En oikeastaan tiedä miksi tänne kirjoitan. Tämä nyt kai sitten on paikka johon voin purkaa hiukan sydäntäni....
Ollaan aviomieheni kanssa aika nuoria. Yritetään tulla raskaaksi, aloitetaan siis vasta. PElottaa. Jännittää. Mitä jos se lapsi ei olekaan niin kiva sitten kun se syntyy? Mitä jos mä olenkin huono äiti tai jos mieheni jättää meidät?
Tästä on puhuttu, tätä on suunniteltu, viikon päästä ovulaatio. Olen myös ihan varma etten voi tulla raskaaksi/tulen joskus kahden vuoden päästä.
Tästä tuli tyhmä kirjoitus, tiedän, tuntuu ettei mikään tunnu miltään. Kuulostaa juuri siltä että olen 18 ja minulla on kauhea vauvakuume. Asia ei kuitenkaan ole niin kinkertainen.
Miksi mä edes kirjoitin? Kuumetta 39 astetta ja täällä vaan hillun. Nukkumaan, näkemään unia vauvasta.
Ollaan aviomieheni kanssa aika nuoria. Yritetään tulla raskaaksi, aloitetaan siis vasta. PElottaa. Jännittää. Mitä jos se lapsi ei olekaan niin kiva sitten kun se syntyy? Mitä jos mä olenkin huono äiti tai jos mieheni jättää meidät?
Tästä on puhuttu, tätä on suunniteltu, viikon päästä ovulaatio. Olen myös ihan varma etten voi tulla raskaaksi/tulen joskus kahden vuoden päästä.
Tästä tuli tyhmä kirjoitus, tiedän, tuntuu ettei mikään tunnu miltään. Kuulostaa juuri siltä että olen 18 ja minulla on kauhea vauvakuume. Asia ei kuitenkaan ole niin kinkertainen.
Miksi mä edes kirjoitin? Kuumetta 39 astetta ja täällä vaan hillun. Nukkumaan, näkemään unia vauvasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hmm.. "mitä jos se lapsi ei olekaan niin kiva sitten kun se syntyy" tuon kommentin perusteella kehottaisin että odottaisit vielä..
Minusta ajatuksesi oli täysin normaaleja ja rehellisiä.Olen kuullut samanlaisia ajatuksia monelta muultkin äidiksi haluavalta.
Jopa jo äidiksi ehtineet miettivät,riittääkö
toiselle lapselle yhtä paljon rakkautta kuin ensimmäiselle.
Aina kun ryhtyy johonkin uuteen josta ei ole kokemusta,niin asia pelottaa.
Lasten saaminen on iso vastuullinen asia,
mutta myös parhaimpia asioita elämässä.