Masentunut ei ole masentunut

Mitäpä muuta tuohon voisi sanoa kuin aamen.

Juuri samasta puhuin terapeutille viime käynnilläni. Vastaukseksi saa aina "Mutta kannattaako tuollainen ajattelu, tekeekö se sinut onnelliseksi?". Olisipa asiat noin yksinkertaisia. Minun mieleni ei vaan anna periksi nauttia kivasta kesäpäivästä, kun aamulla luen uutisen, jonka mukaan afrikkalaiset miehet raiskaavat lapsia, koska kansanuskomuksen mukaan se parantaa HIVin.

Vajotkoon syvälle h-vettiin koko ihmiskunta.

Sinulla on nyt päällä jonkinlainen projisivoiminen, siis vastuun omasta tilanteestasi itsestäsi ulos ja ulkopuolelle. Aikansa tuo harha auttaa, mutta et sillä mihinkään pääse.
Joten tätä nukkuvaa ei saransi tällä kertaa saavuttanut. Lopeta moinen meuhaaminen ja ala ottaa vastuusi - jospa sitten alat saada sonottavallsei vastakaikua.

Why oh why didn't I take the BLUE pill!!

Tietämättömyys on siunaus,maksaisin aika paljon
jos voisin leikkiä, että ydinperhe ihanne on olemassa, eikä
vahva sorra heikkoja tai heikkoina pitämiään ihmisiä.
Että työnteko olisi jotain arvokasta, samoin kuin omistaminen.
Yhteiskunta ja ympärisöt lyö painetta Harvian kiukaalle ja paine on valtava.

Erittäin hyvä aloitus. Näin se juuri on. Sopulilauma lisääntyy kunnes juoksee jyrkänteeltä mereen. Ihminen on eläin ja ei huomaa omaa tilaansa. Eläimillä on kannat jonka ympäristö kestää. Ylittäminen aiheuttaa kannan romahtamisen. Ihminen lisääntyy lisääntymistään tajuamatta että luonnonlait koskevat myös ihmistä. Jossain vaiheessa ympäristö ei enää kestä ja kanta romahtaa. Tämä on luonnon laki. Ihmiskunta voi todella huonosti, joten romahtaminen on jo lähellä.

No entäs ne hyvät ja aidosti rakastamaan kykenevät ihmiset?
Ja ne aidosti hyväntekemisestä iloisen mielen saavat heppulit?
Minne ne on unohtuneet tästä teidän hehkuttamasta TOTAALISESTA pahuudesta?
Eikö niillä ole teille mitään arvoa, vaikka olette niin hyviä ja kaikkea..
Itse ole ainakin jo myöntänyt että, masennus on sairaus. Se on mielisairaus.
Joku toivonkipinä on silti aina ollut mulla olemassa, kun esim. en ampunutkaan aivojani pitkin kaakeleita. Se ei olisi parantanut mitään tässä maailmassa.

Olen kyllä aivan samaa mieltä sinun kanssasi! Me tiedämme totuuden ja sillä voimme muuttaa tätä maailmaa kertomalla ja antamalla muille tätä tietoa eteenpäin. Kun tarpeeksi paljon ihmisiä on herännyt niin syntyy ristiriitaa ihmisten välillä...

Eipä asiaa voisi enään juuri paremmin sanoa. Ihmiselämä on vain yksi kulutushyödyke, tabula resa, joka odottaa että se tullaan kirjoittamaan laitoksissa täyteen paskaa jolla tuetaan talouskasvua. Kasvua josta nautii pienen pieni ihmisryhmä, psykopaatit.

Kannattaa tuohon kauheuteen havahduttuaan reagoida muuten kuin masentumalla. Masentuminen ei ainakaan maailman pahuutta vähennä. Päinvastoin, on jälleen yksi epätoivoinen asia maailmassa lisää.

Tuo kaikki on masentuneen mielen luomaa harhaa, joka keskittyy ainoastaan negatiivisuuteen ja näkee kaiken negatiivisessa valossa. Oikeasti mikään ei ole tässä maailmassa hyvää tai pahaa, vaan ainoastaan ne leimat, jotka lyömme asioihin tekee niistä joko hyviä tai pahoja. Negatiivisuuteen ehdollistunut egoistinen Ihmismieli luo ongelmia sinne, missä niitä ei oikeasti ole.

