Jos olisin sitä koskettanut -
auttanut tukalasta tilantestaan
ehkä, ehkä ei helmihopeatäplän,
jonka tuoksuvat orvokit
saattoivat houkuttaa
räpistelemään lopulta katupölyn tahrimaa,
kuumaa lasia vasten,
olisin tullut suomustaneeksi sen siivet.
Jättäytyin sivustakatsojaksi.
Toivoin, että perhonen löytäisi
saman avatun lasin raon vapauteen
kuin mistä oli vankeuteensa lehahtanut -
osaisi ennen kuin hakkaisi siipensä rikki.
Sen lyhyellä elämällä
on monitahoiset merkityksensä.
Maltoin siis mieleni,
ja ennenpitkää se lensi jälleen
asfltin yli ja pois.
Päivittäiset onnen hetket löytyvät
näennäisen pienistä asioista -
ja muistot.
Luonnontieteenopettajani
oli ylpeä perhoskokoelmastaan.
Hän oli itse niiden pyydystäjä.
Kuinka taitavasti
hän olikaan käyttänyt haaviaan,
kuinka hellästi
hän olikaan taittanut elämän
tappavalla eetterillä,
kuinka varoen ja taiten
lävistänyt neuloin
perhostensa keskiruumiit,
että näytteiksi valitut
pysyisivät vahingoittumattomina -
lajinsa täydelliset yksilöt.
Kuinka ylpeänä hän olikaan
lopulta mahtanut sulkea
lasikantiset rasiansa,
pyyhkinyt pölyt niiden kansilta,
ennen kuin kantoi ne vuosi toisensa jälkeen
uuden koululuokan lasten ihasteltaviksi,
opeteltaviksi -
olihan sivistystyö hänen kutsumusammattinsa,
rakkaus luontoon kirkkain kruununsa,
mutta minun silmäni kostuvat yhä..
auttanut tukalasta tilantestaan
ehkä, ehkä ei helmihopeatäplän,
jonka tuoksuvat orvokit
saattoivat houkuttaa
räpistelemään lopulta katupölyn tahrimaa,
kuumaa lasia vasten,
olisin tullut suomustaneeksi sen siivet.
Jättäytyin sivustakatsojaksi.
Toivoin, että perhonen löytäisi
saman avatun lasin raon vapauteen
kuin mistä oli vankeuteensa lehahtanut -
osaisi ennen kuin hakkaisi siipensä rikki.
Sen lyhyellä elämällä
on monitahoiset merkityksensä.
Maltoin siis mieleni,
ja ennenpitkää se lensi jälleen
asfltin yli ja pois.
Päivittäiset onnen hetket löytyvät
näennäisen pienistä asioista -
ja muistot.
Luonnontieteenopettajani
oli ylpeä perhoskokoelmastaan.
Hän oli itse niiden pyydystäjä.
Kuinka taitavasti
hän olikaan käyttänyt haaviaan,
kuinka hellästi
hän olikaan taittanut elämän
tappavalla eetterillä,
kuinka varoen ja taiten
lävistänyt neuloin
perhostensa keskiruumiit,
että näytteiksi valitut
pysyisivät vahingoittumattomina -
lajinsa täydelliset yksilöt.
Kuinka ylpeänä hän olikaan
lopulta mahtanut sulkea
lasikantiset rasiansa,
pyyhkinyt pölyt niiden kansilta,
ennen kuin kantoi ne vuosi toisensa jälkeen
uuden koululuokan lasten ihasteltaviksi,
opeteltaviksi -
olihan sivistystyö hänen kutsumusammattinsa,
rakkaus luontoon kirkkain kruununsa,
mutta minun silmäni kostuvat yhä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomen kielen oppaita? Tai kellään?
:)
Hieno tarina vapaudesta ja vankeudesta.. muistoihin palaaminenhan voi olla kumpaa tahansa. Samoin kuin toisen rakkaus voi olla toiselle kauhistus ja edelleen päinvastoin. Mitä on rakkaus? Mitä vapaus? Mutta taidokasta kerrontaa jälleen.