Parasta on kun saa olla omassa seurassa omien ajatusten kanssa. Joudun työssäni olemaan jatkuvasti muiden kanssa tekemisissä. Joten vapaalla haluan olla yksin. Onko muita samanlaisia?
nautin yksinolosta
sinkkumie s
127
7103
Vastaukset
- single n
Täällä.
Mun työnikin on yksinäistä. Olen ylimmän johdon ja duunareiden välissä, ei ole työkavereita.
Vapaa-ajallani kuljen metsissä, käyn kuntosalilla, lenkkeilen, kiertelen kauppoja, käyn leffassa, joskus baarissa. Tai vaan sotken kotona.
Tapaan ystäviäni ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa. Soittelemme tosin useammin. Pidän ihmisistä ja tulen hyvin heidän kanssaan toimeen, mutta tarvitsen paaaljon omaa aikaa ihan itseni kanssa.
En koe olevani yksinäinen. Olen introvertti kuten ilmeisesti sinäkin. Lataan voimia yksikseni, kun taas ekstrovertti saa voimaa muista ihmisistä.- demeta
Minä taidan olla sekamuotoinen, sekä intro- että ekstrovertti. Elän parisuhteessa, mutta tarvitsen paljon omaa tilaa ja yksinoloa.
Minua viehättää Eeva Kilven ajatus ihmisen perusyksinäisyydestä. Hän katsoo, että sieltä käsin ihminen välistä kurkottaa toisia ihmisiä kohti ja palaa sitten "omaan kotiinsa", itseensä...
Tuo on hyvä havainto, että toiset ihmiset saavat voimia muista ihmisistä, minusta he suorastaan ihmevät niitä välistä. Esimerkkinä vaikka kaikki esiintyvät ihmiset, jotka tämän tunnistavatkin. Ja meidän tavisten keskuudessa on yksinpuhujia, jotka saattavat joskus muodollisesti kysäistä toisten kuulumisia, mutta vastaavat sitten niihin itse..)) - yksineläjäinen
Joskus tunnen itseni todella yksinäiseksi. Siis TODELLA. Minulla on oikeastaan tasan nolla ystävää. Erästä ystävää näin muutaman kerran vuodessa, mutta pari viikkoa sitten hän pisti välit poikki, tekstiviestillä. Hän oli/ on todella mukava ihminen eikä petänyt luottamustani IKINÄ tai muutakaan. Mutta aina kun hän soitteli minulle ja kysyi koska tavattaisiin minulle iski vain kamala ahdistus, että en halua/jaksa lähteä matkustamaan tuntia hänen luokseen enkä jaksaisi että hänkään tulisi minun luokseni. Hänen luona ollessaan minulla tuli aina kamala koti-ikävä. Kyllä. Halusin vaan päästä aina kotiin ja äkkiä, omiin oloihini. Se oli niin ihana tunne vain olla aina sitten kotona ystävän luota palatessani. Toki minulla oli hauskaa ystäväni kanssa: juttelimme ja nauroimme. Hän pyyteli minua siis käymään hänen luonansa ja sitten alkoikin "kinuta" että tulisi viikonlopuksi minun luokseni. Menin paniikkiin, koska en vain tiennyt miten sanoa hänelle, että ei se käy, en halua vieraita. Pelkäsin, että hän loukkaantuu. No laitoin puhelimen kiinni ja lopputulos oli silti se, että hän suuttui ja laittoi viestin, jossa kertoi, ettei meidän ole pakko olla ystäviä, jos en halua. No ei se siitä ollut kiinni, en vain uskaltanut ikinä sanoa hänelle asioita suoraan. Minulla on niin heikko itseluottamus, että olen lapsena ollut aina toisten pompoteltavissa. Nyt reilu parikymppisenä vietän elämääni oikeastaan vain kahden kissani kanssa. Käyn lenkillä, siivoilen ja arki on näin ihan mukavaa.
