Minua jäi hiukan vaivaamaan se, että Lutheria syytettiin tällä foorumilla Neitsyt Marian palvonnasta. Itsehän löysin siihen viittavaa aineistoa Lutherin tekstista vuodelta 1521.
Tilanne muuttui myöhemmin, kun Luther pääsi yhä enemmän ja enemmän irti katolilaisista tavoista.
Seuraavassa otteita Lutherin Huonepostillasta, v. 1544:
"Sen me toteamme paavilaisistakin! He eivät tahdo ottaa vaarin Jumalan sanasta, vaan ovat sitä mieltä, että he saavat kuvata Kristuksen oman mielensä mukaan. Eikä se ole heille mieleen, että yksin Kristus on Vapahtaja. He asettavatkin hänen rinnallensa omia tekojaan ja hartausharjoituksiaan, joista heillä myös Vapahtajan Kristuksen armon ohessa muka on hyötyä. Samasta syystä he avuksihuutavat neitsyt Mariaa lepyttämään poikansa heille, arvellen tällaisen rukouksen ja esirukouksen myös voivan heitä auttaa. Mutta nämä luulot ovat kun ovatkin pelkkää valhetta. "
"Sellaista on pakanoiden, turkkilaisten, juutalaisten ja paavilaistenkin rukous: he eivät näet rukouksissaan tyydy vain Jeesuksen nimeen, vaan lisäävät sen oheen neitsyt Marian, apostolien ja muiden pyhimysten nimiä. Turhaa on moinen epäjumalinen rukous, Jumala ei sitä kuule; ja jos heille tapahtuukin heidän pyyntönsä mukaan, siitä on heille vain pahennusta, suurta vahinkoa ja haittaa, niin että olisi ollut parempi, jos heidän rukoustansa ei olisi kuultukaan."
"Miksi menevät sokeat paavilaiset rukoilemaan neitsyt Mariaa, apostoli Pietaria ja Paavalia sekä muita pyhiä, että näiden esirukous ja ansio muka koituisivat heidän hyväkseen Jumalan edessä?"
"Mutta tässä emme saa unhottaa sitä kauheaa epäjumalisuutta, joka on, niinkuin jo mainitsin, paavikunnassa tullut aivan yleiseksi. Neitsyt Maria lausuu: »Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi», toisin sanoen, kiittävät Jumalan armoa minua kohtaan ja puhuvat minusta, kuinka Jumala on minua suuresti kunnioittanut valitessaan kaikista neitsyeistä minut siittämään ruumiissani Pyhän Hengen voimalla Vapahtajan ja synnyttämään hänet maailmaan.—Mutta siitä ei seuraa, että on avuksihuudettava neitsyt Mariaa, luotettava hänen esirukoukseensa ja etsittävä ja odotettava häneltä apua kaikenlaiseen ajalliseen ja hengelliseen hätään, niinkuin paavi on neuvonut ihmisiä moiseen epäjumalisuuteen."
Tilanne muuttui myöhemmin, kun Luther pääsi yhä enemmän ja enemmän irti katolilaisista tavoista.
Seuraavassa otteita Lutherin Huonepostillasta, v. 1544:
"Sen me toteamme paavilaisistakin! He eivät tahdo ottaa vaarin Jumalan sanasta, vaan ovat sitä mieltä, että he saavat kuvata Kristuksen oman mielensä mukaan. Eikä se ole heille mieleen, että yksin Kristus on Vapahtaja. He asettavatkin hänen rinnallensa omia tekojaan ja hartausharjoituksiaan, joista heillä myös Vapahtajan Kristuksen armon ohessa muka on hyötyä. Samasta syystä he avuksihuutavat neitsyt Mariaa lepyttämään poikansa heille, arvellen tällaisen rukouksen ja esirukouksen myös voivan heitä auttaa. Mutta nämä luulot ovat kun ovatkin pelkkää valhetta. "
"Sellaista on pakanoiden, turkkilaisten, juutalaisten ja paavilaistenkin rukous: he eivät näet rukouksissaan tyydy vain Jeesuksen nimeen, vaan lisäävät sen oheen neitsyt Marian, apostolien ja muiden pyhimysten nimiä. Turhaa on moinen epäjumalinen rukous, Jumala ei sitä kuule; ja jos heille tapahtuukin heidän pyyntönsä mukaan, siitä on heille vain pahennusta, suurta vahinkoa ja haittaa, niin että olisi ollut parempi, jos heidän rukoustansa ei olisi kuultukaan."
"Miksi menevät sokeat paavilaiset rukoilemaan neitsyt Mariaa, apostoli Pietaria ja Paavalia sekä muita pyhiä, että näiden esirukous ja ansio muka koituisivat heidän hyväkseen Jumalan edessä?"
