Täällä ikävä saa kasvot. On kuin sen kohde lukisi viestejä, vastaisikin niihin. Mutta oikeasti ikävän tunne onkin eräänlaista sijaistoimintaa, piristystä tylsään arkeen. Tajusin etten kaipaakaan ketään tiettyä, kaipaan kaipaamista. Jos oikeasti rakastaisin häntä jota muka kaipaan, niin tekisin kaikkeni että voisimme olla yhdessä. En kuitenkaan tee tarpeeksi asian eteen vaikka voisinkin, ikävöin mieluummin. Ei se ole rakkautta, ei tosiaankaan, pelkkää kaavoihin kangistumista vain. Mieleni pitää häntä varalla jotakin sellaista varten joka ei vielä ole astunut elämääni. Tätä kieroutunutta ajatusleikkiä ei hänen tarvitse sietää, eikä siitä koskaan saa tietää, ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Hän ansaitsee elämäänsä oikeaa rakkautta ja kunnioitusta, ei mitään yhden miehen teatteria.
Piristystä tylsään arkeen
korkkiruuvim
31427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Huvinsa kullakin. Sitä jotakin odotellessa.
Ei ole kyse mistään tahallisesta toiminnasta, vasta äsken tajusin kuvion.
Etpä sie liian noppeesti käytä noita aivonystyröitäs, kun ny vasta tajusit.
Koska sie tajujjuut lopettaa tuon kirjuuttamisen tänne.
Johan siul oll jo tuo yks älynväläys.
Sinä olet katkera. Ja kirjoitukseni upposi sinuun kuin kuuma veitsi voihin. Ja olet lisäksi sama kirjoittaja joka on jo vastannut aloittamaani ketjuun. Ruokitaanko lisää mielikuvitusta?
Vanhapiika niin? tekee sekavia aloituksia yhdyssanavirheillänsä.
Luulekohan hän, että palsta kaipaa hänen palstakirjoitteluansa?
Siihen ns."palstalaiset" (sanahirviö) vastaavat varman yksimielisesti
että _ei kaipaa_ , ja suksikoon sukkahoususillaan suolle vaan
ei ulkona raitisilmamyrkytystä saa.
Vanhapiika? Jospa itse suksisit sinne suolle. Käsittääkseni tällä palstalla saa kirjoittaa ajatuksistaan, kunhan ne vain liittyvät käsiteltävään aiheeseen.
Ihastuminenkin voi joskus olla sijaistoimintaa tylsälle elämälle, tai vaikka tylsälle työlle. On ainakin joku syy jonka vuoksi nousta aamuisin sängystä, ja käydä töissä. Aina ei riitä pelkkä raha motivoimaan. Sitten ikävöi sitä ihmistä jota kohtaan on kehittänyt ihastumisen tunteita, ja hänen näkemisensä tuottaa suunnatonta iloa. Ehkä toisenlaisissa olosuhteissa ihastumista ei tapahtuisikaan, koska siihen ei olisi tarvetta. Siis jos elämä olisi tapahtumarikasta tai työ mielekästä. Omalla kohdallani siis ikävä vaikuttaisi olevan todella itsekästä, olen varmaan jollain tapaa tunnevammainen yksilö.
Rehellisesti sanottu olet mielisairas. Onneton ihminen olet ja et tiedä rakkaudesta mitään.
Jotainhan jo tuo nimimerkin valitseminen merkitsee"korkkiruuvimies".
Alitajuisesti pyrit kertomaan itsestäsi jotain.
Anna sen naisen mennä heti. Ei kannata tuhlata hänen aikaansa.
Outoa täällä on vain ketjun vastaajan viesteissä. kielteinen ja katkera ihminen joka nimittelee sairaaksi tuntematonta ihmistä. Aloittaja puhuu totuuden ja hyvin monen kohdalla on oikeassa, omaa asiasta kokemusta. Samaa huomannut, riippuvuutta ikävän tunteeseen hyvin monilla.
Tilannehan on se, että on todella itsekästä ja väärin pitää toista ihmistä valheen perusteella suhteessa. Jos toinen tietäisi todellisuuden, ei hän tilanteessa olisi.
Opetelkaa olemaan rehellisiä itsellenne ja muille. On väärin särkeä sydämiä oman itsekkyyden takia.
Samanlaisia ajatuksia on käynyt myös minun mielessäni, mutta omalla kohdallani kyllä luulen, että olen ihastunut myös tämän ihmisen persoonaan jotenkin. Ei siis ole pelkkään elämän tyhjyyteen viihdytyksen hakemista. Olen vain niin urautunut ja sekaisin tällä hetkellä, etten tiedä, mitä tekisin. Kaikki on periaatteessa hyvin ja toisaalta kaikki on hyvin huonosti. Haluan enemmän elämältä ja hän näyttelee jonkinlaista osaa tässä näytelmässä. Mikä se osa on , en vielä osaa sanoa. Tunnustan myös olevani kiero, koska en olisi valmis välttämättä päästämään häntä kulissien sisäpuolelle...joten kaipailen täällä häntä ja haluan elää siinä ajatuksessa, että hänen kanssaan olisin onnellinen ja että hän toimii joskus.