On minulla ihan muutama semmoinen kaveri kyllä, että jotain kontakteja on, mutta heihin törmään hyvin harvoin. Joskus toivoisin löytäväni jonkun "samansieluisen" eläjän kuin minä, sellaisen ihmisen, jonka tiedän olevani ja pysyväni elämässäni, vaikka häntä ei aina näkisikään! - muutos 74589378
yksineläjäinen kirjoitti:
Joskus tunnen itseni todella yksinäiseksi. Siis TODELLA. Minulla on oikeastaan tasan nolla ystävää. Erästä ystävää näin muutaman kerran vuodessa, mutta pari viikkoa sitten hän pisti välit poikki, tekstiviestillä. Hän oli/ on todella mukava ihminen eikä petänyt luottamustani IKINÄ tai muutakaan. Mutta aina kun hän soitteli minulle ja kysyi koska tavattaisiin minulle iski vain kamala ahdistus, että en halua/jaksa lähteä matkustamaan tuntia hänen luokseen enkä jaksaisi että hänkään tulisi minun luokseni. Hänen luona ollessaan minulla tuli aina kamala koti-ikävä. Kyllä. Halusin vaan päästä aina kotiin ja äkkiä, omiin oloihini. Se oli niin ihana tunne vain olla aina sitten kotona ystävän luota palatessani. Toki minulla oli hauskaa ystäväni kanssa: juttelimme ja nauroimme. Hän pyyteli minua siis käymään hänen luonansa ja sitten alkoikin "kinuta" että tulisi viikonlopuksi minun luokseni. Menin paniikkiin, koska en vain tiennyt miten sanoa hänelle, että ei se käy, en halua vieraita. Pelkäsin, että hän loukkaantuu. No laitoin puhelimen kiinni ja lopputulos oli silti se, että hän suuttui ja laittoi viestin, jossa kertoi, ettei meidän ole pakko olla ystäviä, jos en halua. No ei se siitä ollut kiinni, en vain uskaltanut ikinä sanoa hänelle asioita suoraan. Minulla on niin heikko itseluottamus, että olen lapsena ollut aina toisten pompoteltavissa. Nyt reilu parikymppisenä vietän elämääni oikeastaan vain kahden kissani kanssa. Käyn lenkillä, siivoilen ja arki on näin ihan mukavaa.
On minulla ihan muutama semmoinen kaveri kyllä, että jotain kontakteja on, mutta heihin törmään hyvin harvoin. Joskus toivoisin löytäväni jonkun "samansieluisen" eläjän kuin minä, sellaisen ihmisen, jonka tiedän olevani ja pysyväni elämässäni, vaikka häntä ei aina näkisikään!Minulle tulee mieleen tuosta, ettet uskalla sanoa suoraan ystävällesi, että sinä yrität aina tulkita toisten tunteita ja päädyt loukkaamaan niitä ahdistuksesi takia; ahdistuksesi joka johtuu arveluistasi eikä todellisuudesta. Kyse ei ole pelkästään siitä, että sinulla on heikko itsetunto, toki siitäkin. Koet ettet ole arvokas etkä saa ilmaista itseäsi, joo, mutta sinulla on läheisriippuvuutta, mikä aiheuttaa tuota että luulet että sinun pitää lukea toisten tunteita ja tietää ne ennen heitä.
Et kestä mukavuusalueeltasi poistumista, koska koet ettet hallitse sitä, joten kaverillesi menon on kuin omista rajoistasi luopumista, vaikka se olisi normaalia. Koska et luota kykyysi asettaa rajoja, ahdistut. Kyse ei ole todellisesta uhkasta tai siitä että koti-ikävään heti kuolisi, vaan hallinnan menettämisen pelosta.
Sitten kun alat tulkita kaverisi puheet kinuamiseksi ja pelkäät että hän loukkaantuu, et luota häneen, et uskalla edes sanoa, että "Rakas ystävä, tiedätkö mitä... Minun on pakko tunnustaa sinulle, että olen tosi introvertti ja tykkään seurastasi tosi paljon, mutta haittaisiko sinua, jos pitäisi kotini toistaiseksi linnanani ja ikäänkuin semmoisena "vapaana alueena" omalle yksinäisyydelleni? En tarkoita loukata, mutta kun minulla on tarve kokea kotini jotenkin "vain omakseni" ainakin nyt vielä, eikä kyse ole sinusta, vaan omasta menneisyydestäni."