Ollaksesi onnellinen anna kaikki anteeksi, rakasta ja tunne myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan ja hyväksy kaikki sellaisenaan kuin asiat ovat ja ole kiitollinen kaikesta. Noin saat kaiken minkä haluat, koska positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta ja negatiivisuus vetää puoleensa negatiivisuutta.

Tuossa hyviä elämänohjeita:

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288569900313.html

http://www.youtube.com/watch?v=QiIlEpLk4A0

Tuo on kaikki ihan totta. Suurin osa ihmisistä on eläimellisellä tasolla.

Moni on kirjaimellisesti taikauskoinen TÄLLÄ VUOSITUHANNELLA. Liian moni kärsii huonosta itsetunnosta ja sen tähden satuttaa muita ympärillään. Liian moni on sokea oman edun tavoittelija, joka voi loukata jopa tietämättään. Ihmiset ei ajattele paljoa muuta kuin sitä hetkeä jossa elää tai korkeintaan pikkasen eteenpäin. Kukaan ei halua ajatella lasten ja lastenlapsien tulevaisuutta, joka tutkitusti vaikuttaa huonolta sen tähden, että ihmiset ahnehtii eivätkä ajattele. Jos joku yrittää ravistella hereille "hieman syyttävään sävyyn", niin sille loksautetaan korvat ja suhtaudutaan vihamielisesti. Omaa osallisuutta typeryyteen ei haluta myöntää.

Fiksut ihmiset masentuu ja saa muita psyykkisiä oireita. Eliitille olisi PALJON ASIAA, mutta ne peet on tavoittamattomissa... No, ei se totuus heitäkään väistä. Oppineet ihmiset on varsin tietoisia tulevaisuuden näkymistä. Kumma jos ei ala tuntumaan missään.

Johonkin suuntaan asiat taipuu ennemmin tai myöhemmin. Ikävä kyllä nälänhätään, sotiin ja tauteihin näillä näkymin. Kaikki vaan sen takia, ettei ihmiset olleet kyllin viisaita! Kaiken voisi tehdä toisin ja kaiken säästää pahalta! Ensimuutos tapahtuu jokaisen korvien välissä henkilökohtaisesti. Ajatus alkaa laajentumaan ja tiedostamaan enemmän. Omia valintoja rupeaa miettimään enemmän. Siitä se lähtee, osalle.

"Ollaksesi onnellinen anna kaikki anteeksi, rakasta ja tunne myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan ja hyväksy kaikki sellaisenaan kuin asiat ovat ja ole kiitollinen kaikesta. Noin saat kaiken minkä haluat, koska positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta ja negatiivisuus vetää puoleensa negatiivisuutta. "

Juutalaiset eivät ymmärtääkseni tunteneet kovinkaan suurta myötätuntoa,
eivätkä hyväksyneet natsien tekoja sodan jälkeen, päinvastoin taisivatpa
jahdata osaa niistä kymmeniä vuosia vielä jälkeenpäinkin, eikä kovinkaan
moni silloin heitä siitä syyllistänyt.

Jos elät sukurutsaisessa insestitaustaperheessä, samankaltaisia täynnä
olevalla paikkakunnalla, en oikein usko noiden oppien toimivan
tämmöisessä ympäristössä. Jos elät noin, ne tuhoaa sut aivan kuin
natsit juutalaiset, ainoa keino mikä auttaa, on nousta taistelemaan
vastaan vaikka joka päivä.
Toki siinä yhteydessä olisi hyväksi olla itsellä mielekästä elämää,
mutta en ole samaa mieltä todellisen pahuuden kanssa, että pitäisi
hyväksyä asiat sellaisenaan kuin ne ovat ja vielä olla kiitollinen siitä, bah.

tätä lukiessa tuli kylmät väreet, teksti voisi olla suoraan omasta pääkopastani. olen aivan samaa mieltä kaikesta mitä sanot. lapsena olin idealistinen ja uskoin kaikissa ihmisissä olevan hyvää ja maailman olevan kaunis paikka. enää en usko niin eikä syynä ole mikään petetyksi tuleminen vaan yksinkertaisesti aikuiseksi kasvaminen.

pystyisinpä kirjoittamaan jotain lisää tähän. pää ei enää toimi. en saa ajatuksia kasaan enkä muista sanoja. niin vaikeaa. haluaisin kuolla ja sitäkään en saa tehdä, koska sekin on kuulema itsekästä.

