on paljon pikkupuutarhassani. Tuoksuorvokkeja, idänsinililjoja, helmililjoja, pikkutalviota,kaihonkukkaa. Valopilkkuina punaisia ja keltaisia tulppaaneja, kevätvuohenjuurta, keltavuokkoa ja valkoisia ja keltaisia narsisseja.Komeimpina pöyhistelevät varjo- ja marhanliljat, joista pyydystelen liljakukkoja. Ne kasvattavat varttaan a kukkivat paljon myöhemmin. Kyllä kevät on ihanaa aikaa. Heleätä helluntaita kaikille, mulla se on heilatonta, huoletonta.
Sinisiä ja sinertäviä mattoja
1943
18144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Upea on kukkatarhasi, siellä ei myyrät rouskuttele sipuleita kuten tuossa mun pikkupihapenkeissäni. Vuosien saatossa olen useamman kymmeneneuron monivuotisten sipuleihin vuodessa satsannut ja turhaan.
Sinililjat olivat kauniissa kukassa, toisesta ns. liljapenkistä löysimme 2 syömätöntä sipulia, parhaimmillaan niitä oli liki 200, särkyneistä sydämien juurakoista ei enää kuin syvät montut jäljellä... ei auttanut toissavuotinen mullanvaihtokaan.
Puutarhalle ostamaan petunioita ja samettikukkia aiomme, mitään monivuotisia ei kannata haaveillakaan, sit seuraavaksi saakin oottaa tuleeko talttahampaat...et suorastaan kadehdin kukkaloistoasi, toki hyvällä tarkoitan.
Peppar peppar, ei ole ollut myyriä- toistaiseksi. On kyllä kokemusta, kun jokikisen tulppaaninsipulin pistivät poskeensa entisellä asuinpaikallani. Kesäkukkia olen kylvänyt viime syksynä keräämistäni siemenistä. On kosmoskukkaa, kehäkukkaa ja krassia. Ne kukkivat loppukesästä ja kerään taas siemenet.
Kevätkukat nurmikolla ovat sanansaattajia orastavasta kesästä. Jo yksikin Idän Sinililja tai Helmiorvokki saa mielen iloiseksi. Iloitaan niistä, pitkän talven mentyä.
Heleätä Helluntaita ja Kukkivaa Kesää kaikille.
Hurjaa vauhtia luonto on tosiaan heräämässä. Metsässä sini-, valko- ja keltavuokot kukkivat. Sade olisi tervetullut, ukkonen ei.
Viellä hetken saan nauttia kukkasistani, mutta sitten tuleekin pahempi tuho, kuin myyrät!
Täällä kaivettiin ensin sadevesi viemäristö, joten piha myllättiin täysin. Sinne meni koivut, luumupuut ja aroniapensaat. (rivitalo maisema)
Minulla on vain pieni pläntti ikkunanalla, johon olen haalinut monivuotisia kukkasia ja nyt kuulin, että seuraavaksi kaivetaan kaikki seinänvierustat ja laitetaan sepeli valli siihen....just siihen, missä minun kukkaset kasvaa!
Noin metri seinävierusta mitattuna on jätettävä kaikesta kasvustoista vapaaksi lukee meidän rivarin säännöissä. Tällä estetään kosteushaitat perustuksiin.
Siirrä kukkasi pitkähköön parvekelaatikkoon multineen ja laita se ulos ikkunapellille/laudalle kiiloilla vakauttaen, muovinarulla sitoen koko helahoito ympäriinsä esim. ruuvattaviin koukkuihin ikkunanpielissä, helppo hoidonkin kannalta.
Kiitos sinulle kirjautumaton
Näin olen ajatellut noista monivuotisista ja onneksi niitä ei ole paljon, mutta en asettele niitä tuohon ikkunapellille, koska remppa ei kestä kauan, näin olen ymmärtänyt.
Siitä olen kiitollinen, että nuo puutalon seinänvierustat sepelöidään, sillä aikamoinen muurahais "sato" meillä kaikilla on keväisin ja esim. minun asuntoni edessä oleva koivu oli todellinen muurahaiskeko.
Oman asuntoni olin jo saanut muurahaisvapaaksi, mutta kun menin auttamaan naapureita myrkyttämällä siellä, niin nyt ne tulikin luokseni katselemaan, että mikäs hirviö ämmä se täällä???
Hieman harmittaa, kun olin ostanut jo multaa ja kasvattanut taimia, joista olisin odottanut satoakin, kuten kurpitsa, mutta "mitäs se rikkaan rahoissa, köyhäähän se koettelee" ja onhan minulla mahdollisuus viedä niitä tyttäreni vuokraamalle viljelyspalstalle, joihin hän saa perunatkin valmiiksi istutettuna, kuten moni muukin.