Toisaalta voihan olla, että vastassani on nyt samanlainen kiero ihminen ja koska hänellä on samankaltainen tilanne, emme toimi kumpikaan. Olisimme varmaan hyvät ystävät toisillemme tai sitten ei.
Toivottavasti et loukkaannu näistä sanoistani, ne on vain omia mielipiteitäni. Mutta olisikohan sinunkin vastapuolesi ns. satama. Paikka(ihminen) jonka luokse on turvallista palata kun maailma kohtelee kaltoin, se yksi varma ja pysyvä asia elämän tiellä. Joskus pelkkä mielikuva siitä ihmisestä voi riittää rauhoittamaan mieltä, kun ajatukset velloo myrskyisenä merenä. Mutta satamaan ei ainakaan kannata palata kovin heppoisin perustein, pitää oppia toimimaan myrskystä huolimatta. Jossain vaiheessa huomaa ettei enää tarvitse turvaa siitä , ei edes ajatustasolla
JOS koet että tunteesi henkilöä kohtaan ei ole tarpeeksi vahvoja oikeaan suhteeseen, pitämällä häntä elämässäsi voit aiheuttaa hänelle tahtomattasi pahaa. Anna hänelle mahdollisuus onneen jonkun toisen kanssa. Pidä hänet ennemmin ajatustesi ja tunteidesi satamana, kunnes tiedät mitä elämältäsi oikeasti haluat.
Haluan vielä korostaa että tämä on vain oma näkemykseni, ja sinä teet ja ajattelet tietenkin niinkuin parhaaksi näet. Ulkopuolisena henkilönä en voi tietää miten sinä todella koet asian, pystyn vain muodostamaan jonkinlaisen kokonaiskuvan kirjoituksestasi. Valitettavasti tämä on oma tapani ajatella, kovin tunneköyhä tapa.
En loukkaannu, kiitos kuitenkin huomaavaisuudesta. En tiedä onko hän ns. satama, koska en voi sanoa kokeneeni kaltoinkohtelua tällä hetkellä.
Tänään ajattelin tätä ihmistä, johon luulin ihastuneeni ja totesin mielessäni, ettei hän ole lainkaan sellainen kuin olin kuvitellut. En alun pitäenkään häneen suuresti hullaantunut, mutta jostain itselleni käsittämättömästä syystä hänen seuraansa hakeuduin tietyin odotuksin. Hän käytti tilannetta hyväkseen tavalla, jota en nyt mainitse, mutta jonka nyt tulkitsen tietyllä tapaa röyhkeäksi. Sokaistuin ja lankesin omiin mielikuviini hänestä en niinkään häneen. Minullahan on kaikki, mitä nainen vain voi toivoa omassa elämäntilanteessani. Enkä sano tätä kehuskellakseni mitenkään, mutta näin nyt vain on. Ei puutetta mistään, ehkä elän liiallisessakin yltäkylläisyydessä kaikella tapaa. Hän tuli ikään kuin varkain häiritsemään elämääni ja annoin hänen tehdä niin. Tällä hetkellä myönnän , että toivon etten olisi häntä koskaan tavannut, hän ei ole tuonut elämääni mitään hyvää. Toisaalta lopputulemana tästä kaikesta olen oppinut kuitenkin arvostamaan sitä kaikkea erinomaisen hyvää, mitä minulla jo on, joten ei turha prosessi sittenkään.
No joo, välitän ja rakastan. Mitäpä siinä kiertelemään.
Jassoo, vai tällainen yhteenveto tällä kertaa. Olet hupaisa noine teorioinesi pyrkiessäsi järkeistämään tunteet siinä koskaan onnistumatta. Perehdyttyäsi teorioihin ja tutkimuksiin olet yhä täällä vatvomassa asiaa keskellä yötä? Et sinä koskaan tule onnistumaan siinä, että selittäisit tunteesi sanoin ja pääsisit sillä tavoin eroon siitä. Ei kukaan muukaan meistä.
Valitsitko itse kohteen, joka piristää tylsää päivääsi? Joitakin sopivia ominaisuuksia, ja loput kuvittelet itse. Tadam, siinäpä sopiva haavekuva, jonka kanssa voi haavemaassa tehdä kaikenlaista kivaa, koska toisen voi taivuttaa haluaamiinsa rooleihin, joista hän ei voi kieltäytyä tietämättä edes olevansa mukana näytelmässä. Tarpeeksi kaukainen on turvallinen kohde päiväunille, koska häneen voi sijoittaa juuri sellaisia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, joita kulloinenkin seikkailu tai vain paikallaan pysyttely vaatii.