Sinä et varmaankaan loukkaantuisi itsekään, jos joku selittäisi sinulle asian?
Tunnet itsesi todella yksinäiseksi, koska olet eristäytynyt muista. Eikä ihme, et voi hallita muita ja jos et luota itseesi, omiin rajoihisi etkä pysty hallitsemaan muita, ei oikein varmaan ole vaihtoehtoja. Ystäväsi ei edes laittanut välejänne poikki vaan SINÄ ihan itse. Tottakai saat valita ystäväsi ja ehkä hän ei ollutkaan oikea ystävä sinulle, mutta älä sano, että hän muka laittoi välinne poikki, kun sinä sen teit.
Toivot löytäsi "samansieluisen"? Minusta kuulostaa, että samanlaisen, itsesi, toivoisit että sinulla olisi ystävänä ihminen joka on niin täydellinen kopio sinusta että sinun ei tarvitsisi nähdä mitään vaivaa kasvaaksesi.
Ikävä kyllä, jos sellainen ihminen onkin, hän on eristynyt, ylitulkitsee eikä halua tulla luoksesi eikä halua sinua luokseen... Ymmärrätkö ongelman?
Jos taas toivot ihmistä joka kestää aina kaikki oikkusi ja ahdistuksesi, toivot pompoteltavissa olevaa, joka kestää ystävältään mitä vaan, vaikka puhelimen kiinni laittoja = luuria korvaan jne.
Sinun pitäisi nyt rauhoittua katsomaan tilannettasi hieman muidenkin näkökulmasta ja miettiä. Yksin saa toki elää, en sitä sano, eikä tarvitse muuttaa mitään, jos on oikeasti tyytyväinen, mutta tarkoitan että jos aiot olla jotain muuta kuin yksinäinen, sitten sinun pitää käsittää jotain.
Hyvät uutiset on ne, että heti niin halutessasi, voit myös alkaa parantua. Se vie vuosia, mutta se on mahdollista, askel kerrallaan. - singleN
mikä sen parempaa kun saa olla yksin ja osata nauttia siintä .olen yksin mutten yksinäinen ja työni puolesta joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ihan tarpaaksi nautin olostani
- tulkitsenpa minäkin
muutos 74589378 kirjoitti:
Minulle tulee mieleen tuosta, ettet uskalla sanoa suoraan ystävällesi, että sinä yrität aina tulkita toisten tunteita ja päädyt loukkaamaan niitä ahdistuksesi takia; ahdistuksesi joka johtuu arveluistasi eikä todellisuudesta. Kyse ei ole pelkästään siitä, että sinulla on heikko itsetunto, toki siitäkin. Koet ettet ole arvokas etkä saa ilmaista itseäsi, joo, mutta sinulla on läheisriippuvuutta, mikä aiheuttaa tuota että luulet että sinun pitää lukea toisten tunteita ja tietää ne ennen heitä.
Et kestä mukavuusalueeltasi poistumista, koska koet ettet hallitse sitä, joten kaverillesi menon on kuin omista rajoistasi luopumista, vaikka se olisi normaalia. Koska et luota kykyysi asettaa rajoja, ahdistut. Kyse ei ole todellisesta uhkasta tai siitä että koti-ikävään heti kuolisi, vaan hallinnan menettämisen pelosta.
Sitten kun alat tulkita kaverisi puheet kinuamiseksi ja pelkäät että hän loukkaantuu, et luota häneen, et uskalla edes sanoa, että "Rakas ystävä, tiedätkö mitä... Minun on pakko tunnustaa sinulle, että olen tosi introvertti ja tykkään seurastasi tosi paljon, mutta haittaisiko sinua, jos pitäisi kotini toistaiseksi linnanani ja ikäänkuin semmoisena "vapaana alueena" omalle yksinäisyydelleni? En tarkoita loukata, mutta kun minulla on tarve kokea kotini jotenkin "vain omakseni" ainakin nyt vielä, eikä kyse ole sinusta, vaan omasta menneisyydestäni."
