Olen mennyt uudelleen naimisiin. Nykyinen mieheni omistaa maaperän, jolla uusi puoliksi omístamamme yhteinen kotirakennuksemme on. Jos minusta aika jättää, saavatko lapseni (aikuisia jo nyt, ovat minun entisestä avioliitostani) tästä uudesta puoleksi omistamastani talosta mitään?
Toisen omistamalla maalla
Huijattuko?
17698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Periaatteessa saavat puolet rakennuksesta. Selkeämpää kuitenkin olisi muuttaa kiinteistön lainhuuto todellisen omistusosuuksien mukaan, koska lainhuuto merkitään koko kiinteistölle, ei maapohjalle ja rakennuksille erikseen. Lisäksi leskellä on aina elinikäinen hallintaoikeus kotiin.
Eikös aviopuolisot omista puoliksi aj omaisuus on yhteistä? Onko teillä avioehto?
Eivät omista automaattisesti puoliksi eikä omaisuuskaan ole yhteistä ennen kuin osituksessa. Joitakin rajoituksia on kiinteistöjen myynnissä ilman puolison suostumusta.
Rakennus on irtainta omaisuutta, jos sillä on eri omistaja kuin maapohjalla. Miehellä on lainhuuto tilaan, eli teidän tapauksessanne maahan.
Miten ilmenee se, että omistatte rakennuksen puoliksi? Selvintä olisi laatia omistuksesta sinun ja miehesi keskinäinen sopimus, ellei se käy ilmi vaikkapa talopaketin kauppakirjasta.
Teistä jomman kumman kuoltua toimitetaan ensin omaisuuden ositus (jos välillänne on avioehto, omaisuuden erottelu) ja sen jälkeen perinnönjako. Osituksessa puolisoiden varallisuus lähtökohtaisesti puolitetaan siten, että enemmän omistava antaa toiselle osapuolelle omastaan tasinkoa niin paljon, että puntit ovat tasan. Jos leski on varakkaampi osapuoli, hän voi kuitenkin vedota ns. lesken tasinkoprivilegiin ja kieltäytyä tasingon antamisesta.
Sinun osuuteesi siis kuuluu puolet rakennuksesta ja se siirtyy perintönä lapsillesi. Oma hankaluutensa tuollaisessa perinnössä on verrattuna siihen, että perintö käsittäisi puolet kiinteistöstä (maasta ja talosta). Mikä on tuollaisen talonpuolikkaan käypä arvo? Kuka sellaisen ostaisi? Ostaja olisi ilmeisesti talon toinen yhteisomistaja, mutta hinta todennäköisesti jäisi puoleen talon teknisestä arvosta (rakennuskustannus miinus ikävähennys), markkina-arvoa sille on vaikea määrittää.
Olisiko mahdollista, että miehesi myisi sinulle puolet tontista, minkä jälkeen omistaisitte yhdessä koko kiinteistön?
Kuten toinen totesi, leskellä on asuntonne elinaikainen hallintaoikeus, joten, jos sinä ensin kuolet, lapsesi joutuvat odottamaan perintöään talonpuolikkaan (ja asuntoirtaimiston) osalta leskesi kuolemaan asti.
Pieni kommentti:
Tuollaisia pientaloja on Suomessa runsaasti, joissa rakennuksen omistajat eivät omista tonttia. Esimerkiksi kaupungit tarjoavat omakotiasujille vuokratontteja. Tässä tapauksessa vain maapohjan omistaja ei ole kaupunki vaan yksityishenkilö. Tällaisista rakennuksista käydään ihan normaalisti kauppaa eikä niiden arvonmäärityksessä ole mitään kummallista.
Kommenttisi meni pieleen.
Eihän mitään ongelmaa - tietenkään - ole niin kauan kuin rakennuksen omistaja/omistajat ovat yksimielisiä. He voivat halutessaan myydä rakennuksen (jos vuokraoikeus tonttiin on siirrettävissä), ja ostaja löytyy helposti, kun hinta on kohdallaan.
Ongelma syntyy silloin, kun rakennuksien omistajien välit katkeavat - ja etenkin, jos omistajista joku omistaa myös rakennuksen alla olevan maan. Mikä on silloin - kuten ap:n tapauksessa - osan vain rakennuksesta omistavan osuuden arvo? Kuka ostaa puolet rakennuksesta (jossa on vain yksi asunto), kun vuokrasopimusta ei ole olemassa maan omistajan kanssa? Ja jos ostaisikin, niin mihin hintaan? Siinä se ongelma on.
Kauppakirjoihin on tehty paperi, missä mainitaan, että kiinteistön omistamme yhdessä, molempien nimet (siis omistamme asunnon puoleksi). Jos kuolen, silloinhan minun puolikkaasta puolet menee elossa olevalle puolisolle ja puolet osuudestani lapsille. Eiväthän he saa mitään, jos talo on toisen maalla. Näin olen tätä järkeillyt....