Eihän se noin mennä. Miksi se komea, kohtelias ja miellyttävä on vain komea, kohtelias, miellyttävä? Miksi se ystävällinen ja avulias on vain ystävällinen ja avulias? Miksi se pahantuulinen ja kärsimätön on vain pahantuulinen ja kärsimätön? Se yksikin niin reipas, sosiaalinen ja mukava. Kukin on mitä on, ja sen hyväksyy enempää analysoimatta. He vain ovat, ja se on ainoastaan toteamus vailla tuntemuksia. Miksi se yksi määrittelemätön aiheuttaa ne määrittelemättömät vibat, joita ei kukaan muu? Kuinka herra teoreetikko selittäisi tämän?
Jos joku kolahtaa, pitäisi tosi nopeasti ottaa seuraavat askeleet ja edetä asiassa, muuten tilanne herkästi jähmettyy eikä sitä saa enää sulatettua. Tai sitten perääntyä yhtä kiireesti, jos ei ole tarkoituskaan edetä syystä tai toisesta (esim. elämäntilanne tms.) Jos tällaisessa paikassa yrittää kommunikoida, menee solmuun vieläkin pahemmin. Et voi tunnistaa oikeita viestejä (osan ehkä) ja päinvastoin voit tunnistaa viestit, joita hän ei ole koskaan kirjoittanut. Siihen vielä aikaa, unettomia öitä, teorioita, omia kuvitelmia...Tarpeeksi sotkettu lankakerä on mahdoton selvittää. Mitä sellaiselle voi enää tehdä.
"Joitakin sopivia ominaisuuksia, ja loput kuvittelet itse" Kyllä, juuri näin. Loin mielikuvan ihmisestä jonka kanssa voisin viettää elämäni loppuun asti. Se antaa voimaa jatkaa elämässä eteenpäin, ja toivon paremmasta huomisesta. Yleensäkin se antaa sisältöä epävarmuudella ja harmaudella täytetylle arjelle. Tiedostan että nyt ikävöimäni henkilö ei ole sellainen joksi hänet kuvittelen, hän on ajatusteni satama. Siksi en häntä pidä enää elämässäni, satuttaisin vain pitämällä varasijalla. Ja niin kauan kun oma elämäni on paikallaan pyörivä labyrintti ilman ulospääsyä, on parempi etten sotke siihen ketään naista konkreettisesti. Uskon että löydän vielä rinnalleni ihmisen jonka vuoksi tekisin mitä tahansa, mutta en ole valmis nyt, ensin täytyy omin voimin löytää oikea suunta elämälle ja tukeva jalansija.
Vielä tähän "Miksi se yksi määrittelemätön aiheuttaa ne määrittelemättömät vibat, joita ei kukaan muu? Kuinka herra teoreetikko selittäisi tämän?" vastaan yksinkertaisesti EN TIEDÄ, voin vain päätellä. Ehkä vibat aiheuttaa ne ominaisuudet ihmisessä, joita toivoisimme itsestä löytyvän. Ne ominaisuudet jotka täyttäisivät mielemme ja kehomme aukot, jotka oireilevat ainakin ikävänä,suruna ja epävarmuutena. Ominaisuudet, jotka mielemme ja kehomme täytettyään liittäisi meidät saumattomasti ihmiseen jonka kanssa "kolahtaa"
Asian syvempi pohtiminen aiheuttaa vatsanväänteitä ja etovaa oloa, sillä Ihastus ja rakkaus olisi aika itsekkäitä tunteita jos päätelmäni pitäisivät paikkansa.
Onki hyvä ensin löytää itsensä ennenkuin rupee tapailemaan toista ihmistä. Pojot tästä!
kaikki kohdennetut viestit täällä ovat julmaa leikkiä. Elämällä on siihen omat lääkkeet, se kannattaisi jokaisen muistaa toimissaan. Vai pitäisikö sanoa, että omalla korkeammalla itsellä, joka toteuttaa itseään elämäntapahtumien kautta...
:D edellä olleet viestit eivät olleet mitenkään mielestäni personoituja ja jokainen ottaa itselleen, minkä viestin kulloinkin haluaa.
Eikö jokaisen itse pitäisi ymmärtää ettei omi nimettömiä viestejä yleiseltä foorumilta.
näitä itkuviestejä lukee, tulee itsellekkin joku outo olo, vaikka ei mitään syytä. Samat itkijät täällä pyörii kuukaudesta toiseen, ja samat vastaa niihin, joko ilkkumalla, tai lässyttämällä myötätuntoa.
Joskus nakkaan jotain sarkastista johonkin viestiin, kuluuhan se aika siinäkin.
Nyt en ymmärrä, mitä itket?