Sinä et varmaankaan loukkaantuisi itsekään, jos joku selittäisi sinulle asian?
Tunnet itsesi todella yksinäiseksi, koska olet eristäytynyt muista. Eikä ihme, et voi hallita muita ja jos et luota itseesi, omiin rajoihisi etkä pysty hallitsemaan muita, ei oikein varmaan ole vaihtoehtoja. Ystäväsi ei edes laittanut välejänne poikki vaan SINÄ ihan itse. Tottakai saat valita ystäväsi ja ehkä hän ei ollutkaan oikea ystävä sinulle, mutta älä sano, että hän muka laittoi välinne poikki, kun sinä sen teit.
Toivot löytäsi "samansieluisen"? Minusta kuulostaa, että samanlaisen, itsesi, toivoisit että sinulla olisi ystävänä ihminen joka on niin täydellinen kopio sinusta että sinun ei tarvitsisi nähdä mitään vaivaa kasvaaksesi.
Ikävä kyllä, jos sellainen ihminen onkin, hän on eristynyt, ylitulkitsee eikä halua tulla luoksesi eikä halua sinua luokseen... Ymmärrätkö ongelman?
Jos taas toivot ihmistä joka kestää aina kaikki oikkusi ja ahdistuksesi, toivot pompoteltavissa olevaa, joka kestää ystävältään mitä vaan, vaikka puhelimen kiinni laittoja = luuria korvaan jne.
Sinun pitäisi nyt rauhoittua katsomaan tilannettasi hieman muidenkin näkökulmasta ja miettiä. Yksin saa toki elää, en sitä sano, eikä tarvitse muuttaa mitään, jos on oikeasti tyytyväinen, mutta tarkoitan että jos aiot olla jotain muuta kuin yksinäinen, sitten sinun pitää käsittää jotain.
Hyvät uutiset on ne, että heti niin halutessasi, voit myös alkaa parantua. Se vie vuosia, mutta se on mahdollista, askel kerrallaan.Päällisin puolin vaikuttava, mutta kuitenkin ristiriitainen kirjoitus. Kuin "muutos" uskoisi tuntevansa "yksineläjäisen" tai ainakin hänen tunteensa. Alussa sanotaan yksineläjäisen olettavan ja kuvittelevan liikaa eli ylitulkitseminen diagnosoidaan ongelmaksi. Hyväksi lopuksi opastetaan häntä katsomaan tilannetta muiden näkökulmasta.
- lääke yksinäisyyteen
Opetelkaa olemaan yksin.sillä se yksinäisyys häviää.
- puolierakko
Meitä on monenlaisia. Pääasia että asianomainen on itse tyytväinen elämäänsä. Itse ole sekä että: olen erakko, mutta on kiva olla ihmistenkin parissa. Voi kun olis joku mökki erämään rannalla,jonne voisi mennä vain olemaan ja uppoutumaan luoviin harrastuksiin. Niin. Ainakin ajoittain!
- sinkkumie s
Koen olevani onnellinen ja vapaa.minulla on pari kaveria joita tapaan 1-2 krt vuodessa. Tykkään touhuta itsekseni ja esim. Parhaat ulkomaan matkat olen tehnyt itsekseni.
sinkkumie s kirjoitti:
Koen olevani onnellinen ja vapaa.minulla on pari kaveria joita tapaan 1-2 krt vuodessa. Tykkään touhuta itsekseni ja esim. Parhaat ulkomaan matkat olen tehnyt itsekseni.
On tää aika per.seestä olla yksinäinen. Taidan olla vaan ihan turha etten kelpaa eds kaveriksi.
- ........
i.like.you kirjoitti:
On tää aika per.seestä olla yksinäinen. Taidan olla vaan ihan turha etten kelpaa eds kaveriksi.
Johtuu tuosta sinun asenteestasi joka on "anteeksi, kun olen olemassa"
- julleisbest
tykkään olla paljo yksin , oon pian 14v :)
- Totta...
