Fiat Stilo vs. MB SL 500 kesäyössä

Tällä kertaa tuli outoa hässäkkää:

http://www.nettiauto.com/mercedes-benz/sl/5514962

Tämä Porissa vaikuttava SL 500 oli (yllättäen?) ajelemassa "korttelirallia" Porin keskustassa. En nyt näistä 5 litraisella bensa V8:lla varustetuista autoista sen tarkemmin tiedä, mutta ajomieshän siellä varmasti on ratin takana. Ei kukaan muutoin em. kaltaista autoa kuskaa. Mutta varmasti autolle sopivampaa ajoympäristöä olisivat suuremmat tiet. Kuka ajelee 300 hevosvoimaisella autolla Porin keskustassa 30 km/h rajoitusalueella? Sanastooni eivät kuulu rumat sanat, joten jääköön toteuamatta.

Ei muuta kuin lyöttäydytään seuraan. Automiehethän ovat kaikki kavereita keskenään. Tai niin ainakin tuntia sitten vielä kuvittelin!

Ajamme muutaman korttelinpätkän, kunnes tämä hyppyritukkaainen SL 500:n kuljettaja vetää herneen nenään siitä, että joku autoharrastaja seuraa häntä. Mutta toisaalta saanhan minä ajaa yleisillä teillä niitä katuja, joita haluan. Lähes sattumaa, että reittini osui yksiin edellä ajavan kanssa.

Porin torilta hopeanuoli yrittää paeta kaasu pohjassa Antinkatua kiihdyttäen kohti Etelärantaa. (Surkeat pakoäänet, muuten. SL 500 ei pidä mitään ääntä!) Mutta eihän 300 hevosvoimainen SL mihinkään karkaa. Ei vaikka minulla olisi konepellin alla 200 hevosvoimaa vähemmän tehoa. Kahden korttelin verran Antinkatua kohti Etelärantaa SL 500 kiihdyttää kaasu pohjassa. Turhaan. Joka jarrutuksessa otan kiinni! Etelärannassa SL 500 yrittää vielä kerran epätoivoisesti paeta kaasu pohjassa kiihdyttäen kohti Keski-Porin kirkkoa, mutta auta Armias, olen jarrutuksessa taas lähes takapuskurissa kiinni. Miksi nämä "urheiluautot" tulevat niin usein jarrutuksessa perä edellä vastaan? Kyllä, ne aloittavat jarrutuksen aivan liian aikaisin ja aivan liian kevyesti. Sillä reseptillä saa katsella autoni tuimaa ilmettä taustapeilistään. Hyppyritukan tyttöystävän pää kääntyilee levottomasti ja kalpeat kasvot kurkkivat taakse, mikä takiainen roikkuu SL 500:n takapuskurissa. Italialain ihme ei jää, vaikka SL 500:n kuljettaja polkee kaasupoljintaan kuin naapurin Rami tulpatonta mopoaan yläasteiaikoina. Rauha Porin yössä on järkkynyt ja Italian Orin herättämä kaaos ja pelko on alkanut vallata alaa.

Ehkä seuraavaksi suuntaamme vähän isommille väylille ajamaan, pois pikkupoikien "iltarallin" väyliltä? Ehkä pian pääsemme kolmenumeroisiin nopeuksiin nauttimaan ajamisen parhaista hetkistä? Ehkä pian minunkin pitää alkaa ajaa eikä leikittelylle ole sijaa? Onhan vastassa yli 200 hevosvoimaa enemmän tehoa. Mutta olen väärässä. SL 500 luovuttaa ja ontuu vanhan sillan pohjoispuolella Sampo-Rosenlewin tehdasalueen lähistöllä bussipysäkille U-käännöstä tekemään! Hetki sitten ajelu kiinnosti kuljettajaa, mutta ei näköjään enää. Olen ei-toivottua seuraa, kuten jo alakoulussa aikoinaan!

Ajan 400 metriä eteenpäin, teen U-käännöksen, ja käännyn takaisinpäin. Ehkä on aika ajaa takaisin alkupisteeseen. Autoni kiitää hetkessä huomattavaa nopeutta kohti keskustaa. Puuvillatehtaan liikenneympyrän lähistöllä liikkunut olisi saattanut nähdä autoni etujarrulevyjen punahehkun liike-energian muuttuessa lämmöksi jarrupalojen puristaessa jarrulevyjä säälimättömällä voimalla. Olen yllättäen taas SL 500:n takana!

Kuljettajan reaktio lähentelee kissan käytöstä vastakarvaan voimakkaasti silittäessä. Hän on aivan ymmällään mitä tapahtuu?!?! Hän lähti ajelemaan Porin yöhön huomiota kerjäten 20 tuumaisilla vanteilla kengitetyllä hopeanuolellaan, mutta hän haluaakin ajaa YKSIN! Tämä tulee selväksi, kun SL 500 kaartaa Cotton-Grillin pihalle, pysähtyy ja katsoo minua kuin avaruusaluksesta laskeutunutta Alienia. On selvää, että olen sillä hetkellä vähintään Porin, ellei koko Suomen, vähiten toivottua seuraa perjantai-illan cruisailuun!

Antaa SL 500:n jäädä kerroshampurilaista nauttimaan Cotton-Grillin pihaan. Löydän kyllä yksin kotiin, jos seura ei kelpaa. Palaan talleille, pysäköin autoni ja jään hetkeksi kuuntelemaan verrattain lämpimien etujarrulevyjen takaa kuuluvaa vaimeaa naksumista, joka lienee moottorin pakosarjan suojapellin niksahtelua hiljaisessa kevätyössä. Ainakin jarrut tuli ajettua lämpimiksi, jos ajoseuraa ei löytynytkään.