Jotain kaksisuuntaista oirehdintaa vai stressiä?

Mun mielestäni tuo kuulostaa masennukselta. Keskittymishäiriöitä, yletöntä v'tutusta, epätoivoisuutta, ahdistustakin ehkä? Ei mun mielestäni kuulosta kaksisuuntaiselta, mutta enpä ole psykiatri.

Käy lääkärissä, ei toi ainakaan kivaa ole.

Mun oireilu on ollut osaltaan aika samantyyppistä, bipo II -diagnoosi. Siinä, toisin kuin I-tyypin bipossa, euforian tunteen korvaa usein ärtyneisyys. Tietty masennukseen saattaa liittyä keskittymisongelmia ja ärtyisyyttä, tai stressiin, tai vaikka adhd:hen...

Eli komppaan koita kestää:tä: ei toi tosiaan kivalta kuulosta, oli mitä oli. Hophop lääkäriin, rohkeasti vaan. Kyllä se siellä sitten selviää, toivottavasti kohdallesi osuu yhtä hyvä lääkäri kuin mulle.

Mun mielestä toi kuulostaa ahdistukselta. Mä oon ahdistuksessa tosi levoton, ei pysty keskittyy ja oon tosi ärtyny. Siihen ei tosiaan liity mitään hyvää oloa. Ja just nimenomaan se pahenee iltaa kohti. Ärsyttävä ja joskus tosi lamauttava tunne.

Jos bipo diagnoosin haluat, niin sen 100 varmana saat ja siihen sellaisen lääkityksen, että jos et oikeasti ollut sairas niin tasaavien ja neuroleptien jälkeen olet.

miksi et jatka elämääsi ja unohda kaikenlaiset diagnoosit siitä mikä sulla on.

Usko pois, elämäsi kaikki mahdollisuut ja unelmat katoaa sen samantien kun kun saat hullunpaperit.

mitään apua et diagnooseilla tai lääkkeillä oloosi tule samaan. Lääkkeiden avulla pääsi on entistä enemmän sotkussa.

Unohda kaikki mt sairaudet ja hakeudu takaisin normaaliin elämään, niin pääset parhaiten jaloillesi.

Elämään kun vaan kuuluu kaikenlaiset vitutukset ja murheet, ne eivät ole lääkittäviä sairauksia.

Munki mielestä toi kuulostaa ihan ahdistukselta. Olisko mahdollista et alottaja sais terapiaa? Se ois parhain keino päästä ahdistuksesta. Älä ainakaan lähde siihen nappihelvettiin että kaikkia oireita lääkitään vaan eikä yritetä päästä niistä ongelmista eroon. Älä ainakaa neuroleptejä huoli!

Kiitos tosiaan kaikille mielipiteistä. Niin, en tosiaankaan tiiä, että mikä tää on. Siks oon hiukan ymmälläni ja kyselemässä netissä ihmisiltä hiukan suuntaa-antavasti, et onko tommosen kakssuntasen pelko täysin aiheetonta tässä. Tosiaan siis olen masennuksen takia hoitosuhteessa, vai miks näit kutsutan, nuorten poliklinikalla ja tuol ihan hyvin vois kysellä myös asiasta, mutta jotenki kaikki on siel viellä niin alkutekijöissään, etten uskalla oikeen puhua paljon mitään. Ja siellä sitten lääkäri kirjotti b-lausunnon terapiahakemukseen, kun katto, että se olis hyödyllistä, joten on siis alkamassa kai jossain vaiheessa terapia masennuksen takia. Ja joo, mitään neuroleptejä en kyllä alkais syömään, ellei se olis ainut vaihtoehto. Toisaalta en tosiaan tiiä, että mistä johtuu, en ite kuitenkaan koe itteäni mitenkään poikkeavan ahdistuneeksi nyt.

Nimimerkille "mieti mieti" täytyy kyl sanoa, että en nyt erityisesti yritä mitään ihmeellistä diagnoosia hakea, mutta joku pieni selvyys olis mukava saada siihen, et mistä mikäkin johtuu. Ja jotkut asiat alkaa olla jo sen verran häiritseviä, että jossain vaiheessa on aika välttämätöntä jotain apuu hakee, jos elämä ei tunnu yhtään elämisen arvoiselta ja siinä saa tapella päivä kerrallaan väkisin eteenpäin, joten jo senkin takia olis hyvä hiukan tietää, mikä oikeesti sitten mättää.