Se on hyvinkin tärkeää. Toki yhdessä olokin tärkeää.
Omien ajatuste kuuleminen on tärkeintä. Niitä ei voi väheksyä. - Sannazaa
yes box. Sama vika rahikaisella.
En jaksa puhua enkä kuunella muita vapaa-ajalla.Tetysti jos välil käy vaik uimassa tai jossain muualla niin onhan siellä muitakin, mutta ei tarvii ainakaan pälpättää koko ajan. - rauhoittukaa3
Yksin oleminen on ihmiselle tärkeää, tressi ja työelämän ylenpalttinen touhotus on aivan älytöntä, nauttikaa elämästä ja olkaa välillä aivan yksin ja rauhassa,mutta älkää unohtako rakkaitanne ja läheisiänne.
- PIIVI 51
Hei sinä nautiskelija
Rakastan yksinoloa.Nautin kun on hiljaista,lataan akkuja. Kotonaollessani en laita edes radiota auki. Jokainen ihminen tarvitsee aikaa olla itsensä kanssa. On myös ihmisiä,jotka ns. pelkäävät olla itsensä kanssa,pelkäävät omia ajatuksia.
Mikä sen ihanampaa kuin olla rauhassa,hiljaisuudessa,kuunnella omia ajatuksia,makustella niitä . Olla sisällä tai ulkona. Ulkona kuunnella luonnon ääniä omien ajatusten keskellä. Antaa ajatusten siivittää olotilaa eteenpäin. Ei kiire mihinkään eikä kukan ole tulossa luoksesi. Sinä itse olet ajan herra.
Ihanaaaa
PIIVI 51- linnun laulu riittää
Ihan samoja ajatuksia. En kuuntele edes radiota, koska en vaan kestä jotain jatkuvaa hölinää. Mitä vanhemmaksi tulen (nyt 49 v), niin sitä enemmän kaipaan omaa tilaa ja omaa rauhaa. Yksinäisyys ei ahdista, koska sitä on jo sovussa itsensä kanssa.
En haluaisi olla enää nuori ja mennä joka suuntaan kuvitellen, että se oikea elämä olisi aina jossain muualla. Ei se ole. Se on omassa sisimmässä ja lintujen liverryksessä;).
- mie
minullakin on työ jossa on ihmisten keskellä koko ajan...mielelläni rentoudun yksikseni, enkä kaipaa juurikaan "kylille" hälinään..onpa kiva kuulla että en ole ainoa yksin viihtyvä...tuntuu joskus, että kaikki muut ovat niin meneviä...m
- lakana1
Mä tykkään tehdä SITÄ yksin ku tuntuu paljon paremmalta
- saru3
Myönnän olevani yksikseen viihtyvä ja tarvitsen omille ajatuksille ja ololle aikaa. Toisinaan sitä on vaikeaa myöntää muille mutta myös itselleni, koska lähes kaikki ympärilläni olevat ihmiset taaskin nauttivat muiden seurasta ja tuntuu että he pitävät minua outona tai "erakkona". Viihdyn kyllä ihmisten seurassa ja kaipaankin sitä, mutta tarvitsen viikon aikana useita yksinolohetkiä muuten on vaikeaa saada elämästä kiinni.
- Kotini on pesäni
Kyllä. On ihanaa kun pääsee yksin kotiin. Jos olen kaverien luona kylässä, on helpottavaa päästä kotiin.
Kerran olin 4 päivää sukulaisen luona kylässä eikä suoli toiminut tuona aikana lainkaan. Kun tulin kotiin, ulostin kolme kertaa illan aikana. Anteeksi nämä kakkajutut, mutta se kertoi miten stressaavaa oli olla kylässä. - TERVEITSETUNTO5
Täällä kanssa yksi joka viihtyy siinä parhaassa seurassa. Eli viihdyn yksin ajatuksineni. Ei silti pidän olla ihmisten kanssakin. Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja pidän myös siitäkin.
