Kahden vaiheilla

Moi! Olen 24-vuotias. Opiskelen tällä hetkellä ammattitutkintoa joka kestäisi kaksi vuotta ja josta on nyt ensimmäinen lusittu. Sen jälkeen pääsisin työelämään ihan hyvässä 25-vuoden iässä. Eli aika nuorena.
Olen kuitenkin miettinyt yliopisto-opintoja ja laittanut hakupaperitkin jo menemään ja kohta olisi pääsykokeet. Jos pääsisin yliopistoon ja suorittaisin ensin tämän nykyisen tutkinnon loppuun niin olisin ehkä vasta noin 30-vuotias kun valmistuisin filosofian maisteriksi. Ongelmani on siis se että minun pitäisi päättää mitä haluan ja suoraan sanottuna en tiedä. Lukion jälkeen tavoiteenani oli aina yliopisto, mutta sitten sairastuinkin vaikeasti ja meni useita vuosia ilman mitään työtä tai opiskelua koska sairauden takia en pystynyt mihinkään. Sitten menin amikseen koska tilanteeni edellytti helpompia opintoja ja ratkaisu on kai ollut toimiva. Ala ei kuitenkaan ole se mitä todella haluan.
Pitäisikö vaan mennä töihin ja unohtaa yliopisto vai lykätä töihinmenoa ja tehdä jotain mitä ei todellisuudessa halua tehdä?
181
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Nyt pitäisi päättää, että haluaa tehdä sitä, mitä osaa. Jos sinulla on vuoden kuluttua ammattilaisen paperit johonkin hommiin, tee sitä.

Älä haikaile sellaisen perään, mitä ei ole. Viiden vuoden päästä nimittäin haluaisit taas jotain muuta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Juntiksivaiherraksi kirjoitti:

Moi! Olen 24-vuotias. Opiskelen tällä hetkellä ammattitutkintoa joka kestäisi kaksi vuotta ja josta on nyt ensimmäinen lusittu. Sen jälkeen pääsisin työelämään ihan hyvässä 25-vuoden iässä. Eli aika nuorena.
Olen kuitenkin miettinyt yliopisto-opintoja ja laittanut hakupaperitkin jo menemään ja kohta olisi pääsykokeet. Jos pääsisin yliopistoon ja suorittaisin ensin tämän nykyisen tutkinnon loppuun niin olisin ehkä vasta noin 30-vuotias kun valmistuisin filosofian maisteriksi. Ongelmani on siis se että minun pitäisi päättää mitä haluan ja suoraan sanottuna en tiedä. Lukion jälkeen tavoiteenani oli aina yliopisto, mutta sitten sairastuinkin vaikeasti ja meni useita vuosia ilman mitään työtä tai opiskelua koska sairauden takia en pystynyt mihinkään. Sitten menin amikseen koska tilanteeni edellytti helpompia opintoja ja ratkaisu on kai ollut toimiva. Ala ei kuitenkaan ole se mitä todella haluan.
Pitäisikö vaan mennä töihin ja unohtaa yliopisto vai lykätä töihinmenoa ja tehdä jotain mitä ei todellisuudessa halua tehdä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu