Sairastin anoreksian pahin vaihe on ollut ohi jo kauan mutta vieläkään en osaa syödä normaalisti.Enkä usko että opinkaan.Se oli hullua aikaa. Puntarissa piti käydä yhtenään ja auta armias jos paino oli etes grammalla noussut.Se oli kuin maailman loppu, sitä sekosi täysin..Anorektikko ei tajua omaa laihuuttaan ja sitä miten kauhean näköinen on, sitä on sokea todellisuudelle. Katsoo vain peilistä itseänsä ja toteaa tuolta voi vielä lähteä muutama kilo. Vaikka todellisuudessa siellä ei ole kuin luuta ja nahkaa.
Anoreksikko
minä
1549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mullakin oli kyseinen tauti enkä nyt vuosien jälkeenkään osaa syödä samalla lailla kun ennen sairautta. Muistan elävästi sen kun kilot tippu ja vaatteet jäi aivan liian isoiksi ja silti peilistä katsoessani näytin lihavalta.
Toivoisin tosiaan että ihmiset tajuaisi sen että ihminen on kauniimman ja terveemmän näköinen normaali painoisena kuin aliravituuna.
Ei kukaan katso ihmisiä kehitysmaissa kadehtien heidän laihuuttaan tajuamatta sitä että tosi asiassa mallit ovat samanlaisissa mitoissa kuin ihmiset jotka kärsivät aliravitsemuksesta tahtomattaan sitä itse.
Keskiajalla pulleita/läskejä ihmisiä pidettiin kauniina ja seksikkäinä ja laihoista ei taas jaksettu kiinnostua.Tuohon aikaan läskit kerto ihmisen varakkuuden.
Onnea kaikille parantuneille!