Lapsenakin tykkäsin leikkiä yksin enemmän kuin toisten kanssa. Mulla oli vilkas mielikuvitus ja herkkävaistoinen olen vieläkin.
Minusta sanotaa ettei sen ihanampaa ihmistä ole kuin minä olen seurassa iloinen otan toiset huomioon mutta paras seura minulle on tämä jonka kanssa yksin tähän maailmaan tullaan ja lähdetään eli MINÄ ITSE! - tasapainossa2
Yksin pystyy lataamaan omat patterit ja palautumaan ns. takaisin itseensä. Ihmiset näkevät sinussa kaiken maailman rooleja ja joitakin niitä pitää esittääkin päivän mittaan, mutta yksin on oma itsensä, ei rooleja, ei velvollisuuksia.....lampaat kulkee laumassa, leijonat yksin. Mutta tietysti muita olentoja tarvitaan ja ihmisiä ympärillekin, mutta hyvässä tasapainossa tarvitsee olla yksin olo ja ihmisten keskuudessa olo. On kuitenkin hyvä kun viihtyy yksin. Teen ja touhuan kaiken laista, parhaimmillaan luovuus on silloin kun olen yksin ja teen asioita rauhassa. Ja yksinäisyydestä kärsii vain ne jotka eivät osaa olla yksin ja itsensä kanssa. Jopa seurassa voi tuntea itsensä yksinäiseksi, jos on väärässä seurassa. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa :)
- vapaa hippi vm 57
Kyllä seura on tärkeää! Ennen kun ei ollut tietokoneita ja muita medialaitteita lapsetkin olivat iloisempia ja hilluivat yökaudet ulkona isossa kaveripiirissä ilman mitään valvontaa vanhemmilta..nyt ovat kuin pa5kat housussa.
Yhteiskunnasta on tullut liian varovainen joka johtaa mielenterveysongelmiin.
Haikeana muistelen vanhoja hyviä vapaita aikoja.- lapsen mielikuvitus
Eiköhän ne lapset edelleenkin tykkää huinia ulkona yömyöhään. Itse lapsena/nuorena myös hilluin myös ulkona yömyöhään, mutta myös yksin, koska mielikuvitukseni keksi kaikenlaisia juttuja ja jekkuja....vaikka aina ei ollut seuraa...en istunut tietokoneen äärellä, vaikka ei kyllä pleikkareita silloin vielä ollutkaan ja tietokone pelit oli lähinnä jotain tetristä ja kortti peliä....
- mies37.
En tykkää olla yksin mutta on pakko kun kukaan ei minusta tykkää. Ei ole kavereita eikä töitä joten yksin on oltava aina.
- tidaisei
Sinun pitänee lähteä etsimään ystäviä. Ota siitä oikein kunnon projekti äläkä sano ei .... ;)) Ja mene peilin eteen ja sano itsesllesi: Mä tykkään susta!
- 11+14
no mitkä ovat omia ajatuksia? ja koko ajan niiden kanssa. 8t töissä, 1-10min. kaupassa, ja sitten ajatusten kanssa...
- sinkkumie s
Olen sosiaalinen ihminen seurassa ja työpaikallani olen kokoajan ihmisten kanssa tekemisissä. Puhuinkin omasta vapaa ajastani jolloin viihdyn omassa seurassani.
- 11+14
sinkkumie s kirjoitti:
Olen sosiaalinen ihminen seurassa ja työpaikallani olen kokoajan ihmisten kanssa tekemisissä. Puhuinkin omasta vapaa ajastani jolloin viihdyn omassa seurassani.
just sitä minä tarkoitin, että monta tuntia jokaisessa päivässä, viikossa ...työn jälkeen
- 11+14
11+14 kirjoitti:
just sitä minä tarkoitin, että monta tuntia jokaisessa päivässä, viikossa ...työn jälkeen
olen jo eläkeläinen, mutta haluaisin koko ajan tekemisessä, johonkin mennä jotain hakea...
