Oletko koskaan miettinyt?
♪♪♪♪
20315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
pahan, mutta pitäisikö sanoa, että elä kuin viimeistä päivää koko ajan, koska aika ei ole ikuinen käsite, eikä meillä todellakaan ole sitä aikaa niin paljon,,ymmärrätkö
Onhan noita asioita tullut mietittyä ja ymmärtänyt ettei minusta ollut mihinkään ja en kelvannut ikinä kellekään, olen paska ja sekunda muiden silmissä. Rakkautta mun elämään ei ikinä tullut, eikä ystävyyttäkään. Menneistä otin opikseni, toivottavasti en ikinä enää tee samoja virheitä uudestaan, enkä luota liikaa ihmisiin. Elän päivän kerrallaan tämän elämäni yksin loppuun ja yritän pysytellä muiden tieltä pois etten pilaa enää kenenkään päivää pelkällä läsnäolollani.
ole pessimisti, kyllä sinullekkin se oikea löytyy, et ole sekundaa, kunhan itse otat itseäsi niskasta kiinni ja tunnustat, että olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin,,
Älä nyt viitti tolleen.
En ole pessimisti vaan realisti. Pakko se on jo uskoa todellisuutta ja ottaa pää pois perseestä, mä en vaan kelvannut kellekään ja en ollut missään hyvä. En mä nyt enää viitsi itsestäni liikoja kuvitella, joku kuvittelee etten tajua miten paska ja sekunda olen ja rupeaa ottamaan luuloja pois. Parempi se on itseni jo uskoa muiden sanoja ja hyväksyä totuus, ett olen muiden mielestä paska ja sekunda. Realismi ennen kaikkea. Eikä mulle ketään löydy, syy siihen löytyy peilistä, olen syntynyt liian rumaksi kelvatakseni kellekään ja se siitä.
kaameeta! sä oot ennen kaikea ihminen!!!!! Arvosta edes itse itseäs..Mä oon kuule enneki kuullu nuo sun sanat, mut eri ihmisen suusta..Aivan ihana luonne tällä nuorella naisella muuten joka puhui itsestään tuohon sävyyn. Loppujen lopuksi ulkokuori on vaan kuori.OOn nähnyt niin paljin tyhjiä kuoria elämäni aikana, että tiedän mistä puhun. Jos joku sanoo toista rumaksi, niin ongelma on kyl sanojassa! Miks muutenkaa pitää puhua aina ulkonäöstä. Mä oon niin kyllästynyt siihen, kun suurin kauneus löytyy ihmisen sisältä. .Nosta pää pystyyn ja rinta ulos, olet luoja luoma ja arvokas!
en minäkään omasta mielestäni mikään kaunotar ole, mtuta ihmisen luonne ratkaisee aika paljon sen olen tullut huomaamaan, tuskin sinäkään niin ruma olet, olet ehkä' masentunut, hae hoitoa ajoissa, tämä ei ole mitään ilkeilyä, tiedän mistä puhun, kyllä sinä'kin kelpaat kunhan otat sitä positiivisuutta vähän mukaan, tsemmpiä
Parempi mun on uskoa mitä muilta olen saanut kuulla, sen verran monet ovat sanoneet suoraan totuuksia mun ulkonäöstä. Eikä kukaan ole arvostanut mua millään tavalla ihmisenä, jos olisin jollekin arvokas ollut, niin kai joku olis edes kerran sellasta sanonut mulle. Mut on helppo heivata syrjään, kun toinen on löytänyt parempia ja ulkoisesti hienompia tuttavia mun tilalle. Kai mussa on liikaa vikoja, kun ei ole edes yhtäkään ystävää olemassa. Ulkokuori on se mitä monet eniten toisissa ihmisissä arvostaa, ruman kanssa kulkiessa ihmisten ilmoilla saa pelätä, ett jos joku tuttu sattuu näkemään millasen kummajaisen kanssa on tekemisissä. Ei kukaan oikeasti arvosta sisäistä kauneutta, se on pelkkää sanahelinää vailla mitään arvoa. Miten sellasen ihmisen sisäistä kauneutta pystyy arvostamaan, johon ei ulkonäön takia haluta edes tutustua. Monet ajattelee oikeasti niin, että ulkoisesti ruma on myös sisäisesti ruma. Olen huomannut ett monet pitävät liian kilttiä ihmistä jollain tavalla henkisesti vajaana jolle voi sanoa ja tehdä mitä vain, koska eihän kiltti henkilö kehtaa pitää puoliaan tai sanoa mitä mieltä jostakin asiasta oikein on. Sen tiedän etten ole arvokas millään tavalla ja mun on parempi vaan pitää jatkossakin katse siellä alhaalla etten vaan ärsytä ketään liikaa ja yritän olla muiden seurassa hiljaa, ei ketään kiinnosta tälläsen vajakin mielipiteet ja asiat millään tavalla.