Ihan hyvä kun mietit asioita. Omasta mielestäni nuo johtopäätökset ovat kyllä vain hiukan naiiveja. "Heräsin" tajuamaan tuon kaiken joskus teini-ikäisenä. Ei se minusta masentunutta ja sairasta vielä tehnyt. Kyllä minä sairastuin omaan masennukseeni vasta myöhemmin. Se on aivan eri asia (ei ehkä kokonaan erillinen, mutta ei samakaan) kuin suhde maailmaan ja siihen pettyminen... Ja kyllä se on ihan oikea sairaus.

Usko, rakkaus ja vapaa valinta eivät ole "illuusioita". Tai yksikään ihminen, rajallinen olento ei voi tulla tässä elämässä tietämään lopullista ja totaalista totuutta niiden laidasta. Näin se minusta menee, jos ajatellaan huolella ja kriittisesti niin pitkälle kuin ajatella voi. En ala nyt selitellä ja todistella tarkemmin, jokainen miettiköön vaikka itse... Miettiminen ja etsiminen on kuitenkin hyvästä, niin uskon. Se on jotain tärkeää. Avaus laittaa tekemään sitä.

Masennus lienee yhtä kuin pettymys? ainakin itse luulen sen olevan omalla kohdallani niin. Olen herkkä ja ajattelen liian paljon...optimismi voisi olla hyväksi, mutta en ole uskonut optimismiin koskaan.,pessimsti ei pety niin paljoa ja pettymysten sietäminen on ollut myös vaikeaa minulle. Joku sanoi, että masentuakseen täytyy omata älykkyyttä..siihen on helppo yhtyä jos kuvittelee itsensä älykkääksi(jota teen), mutta laiha lohtu se on jos putoaa synkkiin ajatuksiin, eikä jaksa olla ihmisten parissa. Rakkaus voisi poistaa masennuksen maailmasta, mutta onko sitäkään jaossa rajattomasti?

Tämä negatiivisuuden kehä mikä on masentuneen mieleni ympärillä, on raivostuttava. Mulla on se nyt melko vahvana. Haluan oppia elämään niin, etten päädy tähän tilaan kerta toisensa jälkeen. Aiemmin en tajunnut sitä, miten ajattelutapani muuttuu kun masennus syvenee. Nykyään tajuan, enkä kyllä tiedä onko tämä yhtään sen helpompaa. Tuon tajuaminen on lähinnä aiheuttanut vetäytymistä ihmissuhteista pahimpina aikoina, mikä sitten taas johtaa yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen ja saan seurakseni helvetillisen ahdistuksen. Olen yrittänyt itse muuttaa jo kaavamaiseksi muodostunutta ajattelutapaa ja käyttäytymistä, mutta on se hidasta ja raskasta. Kunnollinen terapia kyllä kelpaisi...Tosin nyt voi olla jo liian myöhäistä. En tiedä.

Niin tai näin, masennus on ja pysyy, onneksi joskus edes vähän lievempänä. On tosiaan laiha lohtu, että masentuakseen täytyy omata älykkyyttä. Lääkärinikin mainitsi tuosta jotain joskus ja se nyt lähinnä itketti.

Aloittajaa puhuu asiaa.

KUOLEMA on lopullinen herääminen todellisuuteen.

Todellinen eliitti ei halua sinun heräävän siihen, siksi tunnet todella kovaa tuskaa edes pyrkiessäsi rajan yli, yrittäessäsi itsemurhaa. Kun saan käsiaseen käteeni, vedän kännit ja ammun itseäni aivoihin, kuten Tony Halme teki. Siihen asti saatte kärsiä minusta.

Mutta ei teillä mene huonosti, huomaatte sen, kun todella alatte tutustumaan internet-kansaan:

http://aijaa.com/n11NfR