"Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät." --- Leinon Einoa.
Voiko ihminen enemmän pyytää? Ei ole nälkä, ei ole kylmä, Herran aurinko mollottaa siniseltä taivaalta. Hento tuulenvire keinuttaa pihlajan oksia.
On ihana asunto, on oma rauha, ei käy mihinkään kipeää.
Kiitos, että osaan olla tyytyväinen.
On heleä helluntai, pyhäpäivä, rauhan tyyssijassa, omassa kotona.
Vielä, jos pronssia, vaikkei sekään niin tärkeää ole.
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät." --- Leinon Einoa.
Voiko ihminen enemmän pyytää? Ei ole nälkä, ei ole kylmä, Herran aurinko mollottaa siniseltä taivaalta. Hento tuulenvire keinuttaa pihlajan oksia.
On ihana asunto, on oma rauha, ei käy mihinkään kipeää.
Kiitos, että osaan olla tyytyväinen.
On heleä helluntai, pyhäpäivä, rauhan tyyssijassa, omassa kotona.
Vielä, jos pronssia, vaikkei sekään niin tärkeää ole.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin se on, syntiä siellä sun täällä.
Vain Stadi voi ruoalla armahtaa, antaa luvan rumasti olla,
pari neitosta Hurstilta armahtaa, neidot elävät hekin sillä.
Hyvä on, että aloittajan häpeä kasvaa, uudella aloituksella tällä.
H.
Jotkut eivät osaa hävetä edes silloin kun on aihetta.
Ajattelen ihan samoin kuin aloittajakin. On ollut hyvä päivä, lämmintä, parasta oli lempeän lämmin ilta. Kävelin pihassa ja katselin kuinka kukat nousevat maasta vauhdilla, ihanaa että saa taas kerran nähdä luonnon heräävän talven jälkeen.
Kiitos ja kunnia myös Aloittajalle, joka teki niin positiivisen aloituksen, että melekeen alan rääkymään.
Se on niin kummallinen juttu, että joskus koko sisus on NIIN täynnä hyvänolon tunnetta, että silmistä alkaa tirajamaan kyyneleitä.
Aale Tynni oli varmaankin sata-sata-varmasti täynnänsä iloa ja onnellisuutta, kun päätti kirjoittaa seuraavan runon:
ONNELLINEN
Minä lukitsen sydämeni.
Minä viskaan pois sen avaimen.
Koko sydän on ruusuja täynnä
ja laulua lintusten.
En tahtoisi näyttää, en,
miten syvästi iloitsen,
miten pienistä, pienistä seikoista
voin olla iloinen.
Vaan poskiini ruusut karkaa,
ja suuhuni lintu piiloutuu:
vain liverrystä arkaa
joka sana on, minkä lausuu suu.
Ja minussa onni sykkii,
kuin ihmeellisesti sykkii maa,
kuin kaikki lähteet pulppuaa,
kun kaikki lähteet soi.
Minä salata en sitä voi.
Minä salata en sitä saa.
Koko sydämeni aukeaa.
Koko sydämeni soi.
Tavattoman kaunis runo. Iloa suorastaan pursuaa läiskähdellen.
Surku niitä ihmisiä, jotka eivät osaa iloita pienistä asioista.
Älä toki pilaa läiskähtelevää iloasi surkuttelemalla muiden puutteellisia osaamisia.
Anna sydämesi soida ilman riitasointuja.
"bessie*"
"Ah! Miun naisein se täällä, aina samalla, suloisella päällä.
Mie voinkin ilta-päivääni jatkaa, ko on kesäkii hyvällä säällä.
Aina hyppii nuo naiset toiset, heidän jalkojaan riemukin vie,
vaan se ko on rakkahin mulle, laahaa koipiaan pinnalla maan, mihin lie"
Ei niin rutussa suu, ettenkö sille suukkoa anna. :)
H.
Suloisten lapsenlasteni luokse tästä riennän
elfa-telineen kokoon ensin viännän.
Pari tiheämpääkin koria vihdoin mä ostin,
ennen pikkutavaroitaan kaapin pohjalta nostin.
Nyt tulee loppu turhalle työlle
on oma paikka hiuskorulle, vyölle.
@Hei kun keikuskelen
Mikä parempaa, kuin että ihmisellä on tunteet.
Milloin rääytyttää surusta, milloin vollotuttaa ilosta.