luulen, että olet kohdannut vääriä ihmisiä, jos olet saanut tuollaista palautetta. Ehkä olet vielä niin nuori.en tiedä. joo olen kieltämättä törmännyt just samoihin asioihin uin sinä, en kiellä niitä. Tidät varmasti itse uitenkin sisimmässäsi, ettei se ole oikein, jos ihmistä arvostellaan vain ulkonäön mukaan. Kaikista tärkein on mitä ihminen on sisältä ja mä 100% olen tuota mieltä, Mä kulkisin ystävänä vaikka minä näköisen kans, kunhan ei oo ilkee. Hankalaa tuollainen missaus, että jos joku hylkii jotain niin toisetkaan ei uskalla olla sen kans. Se kertoo vaan niiden muiden ongelmasta,sillä ihmisiä on maapalolla vaikka minkänäköisiä.jos jotku ei hyväksy toista ulkonäön perusteella niin täytyy olla itselä joku ongelma.. en usko et aikuisten ihmisten kesken olis tuolaista niinkuin nuorten
sitäpaitsi sähän voit olla ihan ok ulkonäön suhteen...mutta kaikkein tärkeintä on, että sä itse hyväksyt itsesi. Jos joku lapsellinen vähäälyinen kehtaa valittaa sun ulkonäöstä, niin yritä olla katkeroitumatta. Se sattuu ja syö sun itsetuntoa, mutta taistele sun itses takia. on varmasti muitakin ihmisiä kuin minä, joka näkee sut arvokkaana. En voi olla ainut!!!
Kyllä tuota tapahtuu myös aikuisten ihmisten kesken, jotkut pitävät itseään toista parempana ja katsovat oikeudekseen osoittaa sille itseään huonommaksi arvioidulle kaikilla tavoilla etteivät he pidä häntä minkään arvoisena ihmisenä. Itsellenikään ei ole merkitystä ystävän ulkonäöllä tai vaatteilla, heille sillä kuitenkin on ollut merkitystä, koska saatuaan ulkoisesti paremman näköisiä ystäviä ovat heivanneet mut syrjään. Joskus esim. sovittiin että mennään iltaa viettämään ja mä odotin sitten sovitussa paikassa, niin tämä tuttava tulikin toisen kaverinsa kanssa bussilla ja huomattuaan mut, sanoi ettei ollut muistanut ett mun kans oli myös ollut puhe samasta jutusta ja että hän nyt kuitenkin menee sen toisen kaverinsa kanssa ja ett mennään me sitten joskus myöhemmin. Arvaappa vain tuntuiko kivalta etten edes kelvannut heidän mukaan. Kun tarpeeks monesti on saanyt väistyä parempien ystävien tieltä ja saanut kuulla ett kuinka hauskaa sen ja sen kanssa oli siellä ja siellä ja sitten jos itse ehdotat jonnekin menemistä, niin toinen ensin sanoo, ett joo, mennään ja sitten myöhemmin saa kuulla ett se onkin mennyt jonkin toisen kanssa sinne minne meidän oli puhe mennä, niin totta kai sitä masentuu ja vähitellen alistuu siihen ettei kelpaa minnekään mukaan kellekään. Eipä tunne tuollasten kokemusten jälkeen itseään arvokkaaksi. Mun kohdalla näitä juttuja on sattunut nuorempana ja myös vanhempana. Täytyy vaan hyväksyä se ett minussa on liikaa vikoja kelvatakseni kellekään edes ystäväksi.