Ihan mielenkiintoisia ajatuskuvioita aloittajalla. Toivottavasti taustalla ei ole kuitenkaan halu turruttaa tai tuudittaa itseään uskalluksen puutteessa. Uskalluksen elää kontrolloimatta, ilman takeita, heittäytymällä. Tai no, miksipä toivoa ettei ajurit olisi tuollaisia syitä. Ne on yhtä hyviä tai huonoja syitä kuin mikä tahansa muukin ja johtaa jollekkin tielle. Olen miettinyt myös tuota itsekkyysaspektia. Mutta onko sellainen itsekkyys pahasta että ihmisellä on tarve paitsi antaa, myös saada mielihyvää. Jos jompikumpi noista kahdesta ei täyty, silloin ei olla tasapainoisessa tilanteessa tietysti. Ehkä sinä et ole vielä valmis. Ehkä sinulla on vielä liian paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Mitä on olla valmis? Että on vastaus kaikkeen? Tai että on lakannut kysymästä? Tai että katsoo voivansa ennustaa ja kontrolloida? Tai että luottaa siihen että selviää vaikka suunnistaa intutiolla, ilman karttaa? En tiedä -kyselen vaan.Mitä jos jokin päivä huomaa että takana on loppumaton jono päiviä jotka vietti turvallisesti pohtien ja päätellen totuutta, sitä omaa jota kukaan ei testaa tai järkytä -sen sijaan että olisi elänyt ja kokeillut käytännössä mihin lukemattomat muuttuja olisi vieneet?
Olen löytänyt jo toisen. Heippa vaan.
Aha
Kappas vaan, tää oli aika osuva viesti. En tiedä petytkö jotenkin lisärealismistani, jos aika neutraalisti totean olevani samaa mieltä. En siis usko että sun on mitään syytä ajatella, että hän olisi jotenkin täysin tietämätön asiasta. Todennäköisesti kokee täysin samoin. Tänne on helppo kirjoittaa rakkausviestejä ja tutkailla omia tunteitaan sitä kautta - ehkä lopulta todeten ettei oikeasti mitään suhdetta edes haluaisi. Siinä mielessä nämä palstat auttavat saamaan asioita päätökseen. Jokainen löytää joskus sen vastauksen itsestään.
Syyt vilkaista tätä palstaa kerran-pari viikossa tai jotain joskus näinkin kirjoittaa ovat varmasti moninaiset. Itse en kuitenkaan tunnista ajatusta arjen piristämisestä enkä kaipaamisen kaipaamisestakaan oikeastaan. Voi mennä jopa siis niin päin, että arki on enemmän täynnä kaikkea kuin koskaan, projektia projektin perään, matkoja, ihmisiä jne. ja silti vilkaisee tänne vaikka tietää ettei omat tunteet ole enää sellaisia miksi ne joskus mielsi. Mistä se sitten kertoo, en tiedä.
Osaksi syyt voi olla samat kuin sullakin. Ei halua loukata toista tai viedä siltä mitään ajatusta pois. Haluaa antaa sen pitää tarinan jostakin mikä on todellisuudesta ehkä jo kadonnut. Ehkä se on myös syyllisyyttä ja halua korjata menneitä huonoja hetkiä korvaamalla ne sillä, että voi antaa toisen ajatella, että sitä kaivataan suunnattomasti, halutaan ja rakastetaan mistä tahansa huolimatta. Jonkinlainen synninpäästö, johon ei tarvitse ottaa osaa kovin aktiivisesti koska palstan kauniit viestit tekevät sen. Ja jos toisen kanssa joskus juttelisikin, niin se tuntuu vähän pahalta, ei niin aidolta mitä jokainen ansaitsisi. Sanoo vaan sanoja vanhojen tunteiden pohjalta, koska tietää että toiselle on tarpeeksi niiden kuuleminen ja se hetki on ohi sillä. Tietenkin haluaisi voida sanoa ne todella syvältä itsestä aidosti, mutta elämässä joskus käy näin, että tunteet haihtuvat.. surullista mutta väistämätöntä kai. Toiselle hyvän toivominen on jäänyt jäljelle.
en luovuta, kaikki aikanaan. Hyvää yötä
Nämä ominaisuudet löytyy miehestä jota itse muka kaipailen
huumorintajuinen
kiihkeä
- huikentelevainen
- itsekäs
- etäinen
- kostonhimoinen
- moukkamainen
Miksi hitossa kaipaan tuollaista miestä?? En keksi muuta selitystä kuin pakkomielle tms. Kesä on jo nurkan takana ja koko maa täynnä ihania ihmisiä, jokaiselle löytyy uusi kumppani joka arvostaa meitä ihmisinä. Minäkin otan pois silmiltäni merirosvolaput ja alan katsella uutta parempaa elämää :)
Ehkä sinä vain rakastat toista.