"Mutta tässä emme saa unhottaa sitä kauheaa epäjumalisuutta, joka on, niinkuin jo mainitsin, paavikunnassa tullut aivan yleiseksi. Neitsyt Maria lausuu: »Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi», toisin sanoen, kiittävät Jumalan armoa minua kohtaan ja puhuvat minusta, kuinka Jumala on minua suuresti kunnioittanut valitessaan kaikista neitsyeistä minut siittämään ruumiissani Pyhän Hengen voimalla Vapahtajan ja synnyttämään hänet maailmaan.—Mutta siitä ei seuraa, että on avuksihuudettava neitsyt Mariaa, luotettava hänen esirukoukseensa ja etsittävä ja odotettava häneltä apua kaikenlaiseen ajalliseen ja hengelliseen hätään, niinkuin paavi on neuvonut ihmisiä moiseen epäjumalisuuteen."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lutherin suhteen olet oikeassa siinä suhteessa, että hän oli vielä luostarissa vuonna 1521. Luther luopui munkinkaavustaan vasta 1524, viimeisenä omasta luostaristaan.
Luther oli ollut Paavin pannassa vuodesta 1520. Sitä aiemmin hänellä oli ollut tornikokemus, joten omavanhurskas hän ei enää vuonna 1521 ollut, kun hän kirjoitti tuon Maria-tekstin. Tuona samana vuonna oli kuuluisa Wormsin valtiopäivät ja pako Wartburgin linnaan, joten ei ihme että muutama opillinen lipsahdus on saattanut kiireessä tapahtua.
Teu kirjoittaa aikaisempia vuosilukuja Lutherin erosta paavin vallasta, muistaakseni tänään sanoi 1516.
Mutta tosiaan, tuo 1544 kirjoitettu teksti on aivan eri sävyinen.
Miksiköhän Lutherin ymmärrys juutalaisista vain paheni loppua kohden?
Saaralle lainaus Lutherin elämäkerrasta (kirj. Peter Manns, huom roomalaiskatolinen professori):
Lutherin juutalaisvastaisuuteen ei sisälly minkäänlaista rotuteoriaa. Päinvastoin Luther on kautta koko valtavan tuotantonsa aina torjunut ja vastustanut kaikkea kansallista oppia, joka samastaa Aabrahamin siemenen Jumalan kanssa.
Lutherin suhtautuminen juutalaiskysymykseen ei selviä pelkästään hänen sepittämistään kolmesta juutalaisia koskevasta kirjoituksesta, vaan on tunnettava niiden sijainti hänen koko teologiassaan.
Siinä mielessä ei siis myöhäisten juutalaiskirjoitusten leppymätön ankaruus näytä vanhenemisen oireelta eikä vihaneuroosin ilmaukselta vaan seuraukselta lopun aikoina tapahtuvasta tilanteen kärjistymisestä.
Leppymättömyyden taustalla ei ole juutalaisten syyksi pantu Jumalan Pojan murha eivätkä heidän taakkanaan olevat rikokset eikä varsinkaan rahanhimo, josta heitä tuon tuostakin moititaan (ja jota kelvottomat kristityt käyttävät verukkeena, kun eivät suostu maksamaan velkojaan!), vaan yksinomaan lopun aikoina kiristyvä tilanne. Kirkko voi alistua siihen, että juutalaiset eivät vaihda uskoaan. Se ei kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että juutalaisuus alkaa tehdä lähetystyötä ja — kuten ns. sapattilaisten esimerkistä näemme — kaivaa maata kirkon alta. Näin osoittautuu taistelu juutalaisia ja heidän oppejaan vastaan välttämättömäksi, samoin kuin taistelu turkkilaisia tai antikristuksia vastaan, joilta tosin on helpompi puolustautua.
En tarkoitakaan sitä, että peite silmillä elävillä juutalaisilla olisi oikea oppi. Tarkoitan sitä, että Luther ei nähnyt Jumalan suunnitelmaa Israelin kansan kohdalla. Juutalaisille tulee kova 7-vuotinen jaakobin ahdistus, jonka jälkeen he vasta (jäännös heistä) ottavat Jeesuksen vastaan Messiaanaan koko kansana.
Heh!
Vanheneva Luther kirjoitti aivan kauheita paavin kirkosta, ei vain juutalaisista.
Tyhmelin kirjoittaa Martin mariologiasta, saara heti kääntää aiheen muualle.
Taitavan propagandan tekijän tavoin!
Asiahan selvisi: Lutherin käsitys mariologiasta muuttui hänen vanhetessaan.
Oletko sumeri eri mieltä Lutherin kanssa, hänen kirjoittamistaan "kauheista asioista" pavin kirkosta?
jaha, nyt sitten sumerin mielipiteitä penkomaan?
miten olisi asiatieto Lutherin kirjoittamasta pamfletista, sen sisällöstä, luterilaisen kirkon suhtautumisesta tähän kirjoitukseen?
no eihän se ole tärkeää
tärkeää on mitä me suomi24 kirjoittelijat asioista ajattelemme ja kuka on oikeassa ja kuka väärässä!
faktoista viis