ihmisillä jotka suhteitaan palstoilla puivat ole riittävästi kykyä omaan itsenäiseen ajatteluun, tai sitten ovat irl hyvin yksinäisiä, ja palstoilla asioiden puinti täyttää niitä puuttuvia ihmiskontakteja oikeassa elämässä. Ei siihen kuitenkaan mukaan kannata mennä niin että itse alentuisi vastaavaan palstapuintiin. Ehkä se ihminen lopettaa ennen pitkää kun huomaa, ettei hänen kirjoittelullaan ole mitään vaikutusta mihinkään.
J:llä kun tarvitsi olkapään netin kautta. Oliko irl lainkaan yhteyttä, vai täälläkö se tuki silloinkin oli?
Haluan olla ystäväsi edelleen. Vaikka viime näkemisestä on jo muutama vuosi, ajattelen silti Sinua usein...ja haluaisin tottakai olla tukenasi ihan oikeasti! Toivon, että et vihaa minua ja että katkeruutesi muuttuu rakkaudeksi. Mutta kun en oikeasti tiedä, että haluatko minun ottavan yhteyttä vai et?? Ja tosin eihän mulla ole yhteystietojasikaan.
Rakkaudella Jii(si)
yhtä provoilua
kukaan ei usko
Aloitus oli 5 kirjamelliselle J:lle. Täyttä todellista, elettyä elämää.
1. Kukaan ei ole minua ikinä tukenut. Jopa vanhempieni tuki minulle on ollut todella heikkoa, jos ollenkaan.
2. Ihan oikeasti kukaan ei näitä kirjoituksia oikeasti lue riippumatta siitä haluatko vai et. Mitä lie valheita ja propagandaa palsta täynnä mikä lie oma lehmä ojassa sinullakin.
Ystävät eivät jätä toisia hädän hetkellä !
Lakkaa sössimästä ja hoida asiasi kuntoon.
pätemisen tarve palstalla. Haluat olla se joka yksinoikeudella saa hallita palstaa, ja määrätä ne kenellä on oikeus tänne kirjoittaa.
Olet todella naiivi ja lapsellinen, sillä et tule onnistumaan aikeessasi, joten vaihda palstaa tai kehittele on osio Suomi 24:n sivustoille.
KIRJOTTELEPPA SUORAAN NIILLE OLETTAMILLESI RAUKKAUKSILLE, NIIN ET HÄMMENNY, sillä tämä on julkinen palsta ja jokaisella, uskontoon, ihonväriin tai oppineisuuteen vedoten et voi kieltää tänne kirjoittelua. OLET SAIRAS!
Ei vois vähempää kiinnostaa.
Oliskohan peiliin katsomisen paikka jos ystäviä ei löydy ? Sinun murheesi eivät varmaankaan ole ystäväsi(?) syytä joten miksi hänen pitäisi kantaa niitä. Ulkopuolista apua on varmasti saatavilla tässä yhteiskunnassa kaikille, oli ongelma mikä hyvänsä.
Erikoisia kommentteja! Ystäviä löytyy kyllä joiden kanssa jaetaan asioita puolin ja toisin. Se on ystävyyttä. Olen varmaan saanut erilaisen kotikasvatuksen kun nämä jotka eivät ystävyyttä ymmärrä.
Murheet eivät ole J "ystävän" eikä kaikki minunkaan. Olisin vain toivonut saavani jakaa ne hänen kanssaan, kuten itse olin aikoinaan tukena hänen vaikeana aikananaan.
Kunhan tunteitani kirjoittelin. Syyllistämisestä tms ei ole kyse.
Mukavaa palstamollaamista teille joilla ei varmastikaan ole ainuttakaan oikeaa ystävää.
Eli vaadit sääliä häneltä. Naisethan käyttävät kaikki keinot yrittäessään saada miehen rakastumaan itseensä. Onko se säälillä saatu rakkaus sitten oikeaa rakkautta ? Asianvierestä mutta tämä tulee mieleen jos kerta sinulla on muitakin ystäviä joiden kanssa jakaa murheitasi. Miksi nimenomaan hänen pitäisi olla tukenasi. Selityksesi ontuu ja pahasti.
Rakastat, vihaat häntä. Olet katkera kun et saa häneltä huomiota. Sellaista se yksipuolinen rakkaus nimenomaan on. Tulee katkeraksi kun ei saa vastarakkautta.
Vai mitä ?
Namut ei todellakaan mene aina tasan. Luulisi aikuisen sen tietävän. Eiköhän näistä keskustella ystävien kanssa face to face, eikä täällä.
Ai, nyt vasta huomasin,,,,ikävä...eli et sitten ole "ystäväsi" kanssa tekemisessä.
Mitä "ystävyyttä" se sellainen on ??? Heh heh.... Ei ihme että olet katkera....