Otin töistä lopputilin,kun alkoi ahdistaa/masentaa pahasti. Ja sos tilanteiden pelkokin meni niin pahaksi,ettei vaan jaksanut... Saikulle en halunnut jäädä,kun en haluu että työkaverit kuulisi tästä,väittäisivät vaan laiskaksi... Psykiatrilla käyty ja määräsi seronilia 20mg/vrk. Pelottaa vähän alkaa syömään mitään lääkkeitä. Jos tulee taas semmonen fiilis,että voisi mennä töihin,niin miten tän lääkkeen kanssa sitten,huonontaa kuulemma unta,väsyttää,vie ruokahalua.. Mitä jos en pystykkään mennä enää töihin kun olen alkanut syömään näitä lääkkeitä...Voiko ne sitten lopettaa kun seinään? Jännitys kuitenkin tosi paha tällä hetkellä,kauppaankin on vaikea lähteä ja meinaa vaan itkettää koko ajan....
Seronil ja rakennustyö
jebou2
7167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kymmenet tuhannet suomalaiset käyvät töissä tai opiskelevat masennuslääkkeiden turvin tai niistä huolimatta.
Miksi murehdit ja jossittelet nyt jotain tulevaisuuden hypoteettisia asioita. Keskity siihen hetkeen, jota elät. Yleensä se on melko siedettävä.
olisikin niin helppoa olla murehtimatta.. jos pystyisin, tuskin olisin täälä itkemässä...
Kannattaa opetella keskittymään tähän hetkeen, muistuttaa itselleen, että nyt on nyt, tulevasta ei kukaan tiedä mitään varmaa. Jos on stressaantuvaa sorttia, ei murehtimiselle ole loppua, mahdollisten "aiheiden" kirjo on loputon. Kuitenkin on ihan hullua elää kuin muinaiset gallialaiset Asterixissa, jotka pelkäsivät, että mitä jos taivas putoaa niskaan.
20mg seronilia ei vaikuta mihinkään
Jos sinulla on terveet elintavat, niin kannattanee sitten kokeilla mielialalääkettä. Parempi kuitenkin olisi päästä keskustelemaan ongelmistaan jonkun kanssa. Ja älä koskaan lopeta mielialalääkkeitä "seinään", vaan pikkuhiljaa vähentämällä viikossa, viikoissa. Riippuen paljonko ja miten pitkään syönyt.
On niistä ssri-lääkkeistä joskus jopa jonkunlaista hyötyä,ekaan kk ei ehkä tapahdu mitään,sitte mieliala kohenee huomaamatta.Mutta,tää koko yhteiskunta on niin medikalisoitunut,resepti kouraan ja ulos ovesta.Phah!Ehdottomasti lääkityksen lisäksi pitäis saada terapiaa,mut joka paikkakunnalla resurssit on olemattomat,viikkokausia saattaa joutua odottaan psykologin aikaa,ja takuita siitä,että kemiat toimii,ei tietenkään ole.Tuurikauppaa aivan täysin.Itse oon sairastanut kroonista vakavaa masennusta 35 vuoden iästäni jo yli 20...Pilleriä nielly,ja nähnyt vaikka minkälaista nuppinikkaria,hohhoijaa!Vuosien työ löytää se,mikä itselle sopii,hoitomuoto,lääkitys yms.Vertailemaan en ala,mutta Seronilista oli mulle tähänastisista kokeiluista eniten apua,20mg sluks,sitte tuplattiin,eivätkä ole mun perus-persoonaani muuttaneen.Lisäks syön diapamia.Jos sun lääkäri yhtään ei-niin-leipääntynyt,ja ajattelee sun parasta eikä ainoostaan kuinka pysyt yhteiskunnalle hyödyllisenä tulosta tekevänä veronmaksajana,niin kokeile,ja yritä taistella oikeuksies puolesta,koska jopa meillä b-luokan kansalaisilla,mielenterveysongelmaisilla niitä on,uskokaa tai älkää.Voimia,yritetään jaksaa!!!!!
Menisinkin psykoterapiaan,muutakun se on niin kallistakin,että huhuhuhu...