Mietin usein onko ketään yhtä yksinäistä kuin minä?? Minulla on voimakkaita sos-pelkoja jotka rajoittavat ja tekevät minusta invaliidin.
En uskalla enää kaupunkiin, kaduilla kävelevät iloiset ihmiset tekevät vain lisää ahdistusta.
Miksi minä en saa iloita, nauraa, laulaa??
Olen itseni ulkopuolella, jotenkin kuin vieraassa maassa...
Sydän hakkaa, hikoilen, huimaa,,ym ym..paniikkiahdistustako??
Kun ja jos uskaltaudun"jonnekkin" minulla menee vaatteiden valintaan monta tuntia, hiukset täytyy olla viimeisen päälle samoin meikki, siis TÄYDELLINEN!!
-kun sisällä on paha olo ja tyhjyys pitää ulkokuoren olla (näyttää) terveeltä, ehjältä.
Suljen itseni elämän ulkopuolelle, minulla ei ole yhtään, huom. yhtään ystävää ei edes ns.kaveria.
Suku on jättänyt minut"rauhaan"jo ajat sitten, en halua/osaa/ei kiinnosta lässyn lässyn..
Minulla on tietty mieliala lääkitys, terapiakin.
Musta huumorini toimii joskus pelastajanani, joskus sentään osaan nauraa itselleni..
Ikkuna prinsessa
En uskalla enää kaupunkiin, kaduilla kävelevät iloiset ihmiset tekevät vain lisää ahdistusta.
Miksi minä en saa iloita, nauraa, laulaa??
Olen itseni ulkopuolella, jotenkin kuin vieraassa maassa...
Sydän hakkaa, hikoilen, huimaa,,ym ym..paniikkiahdistustako??
Kun ja jos uskaltaudun"jonnekkin" minulla menee vaatteiden valintaan monta tuntia, hiukset täytyy olla viimeisen päälle samoin meikki, siis TÄYDELLINEN!!
-kun sisällä on paha olo ja tyhjyys pitää ulkokuoren olla (näyttää) terveeltä, ehjältä.
Suljen itseni elämän ulkopuolelle, minulla ei ole yhtään, huom. yhtään ystävää ei edes ns.kaveria.
Suku on jättänyt minut"rauhaan"jo ajat sitten, en halua/osaa/ei kiinnosta lässyn lässyn..
Minulla on tietty mieliala lääkitys, terapiakin.
Musta huumorini toimii joskus pelastajanani, joskus sentään osaan nauraa itselleni..
Ikkuna prinsessa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Säälittävää,eikö?
Oletko minkäikäinen?
paniikki rajoitti menemisiäni ja uusien suhteiden luomista, nyt toivottavasti lääkitys toimii. Muutamat ystäväni tietävät oireistani, mutta eivät välitä niistä, vaikka minulla ne pyörii mielessä koko ajan. Ns. kuuluvat "luonteeseeni", tosin en mikään kovin sosiaalinen ole ollut koskaan.
Yksinäisyys hyvin tuttua opiskelupaikkakunnalla..
Säälittävää- ei minun mielestäni
kun miettii miten se vaikuttaa sun joka päiväiseen elämään ja sen pikkuasioihin,mitä muut
ei edes tulisi ajatelleeksi.Tiedät varmasti mistä
puhun.
Kertoisitko lisää tuosta lääkityksestä.Olen itsekkin ajatellut monesti,jotain lääkekuuria.
Ensin söin puoli vuotta Xanor-lääkettä. Mutta siinä vaikuttavana lääkkeenä bentsodiatsepaami,(rauhoittava lääke, kolmiolääke) joka aiheuttaa helposti riippuvuutta, eikä oireetkaan täysin hävinneet.
Xanorista irti päästyäni vaihdoin lääkkeen Cipralexiin (selektiivinen serotoiinin takaisin ottaja). Sitä olen syönyt nyt noin 4kk, ja tuntuu todella hyvältä lääkkeeltä. Paniikkikohtauksia ei ole Cipralexin aika tullut (vaikutus tietysti yksilöllinen). Cipralex on mm. masennus, ahdistus ja paniikkikohtauksiin tarkoitettu, säännöllisesti syötävä lääke.
Muutenkin elämä on ollut hurjan paljon sosiaalisempaa, kouluun meneminen ei enää pelota jne.
Aurinkoisia päiviä kaikille!
Mitä nämä paniikkihäiriöt ovat?
Huomaa että sinä syöt lääkkeitä."aurinkoisia
päiviä kaikilli" :(
Paniikkioireita voivat olla esim. sos.tilanteiden pelot, "outojen" olojen takia, ahdistus yms. Oireita ovat sydämen tykytys, pyörtymisen tunne, poissaolevaisuuden tunne, tukehtumisen tunne, pelot..
Mulla koulun käynti oli aika tuskaa vielä viime talvena/ keväänä, kun oli tunteja joissa piti hiljaa kuunnella, istua luokassa, ajatukset alko pyörimään omissa vaivoissa, tuntuu että pyörryttää.. Kaikenlaisia tälläsiä pelkoja, jotka esiintyvät kohtauksittain, kuuluu paniikkikohtauksiin. Myös isoissa kaupoissa alkoi tuntua että jalat menevät alta, tuli poissaolotunne...=(
Täälläsiä oireita paniikissa esimerkiksi on, tiedoksi myös kysymyksen/viestin alkuperäiselle kirjottajalle..
Usein paniikkihäiriöön liittyy myös masennusta, ahdistus myös tuttua..
Nyt elämä toivottavasti hymyilee mun kohdalla..
Kannattaa vaihtaa lääkitystä koska ei tommosen elämän kanssa tarvi elää!