Olen miettinyt, että kuinkahan moni ihminen on joutunut psykiatrien uhriksi itse koskaan tekemättä aloitetta. Moinen kysymys tekee mieleen skenaarion, että montako naista olet nussinut itse tekemättä aloitetta. Mutta joka tapauksessa, kuinka hullu täytyy olla, että vaikka itse et hakisi "apua mielenterveydellisiin ongelmiin", niin silti päädyt psykiatrien "juttusille", ja jos siinä tilanteessa päädyt juttusille, skitsofrenia- diagnoosi napsahtaa melko varmasti.
moniko on joutunut psykiatriseen systeemiin itse hakematta "apua
hjpuiopölou
7326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En nyt ymmärtänyt viestiäsi, mutta käsitykseni psykiatriasta on seuraava..
natsimaista touhua, jossa ei oikeasti kukaan halua auttaa. On kuin juoksuhiekkaa, mitä enemmänn yritätä päästä sieltä pois sitä syvämmälle ajaudut.
Lisäksi on vielä täysin huuhaata koko ala. Kuvittelevatko tuon alan ihmiset oikeasti, että lääkkeitä syömällä joku paranee?
Psykiatrit eivät itse käy kotoa hakemassa ennenkuin saavat vihjeitä "hulluista".
Tarvitaan siis esimerkiksi naapuri ilmiantamaan "hullu" ennenkuin suuret rattaa alkavat pyöriä.
Moni saalistetaan psykiatriseen systeemiin lapsina ja nuorina eikä heiltä taatusti kysytä haluaako he vai ei. Helpompi vanhemmille jotka ei jaksa ymmärtää rääkyvää/masentunutta hormonihirviötään.
Eivät sitten hevillä pääse nämä jo nuorina ihmisinä psykiatrian kynsiin saalistetut hevillä irti ja heidät laitostetaan, diagnoosit tietenkin pysyvät hautaan saakka.
Monet taas joutuvat psykiatriseen systeemiin kun kettumaiset sukulaiset eivät jaksa katsella eivätkä ymmärtää ärsyttävää lähiomaistaan.
psykiatrithan lupaavat hoitaa potilaat eivätkä he valehtele!
he todella hoitavat potilaat nimittäin myrkyttämällä aineilla joita he kutsuvat lääkkeiksi.Aivan kuin mafiakin hoitaa ihmisiä.moni vain luulisi että hoitaminen tarkoittaa parantamista.
psykiatrin lausunnolla pääsen eläkkeelle, no problems.
Systeemi lähes pakotti menemään sinne, en hakeutunut itse.
Psykiatrin lausunnolla pääsin/jouduin eläkkeelle. Joutumisesta voi puhua
siksi, etten mitenkään etukäteen ollut suunnitellut tai valmistautunut
tämmöiseen asiainkulkuun. Jos olisin etukäteen valmistautunut,
käyttänyt systeemin jokaisen porsaanreiän hyväkseni prosessissa,
taloudellinen puoli asiassa olisi muodostunut joksikin aivan muuksi.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat etukäteen lähes tahallaan hankkiutuneet
tilaan, mistä on sitten ollut helpompi päästä eläkkeelle, samalla
kuitenkin valmistautuen erilaisia verkostojaan käyttäen etukäteen
siihen taloudellisesti mahdollisimman hyvään lopputulemaan.
Eli Suomeksi sanottuna, heille nettoeläke kuussa n. 1300-1600 egee,
duunaripohjalta ja ikää yli 40v.
Itse hain apua normi lääkäriltä pölyallergian takia, jota ei löytynytkään, eikä mitään muitakaan allergioita. Sen jälkeen astma testit tehtiin, taas sama tulos, että ei mitään. Lopulta lääkäri alkoi kyselemään vähän elämästä, jota pidin oikein hyvä laatuisena. Olin todella touhukas. No siihen seikkaan lääkäri sitten puuttuikin, koska olin siivousfriikki. Tämä siksi että edelleen oirehdin pölystä. Lopulta lääkärin kyseltyä enemmän, hän vihjasi, että kyse voisi olla paniikkihäiriöstä. Siitä sitten psykiatrin juttusille. Oireet paheni koko ajan, ja löysin itseni sitten mielisairaalasta aika pian. Nyt 3 vuotta myöhemmin, diagnoosi muuttunut yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön ja eläkkeellä sen vuoksi.