Näiden palstojen parhaat hirnunnat koin viimeksi, kun kanssasi mietiskelimme rusakon sisintä syvyyttä ja laumaelämää. Jos hän muistanee?
Olipa ennenlukematon runo Aale Tynniä. Ei ihme, että runoilijatar sai Lontoossa Olympiakultaa.
Jos ei poimi ilon hippukikkareita, ei löydä isomustakaan, vaikka pottuvarpaansa siihen iskisi.
tettavastim pilaat palsta. Joka ikisen aloituksen saastutat!!!
Tierätkös keikuttelija?
Minä se olenkin valuri,ahtaan toivoa ja uskoa ihmisiin.
On muuten äärettömän vaikeaa saara pieninkään murunen toivoa tai uskoa mahtumaan ittensä ympärille käpertyneeseen ihmiseen.
Kun sitten saa lirautettua sen pienen tipan sisälle ja naurun vibralla sekoittaa on riemastuttavaa katsella ilon ja toivon kasvua sammuneissa silmissä.
Sellaiset hetket saa minunkin vakavan synkät piirteeni lientymään.
Ikäni muistan kun kenttävirkailija kysyi ,miksi olen vihainen ja kumminkin sisimpäni suorastaan kiljui riemua kotiinpääsystä.
Miksi näin riemuitseva ihminen on vankittu surullisen ja vihaisen ulko kuoren sisälle
Kirjoitit: "Miksi näin riemuitseva ihminen on vankittu surullisen ja vihaisen ulko kuoren sisälle."
Kuules nyt, tahtoisitkos sitten vaihtaa ulkokuores mun ulkokuoreen?
Arvaa vaan ottiko kaaliin, kun monen monituiset ihmiset, jotka tutustuivat muhun (nuorena ja vanhempanakin) ja huomasivat, että ehei ei ei ei, ei toi Heikku ookaan ylypiä. Hämmästelivät ja sanoivat, että olivat ulkokuoren perusteella olettaneet minun olevan sika-leuhka. Ja jos on oikein Sika-leuhka, niin se on jo tosi leuka se semmonen.
Kuulemma oon NIIN ylpeän näköinen. Ja asiassahan ei ole yhtikäs ollenkaan, minkäänmoista perää.
Oon oikein yrittämällä yrittänyt olla olematta sen näköinen, ettei vaaaaaan luulla ylpeäksi. Nenääkään en uskalla nostaa yhtään yläviistoon. Pidän sen lähes kiinni rinnassa. Noh, ehkä hivenen verran liioittelin tossa rinta-asias, nenä ei ihan kosketa rintaa, parikymmentä senttiä ilmaa on välis.
Niin, että vaihdetaaks kuorii?
Voisin kokeilla, miltä tuntuis olla vihaasen näkönen.
Piräkkö ottanahkaas kurtus ja onko silmien välis, kohta nenäkaaren yläpuolella pystyviiva? Voisit teipillä vähä siloottaa ottaas.
Heh he he hee, ajattele jos teikäläinen ja meikäläinen olisi yhtynyt sillä tavalla, että olisimme aviopareja, niin olis kylän väellä vahtaamista, ku vihaanen ja surullinen mies pitää käsikynkäs heevetin ylypiää ja leuhkaa muijaa.:) Niin ja mimmosia lapsia me oltas saatu :)
Uskonpahan hyvinkin, että sinulla on taito kielenpäällä. Kieles osaa muodostaa oikeita sanoja, joita ripottelet lohdutusta tai tsemppiä kaipaaville ihmisille.
Onhan sun kieles näkynyt täälä palstallakin, paitsi oot siirtänyt kielenpäällä olevat sanat sormien päihin.
Oivoi, harhaa se vaan on, tuo muka vihainen ulkokuori! Oikeat Immeiset näkee ulkokuoren läpi, oli se miten karu ja synkän oloinen tahansa.
Minulla on hyvä ystävä, joka tarvitsisi juuri nyt uskoa ja toivoa elämäänsä ettei vallan masentuisi. Voi kun jotenkin saisin heijattua tehdät vaikka yhteiseen ulkokiikkuun varttitunniksi (parempaa paikkaa en nyt tähän hätään keksinyt) - saattaisi hyvinkin toimia ;-D) ja niin maailmassa olisi yksi toivorikas 60 inehmo lisää...
Ihanaa että sinunlaisiasi ihmisiä on!
Heikunkeikulle ja saimaan taukselle.
Mä vastaan ehtoolla,ny ei kerkee
Susta nyt vihaista saa millään konstilla.