Hieman hävettää vastata tähän 1943 aloitukseen, koska olen niin laiska, verrattuna häneen, vaikka ikä lienee samoissa. Olisihan sinne palstalle noin 4 km ja autokin olisi, mutta kun se energia puuttuu.
Ainakin "pelastan" sini- ja keltavuokkoni, koska en jaksa niitä lähteä uudestaan etsimään. Kaikki muuthan olenkin haalinut tyttäreltäni, paitsi nuo monivuotiset kukantaimet, jotka pitäisi kukkia vasta ensikesänä, siis idätin niitä siemenistä.
Toisaalta oli kiva kuulla, kun tuo "sepelioperaatio" on ohi, niin olisi mahdollista saada oma kasvitiekare, että ei nurmikkoa kaikkeen sitten laiteta. Olihan se iso koivu vihonviimeinen este muutoinkin.
Viime kesänä täälläkin tehtiin remonttia. Talon päädstä poistettiin villiviinit, ruusut ym. Sepeliä pantiin tilalle. Iso jasmike siirrttiin kauhalla parempaan paikkaan, saa nähdä onko eloa. Itselläni ei ole seinän vieressä mitään. Miten olisi nykyään niin suositut ruukut kohdallasi?
Monivuotiset ovat helppohoitoisia, olen keräillyt erilaisia. Samoin pensasruusuja.
Kiitos kehuista, osittain aiheettomia, koska osaan minäkin laiska olla. Eikös jokainen saa olla omanlaisensa? Mulla olisi mahdollisuus viljellä hyötykasveja, mutta näkyy maa olevan niin rikkaruohojen peitossa, että tuskin enää viitsin talikolla kääntää. Iso raparperipuska siellä on ja piparjuurta ties kuinka vanhaa. Haluaisin viljellä pensaspapuja, mutta monena vuonna oli epäonnea.
1943
Taitaa jäädä kohdallani nämä ruukut, kuten muutkin viljelmät, mikäli ei nyt tulisi se pieni kasvimaa pläntti, joka on mukamas mahdollinen!?
Onnistuneesti olen esim. saanut aivan kaupan rukolasta monivuotisen kasvin ja keväisin onkin kiva ottaa sieltä aina mukava salaatin lisäke ja leivänkin päällä tuo mukavaa makua. Mitä näitä suremaan, kun aina keväisin saa uudet taimet.
Nythän on jo tuota varhaiskaalia ja jopa halpenikin, kuten parsatkin.
Onhan minulla todellakin "sata keinoa, kuin ketulla", mutta kun se yksikin keino on vain minun aikaansaamattomuutta.
Jokatapauksessa siirrän nuo yrttini lapseni isolle tontille ja ......? Tiedän, että mitään ei tapahdu minun taholtani. Ainoa pointsi on, jos saan tuon lapsenlapseni innostumaan asiasta, mutta hän on vasta 9-v, mutta kuitenkin innostunut "omasta" kasvimaasta.
Valkovuokot kukkivat metsikössä, idän sinilijat, esikot, narsissit penkeissä. Lämmin ilma on saanut luonnon heräämään.
Nuo valkovuokkokentät ovat eteläisen Suomen ihanuuksia tähän aikaan vuodesta. Entisen kotipaikkani vieressä oli myös paljon keltavuokkoja. Kummatkin vähenivät ajan kuluessa, kun kuusikko peitti aluskasvillisuutta. Omassa metsässäkin on keltavuokkoja, ei laajoina kenttinä.
Keltavuokkoja näin minäkin eilen ja pysähdyin katselemaan ...aika harvinaisia ovat.
Sinivuokot alkaa jo kuihtumaan...mutta pihoissa kaikki sipulikasvit vielä kukoistavat tosi kauniisti.
Totta tarinoit. Oma metsä oli pari viikkoa sitten sinivoittoinen. Tänä vuonna sinivuokot kukkivat runsaasti. Olen istuttanut tulppaaneita myös haudoille. Ellei ehdi keväällä käymään, on jotain varhain kukkivaa.
Tänä aamuna istukselin kiven päällä, muurahaiset kävelivät saappaani päällä.
Ne loivat uutta elämää, kuten satunnaiset Valko-Vuokotkin siellä sun täällä.
Ei tehnyt mieleni tappaa niistä kumpaakaan, koska tiesin että ei niistä haittaa ole kotonakaan,
Katsoin lintuja kiikarein, nekin lensivät luomaan uutta, mitä lienee syntyy vielä, mullassa maan.
H.
Lapsuudestani muistan muurahaispolut kotimetsässä. Pidettiin urheana, jos pystyi paljain jaloin kävelemään. Olen odotellut sitä luvattua ukkosta, mutta pisaraakaan vettä ei ole vielä tullut.
"1943"
Alasti synnyt ihminen, voit kotelon suojakseis luoda,
Vaan kotelos ei suojella voi, sielulles suojaa koskaan tuoda.
H.