Omaisuu mennyt ja lopulta löytyi ihmelääke joka paransi minut...Täysin turhaan!
Olisinpa kuollut, kivut ovat poissa..Mutta muija ja mukulat(ei omat) lähteneet.
No jippii lasi on puoliksi täysi koska jos oikein muistan muija
oli ihan pissapää ja lapset kamalia. Puolet suvusta kuollut ja
itelle tullut 10 vuotta ikää lisää alan ymmärtää kooma potilaita,
alan myös ymmärtää, että masennus ei ole asenne kysymys,
eikä mikää new age kakka paranna oloa, ja ymmärrän kohtuu hyvin
itsemurhaa yrittäneitä ja niitä tehneitä. Pohjalla on helppo olla jos ei ole koskaan pinnalla käynytkään, saati pienillä aaloilla taikka isoilla..
Se vaan taitaa olla silleen, ettei ihmeitä tapahdu.
En nuku enää kun ei ole kipuja .. vedän kaikkia lääkkeitä kourakaupalla jos jollain nukkuisi ,sotken pyörää päivät ja yöt etten sekoaisi ..Tänään 80 km.
Ei tällaisessa elämässä ole mitään mieltä, kaikki lähteneet jonekkin..
Kaverit onnelisia omissa taloissaan perheineen..missä vaiheessa ne mukuloita tekivät? Ja aina joku jauhamassa paskaa siitä kuinka asiat voisivat olla hunommin, kuinkakohan huonommin ne enää voisivat olla
kun lasi on tyhjä niin se on siinä.. ei joogat auta.
Harmittaa suunattomasti ihmiset jotka pystyy oleen onnelisia edes hetken olekohan koskaan ollut onnelinen? Nyt vedän opiaatteja sekaisin ja meuroleptien kanssa jos nukkuis edes tunnin,
tosi upeet tietää ainkin ite olla lisääntymättä.. Ei oli omienkaan vanhempien kannattanut, kumia vaan päälle mitä järkeä siinä oli sitä en jumal auta ymmärrä ja mitä elintä teen tässä kaupungissa, tai tässä maassa?
Jipii viikon päästä psygologille eli sairaanhoitajalle
mistä ei taas ole elimen vertaa hyötyä, jotain on pakko saada tuntea..Tunne mitään muuta kun harmistusta. Onnettomuutta sitten syventää huumeet,alkoholi ja muu jännä on vielä koittamatta..
Absurdin tilanteesta tekee sen, että oon pantannut jotain luottotietoja kun neitsyyttä ja niistä oli sitten lopuksi kaikkenvähiten iloa
tässä elämässäsen, vinkin annan, että jos jotain itsemurha meininkiä
on niin ei kannata epäonnistua...Se elämä on sitten siinä vaikka epäonnistuisi.
Jännä tunne istua katon harjalla jossa toisella puolella on kaatopaikka ja toisella aito hulluus. Pitää varmaan koittaa tehdä rikoksia jos siitä saisi jotain iloa pintaan.
Olisinpa kuollut, kivut ovat poissa..Mutta muija ja mukulat(ei omat) lähteneet.
No jippii lasi on puoliksi täysi koska jos oikein muistan muija
oli ihan pissapää ja lapset kamalia. Puolet suvusta kuollut ja
itelle tullut 10 vuotta ikää lisää alan ymmärtää kooma potilaita,
alan myös ymmärtää, että masennus ei ole asenne kysymys,
eikä mikää new age kakka paranna oloa, ja ymmärrän kohtuu hyvin
itsemurhaa yrittäneitä ja niitä tehneitä. Pohjalla on helppo olla jos ei ole koskaan pinnalla käynytkään, saati pienillä aaloilla taikka isoilla..
Se vaan taitaa olla silleen, ettei ihmeitä tapahdu.
En nuku enää kun ei ole kipuja .. vedän kaikkia lääkkeitä kourakaupalla jos jollain nukkuisi ,sotken pyörää päivät ja yöt etten sekoaisi ..Tänään 80 km.
Ei tällaisessa elämässä ole mitään mieltä, kaikki lähteneet jonekkin..
Kaverit onnelisia omissa taloissaan perheineen..missä vaiheessa ne mukuloita tekivät? Ja aina joku jauhamassa paskaa siitä kuinka asiat voisivat olla hunommin, kuinkakohan huonommin ne enää voisivat olla
kun lasi on tyhjä niin se on siinä.. ei joogat auta.
Harmittaa suunattomasti ihmiset jotka pystyy oleen onnelisia edes hetken olekohan koskaan ollut onnelinen? Nyt vedän opiaatteja sekaisin ja meuroleptien kanssa jos nukkuis edes tunnin,
tosi upeet tietää ainkin ite olla lisääntymättä.. Ei oli omienkaan vanhempien kannattanut, kumia vaan päälle mitä järkeä siinä oli sitä en jumal auta ymmärrä ja mitä elintä teen tässä kaupungissa, tai tässä maassa?
Jipii viikon päästä psygologille eli sairaanhoitajalle
mistä ei taas ole elimen vertaa hyötyä, jotain on pakko saada tuntea..Tunne mitään muuta kun harmistusta. Onnettomuutta sitten syventää huumeet,alkoholi ja muu jännä on vielä koittamatta..
Absurdin tilanteesta tekee sen, että oon pantannut jotain luottotietoja kun neitsyyttä ja niistä oli sitten lopuksi kaikkenvähiten iloa
tässä elämässäsen, vinkin annan, että jos jotain itsemurha meininkiä
on niin ei kannata epäonnistua...Se elämä on sitten siinä vaikka epäonnistuisi.
Jännä tunne istua katon harjalla jossa toisella puolella on kaatopaikka ja toisella aito hulluus. Pitää varmaan koittaa tehdä rikoksia jos siitä saisi jotain iloa pintaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen itsekin ollut jo ainakin vuoden siinä pisteessä että flippaaminen on lähellä.
Joo en ihmettele,täsä vetää ihan robottina..Tosin absolutistina pistin 14 vuoden putke risaksi tänään ja nyt olen kännissä, vaikkei tää ehkä tunnut hyvältä ajatukselta huomen.. Niin tänään uskon, et saan unta.
Monta vuotta jatkunut ahdistus ja todellakin tuntuu että kohta flippaan niin pahasti ettei vastaavaa ole koskaan tapahtunut. En tiedä mitä sitten tulee tapahtumaan jos näin käy. En vain enää jaksa tätä jatkuvaa pahaa oloa.
Sitä juuri tarkoitin..Ja aina jos toivoo ettei pahemmaksi voi enää mennä niin avo kyllä jotain menee rikki tai palaa.
Jos en uskoisi Jumalaan niin eipä olisi eväitä auttaa sinua. En vaadi sinua häneen uskomaan tällä hetkellä: se olisi liikaa pyydetty. Olet pohjalla ja sieltä kyllä on kaikki mahdollisuus nousta. Et ole ainoa nousija.
Olet arvokas ja ainutlaautinen ihminen, vaikka sitä et jaksa tedostaa tällä hetkellä.
Nyt mennään enää päivissä/tunneissa.
Sain hätä ajan lokakuulle 2013.
Jos haluat olla onnellinen, ole.