Miten niin sinun puolikkaasta menee puolet miehelle? Elätkö harhaluulossa, että puoliso perii puolet? Puoliso ei peri yhtikäs mitään.
Minähän jo kerroin, mitä kuoltuasi tapahtuu (eli omaisuuden ositus), luepa se ajatuksella. Kuten 315 totesi, puoliso ei peri mitään, kun perittävällä on lapsia.
Kiitos! Luin vastuksesi. Asiaa mutkistaa kuitenkin se, että olemme tehneet talosta keskenäisen testamentin. Jos minä lähden ensin, hän perii kaiken ja mitäpä jakamista siellä sitten lapsilleni olisikaan, jos rakennus on vielä hänen omistamallaan maalla. Olen tainnut töpätä pahemman kerran.
Asialliselta osalta tilanteen selosti jo nim. nix-nax. Olet todellakin töppännyt jos vasta nyt mietit puolisosi maalla omistamaasi talon puolikasta lastesi perintönä.
Kuten edellä todettiin, niin testamentit ovat vain erään päivän suunnitelmia, jotka voi kumota puolison (sinunkin) tietämättä uudella testamentilla.
Ehkä teidän pitäisi keskenänne keskustella mitä todella haluatte jälkeenne jättää, mutta pohtikaa molempien kuolinjärjestysten todennäköiset seuraamukset ja kuulkaa myös perillisiänne.
Jos nimimerkkisi mukaisesti koet tulleesi huijatuksi, niin nosta kissa pöydälle ja osta tontista puolikas, että olette koko kiinteistön yhteisomistajia. Tämähän ei poista sitä lesken elinikäistä hallintaoikeutta puolisoiden asumaan kotiin.
Ellei asia rullaa vakavasti tavoittelemallasi tavalla, niin heitäppä avioerohakemus sisään käräjäoikeuteen, että selvitätkin jo eläessäsi tilanteen omaisuutenne osittamisella. Jos muutakin varallisuutta on, niin ehkä osaavalla osituksella voi korvata jopa tinttikaupan myyntivoiton ja liitoa/suhdettahan voi jatkaa jättämällä 2. vaiheen hoitamatta. "Konstit on monet, sano entinen mies, kun kissalla pöydän pyyhki".
Voit milloin tahansa muuttaa testamenttiasi, vaikka se ns. keskinäinen olisikin, kysymättä lupaa mieheltäsi, myös hänen tietämättään. Taitaisi kuitenkin olla reilumpaa, että teette muutokset yhdessä tai ainakin toistenne tieten.
Olet siis tehnyt testamentin, jolla hän saa omistusoikeuden taloosi. Jos lapsesi kuoltuasi eivät ymmärrä ajoissa vaatia lakiosiaan (puolta perintöosistaan), he menettävät koko perintösi lopullisesti. Siksi olisi hyvä, että testamentissasi määräät lapsesi toissijaisiksi perijöiksi, jolloin he saavat miehesi jälkeen sen mitä sinun perinnöstäsi on jäljellä.
Miksi muuten testamenttaatte talonne toisillenne? Onhan leskellä joka tapauksessa hallintaoikeus yhteiseen kotiin.
Jos teillä on varaa rakentaa talo, olisiko myös varaa lakimieheen, joka selvittäisi kaikki vaihtoehdot teidän kummankin kannalta tässä asiasssa?
Ohoh!
Juurikin näin. Ongelmaa mutkistaa se, että meillä on avioehto, missä minut suljetaan ulkopuolelle maasta ja sillä olevista muista rakennuksista. Rakennukset maineen jäävät nykyisen mieheni lapsille. Arvelinkin tämän jutun haiskahtavan pahasti - siis minun kannalta. Täytynee tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä tai omat lapseni jäävät puille paljaille.
Perustietoja tippuu kuin "luteelta pissiä", että avioehto ja puolisollakin lapsia!
Ellei puolisosi suostu ns. rakkaudesta myymään maapohjaa ja oikeastaan muidenkin rakennusten puolikkaita, niin olet tosi lirissä erotessakin saada talon puolikkaastasi kunnon korvausta, jos edes omistuksesikaan on osoitettavissa. Huijariksi en halua/rohkene ketään nimitellä, mutta ehkä se sinusta voi siltä tuntua.
Ota nyt ero ja selvitä itse sotkusi, äläkä jätä surevia lapsiasi sotkujasi setvimään. Jos siis ajattelit kuolla ensimmäisenä.
Kiitos kaikille neuvoista, kommenteista ja avusta! Nämä viestit avasivat käsitystä asiasta. Täytyy ryhtyä toimiin.