Ja humoorisi on vähän sellaista kuin Aapelillakin (eräs lempikirjailijoistani),
tulee sellainen onnellinen ryppy silmäkulmaan, ei mitään ääneen hohotusta.
Ja joskus jopa hymyä kyynelten läpi.
Terkkuja vaan!
Ny mä kerkeen.
Eikös heikunkeikku ne pohjalaiset ookkin ylpiää sorttia mä oon muuten vaan komiasta suvusta.
Jotenkin osaan kuvitella sinut ja olemuksesi muistaakseni tierän jopa hiustes värin ja osaan kuvitella sen heilahrukset kun touhuut.
Mullakin on periaatteena ollu,leuka rintaan ja kohti uusii pettymyksiä.
Olemuksessani on sellasta papillista synkkyyttä,päämäärä tierossa ja suunta selvillä kun liikun joskus luultu merimies papiksikin.
Pikkasen oon tummaverinen ja on kulmat kurtussa ,syntymävika jota olen jalostanu taatakseni työrauhan.
Just eilen temmelsin ku karhu pusikossa kun lastasin ruusun oksia kärryyn ja pirin melko uhkaavaa mutinaa ittekseni kun oksat pisteli hikistä nahkaa, ei tullu kukaan neuvomaan.
JOs oot tutkinu Tantun Erkin piiroksia niin siel on mahtavi tyyppejä meiän esikuviksi,
Toi vihan ja surun yhristäminen saman aikasesti samaan naamaan on viel mietinnässä
Saimaan taalle.
Om mussa kestämistäkin kun känkkäränkkä tulee kylään.
Eilen just miettisin et olin varmaan melkosen vaikee tapaus kun likkaani koitin pitää eläviekirjois.
Ei ollu sellasta naisesta syntynyttä et oisin arastellut kun kyselin ,ehrottelin ja vaarin eri hoitoja.
Anteeks varmankin pitäs pyytää jos tavataan.
Ilosta puheen ollen niin se mun linnunlaulupuuni on työntänyt lukusia versoja suoraan runkonsa torsosta.
Paikallani ilosta teputtelin kun töist tullessa kävin kattomassa ja näin miten rehevii ne oli.
Sinäpäs kookoo oletkin sellainen ihminen, joka pistää itsensä likoon auttaakseen ja puolustaakseen muita, sellaisia jotka ovat heikommassa asemassa ja joita oikeudenmukaisuuden nimissä yrität parhaasi mukaan auttaa. Pistät itsesi likoon muiden vuoksi. Kyllä siinä synkkää kuorta on joskus tarvittu, voin kuvitella. Eikä sinulla varmasti ole mitään anteeksi pyydettävää - ne on ihan eri juttuja ne.
Sinunlaisiasi ihmisiä tarvittaisiin tässä maailmassa paljon enemmän, niin harvasta on toisten puolustajaksi. Lähinnä itsestään pitävät huolta nykyihmiset, eivät aina edes omasta perheestään, ja suvun vanhukset nyt kuuluu ilman muuta kunnan harteille... ;-/
Tuo terijoensalava-juttu on meillä pikkuisen jumissa. Nimittäin istuttelin taannoin tuohon kotitien laitaan sievän rivin niitä, nyt ovat jo melko hyvin kokoisia, kauniita ja pyöreitä. Vaan viime kesänä piti pari rivistön keskeltä kaataa viemäritöiden vuoksi. Olin jo istuttamassa tyhjiin paikkoihin uusia kun kuulinkin meidän nurmikonleikkaajalta että ne puut on hankalia kun ne pitää jokahinen tienlaitanurmikkoa leikatessa kiertää. Kahden ihmisen periaatteet tässä nyt sotii, toistaiseksi ollaan vasta asemasotavaiheessa. Siis: kompromissia koetan päässäni kehitellä... mutta meinaan tyhjälle paikalle uudet puut istuttaa. Niihin ei nimittäin edes kantoa jäänyt kun kaivuri kaivoi nekin ylös.
Tiesinhän minä että sinun kannostasi tulee vielä hieno linnunlaulupuu !!! Hienoa.
Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään
tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima
-Tommy Tabermann
Kuinka voikaan muutamaan sanaan mahduttaa noin paljon?
Ei valittamiseen aihetta, se menköön kiitoksesta.
jos et helluntaina heivaa
niin se ketku on
vielä jussinakin kainalossa.
Ei saa ottaa kesäkilliä!