puhuin kyllä asiaa, ihan kokemuksesta, ei ollut mitään ilkeilyä
Mistä ajattelet sen johtuvan, ettei sinua ole noissa tapauksissa otettu mukaan. Sinun ulkonäöstä tai sinun luonteesta? Tai onko se ollutkin vain sattumaa? Sinun kannattaisi käydä jossain keskustelu terapiassa, josta saisit apua tuohon ahdinkoosi.Saisit purkaa pahaa oloasi.
Pittää lähtee het pyörähtämmään yhteen pienneen, petoni kaapunkiin.
maailma on täynnä rumia ihmisiä, joilla on ympärillään hyviä ystäviä, puolisoita, jne, jotka on kaikki rumia, joten kyse ei ole ulkonäöstä, vaan sun päänsisällöstä. sieltä se syy arvottomuudentuntoos tulee. lopeta itsesäälissä rypeminen, kateellinen ruikutus, ja hyväksy ittes sellasena ku oot.
Niin hyväksynkin ja sen myös hyväksyn ettei mulla tule enää ystäviä olemaan. Mun pitää vaan oppia olemaan yksin ja muiden seurassa pitää suuni kiinni etten vaan ärsytä omilla jutuillani muita. Ei mun jutut ketään kiinnosta. Mä olen muita huonompi ja paska ja sekunda, tuo totuus mun on jo hyväksyttävä. Kiitos, kun vahvistit sen mitä olen ajatellut. Käännän selkäni muille ihmisille, enkä enää yritä edes tutustua kehenkään. Mä olen se kaikista pahin ja rumin ihminen maailmassa, tuota olen saanut kuulla vuosia kouluvuosinani, kun jouduin kiusaamisen kohteeksi. Sen täytyi olla totta, koska kukaan ei puolustanut minua vaan jätti mut yksin.
Olet vaipunut itsesääliin ja kyynisyyteen kanssaihmisiä kohtaan. Voit olla masentunut, jolloin tilasi voi vaatia ammattiapua. Kuitenkin loputon itsesäälissä rypeminen ei auta sinua. Ainoa apu tilanteeseen on nähdä oma itsekkyys kaikessa itsensä alentamisessa, se on itse asiassa muilta kehujen ja nostovoiman pyytämistä. Muiden täytyy nostaa sua, kunhan ensin itsesi mollaat alimpaan maan
rakoon. Toivon sulle kaikkea hyvää ja ajatusmaailmaasi tuuletusta.
mitä haluaist, että sanottaisiin, ettö joo olet ruma ääliö jne...Sittenkö olisi tyytyväinen. nyt, kun sua yritetään lohduttaa ja kannustaa, niin et ota sitä vastaan..sanon vielä kerran, että olet ennenkaikkea ihminen ihmisten joukossa. oot antanu mieles katkeroitua. Harmillista..Pyri pois siitä!!! sun pitää itse tehdä se....Jos tuntisin sut, tulisin ja vetäisin sut punkasta ylös ja veisin kylille, kauppaan, rannalle........olis turha inistä vastaan
Mä koen myöskin olevani niin paljon vahvempi ja parempi kuin heikot ja min. semiretardit lauma-homosap. jotka kulkevat silmät auki näkemättä mittään.
Sun Tzu:n sanoin: "Parempi metrinen fallos, kun kymmenen pyykkäriä oksalla
Aha. Paremmuuden tunteesta ei ole kyse. Voi olla, että totuus kirpaisee, mutta se on hyvä silloin jos ihminen alkaa nähdä asioita uudella tavalla. Olen itse vellonut samoissa tuntemuksissa, joten tiedän mistä puhun. Kyynisyys on keino suojautua "pahaa" maailmaa vastaan, mutta kääntyy lopuksi ihmistä itseään vastaan. Negatiivinen ajattelu loitontaa muista ihmisistä ja synkistää mielen entisestään. Olisi hyvä löytää jokin uusi kognitiivinen malli työstää omaa ajattelua.