- sinkkumie s
11+14 kirjoitti:
just sitä minä tarkoitin, että monta tuntia jokaisessa päivässä, viikossa ...työn jälkeen
Vapaa pvät töistä. Lomat yms. Miten tarkkaa toi ny pitää olla;)
- sinkkumie s
11+14 kirjoitti:
olen jo eläkeläinen, mutta haluaisin koko ajan tekemisessä, johonkin mennä jotain hakea...
Voihan niitä asioita tehdä yksinkin..
- 11+14
sinkkumie s kirjoitti:
Voihan niitä asioita tehdä yksinkin..
En voi
- Onnellinen erakko
sinkkumie s kirjoitti:
Voihan niitä asioita tehdä yksinkin..
Rakastan ja nautin yksin olosta ja mieheni kanssa olosta. Työt kun vielä saisi pois, niin elämäni olisi hunajaa. Työ on välttämätön pakko. En kerta kaikkiaan tarvitse ystäviä enkä lapsia enkä myöskään eläimiä. Päiväni menevät fantastisesti kotonani omia juttujani puuhastellen. Kun on vapaapäivät, en halua käydä yhtään missään, vain pakolliset ulkoilut ja kaupassa käynnit tms. Kotona on niin paljon virikkeitä, että siinä ei ihmisiä tarvitse. On telkkarit, radiot, cd-soittimet, netit, tietokoneet, lehdet, kännykät jne. Odotan lottovoittoa ja eläkkeelle pääsyä, että saa lopullisesti erakoitua. Se on suurin unelmani. Työ on suurin stressin aiheuttaja. Kun saa työpaikan oven kiinni, alkaa mahtava oma elämä omine juttuineen. Olen kurkkuani myöten täynnä töissä ihmisten juttuja omista kakaroistaan jne. Ei kiinnosta sitten pätkääkään. Tämä ei todellakaan ole kateutta. Rakastan yli kaiken kaunista kotiani ja kaikkia ihania esineitäni sekä vaatteitani ja kenkiäni. Voisin katsella ja järjestellä niitä loputtomiin. Ne ovat ilo silmilleni. Olen niin täynnä niitä työpaikan lihavia eukkoja, jotka kerskuvat lastensa tekemillä yksinkertaisilla jutuilla ja vielä raukat luulevat, että minä en saa lapsia. Siihen malliin hehkuttavat. Aurinko paistaa sydämessäni ja sielussani aina, kun saan työpaikan oven kiinni ja pääsen omaan ihanaan kotiini, jossa ei ole kakaralauma vastassa palveluja odotellen. Uppoudun omaan laiskanlinnaani ja lennän mielikuvituksissani höyhensaarille.
- yksin aina
Kyllä tässä vaan syrjäytyy enemmän koko ajan kun ei ole kavereita. Ei kukaan halua ihmistä kaveriksi joka sanoo ettei sillä ole ennestään kavereita. Ihme että olen näinkin järjissäni vielä. Saliharrastus pitää mut järjissäni ja kukaan ei varmaan arvais edes että mulla ei ole yhtään kaveria ja sosiaalinen elämäni taitaa olla aika nolla.
- maanuolijainen
Aiemmin oli toinen yksinäinen. Yrittäkäähän tutustua. Sosiaalisia taitoja voi opetella. Voin paljastaa, että välillä minunkin sosiaalinen elämä on nolla. Ja itsekunkin, kun kuuntelee kavereiden juttuja. Odotukset eivät saa olla kiveen hakattuja. Ystävä löytyy joskus yllättävästä paikasta. Kun muutin pienelle paikkakunnalle, en tuntenut ketään. Tuntui, että kaikki olivat niin sisäänpäin kääntyneitä, ettei kehenkään pääse tutustumaan. Nyt 7-vuoden jälkeen tunnen tosi paljon ihmisiä ja olen saanut ystäviä. Aloitin kaupan kassalle puhumisella. Ohimennen muutama sana. Sitten lenkillä vastaan tulijalle - Moi jne... Ystävyys lähtee Sinusta.
- Ihanaa_33
Minulla oli tyttöystävä joka ei voinut olla hetkeäkään yksin. Tarkoitti siis sitä että kotona piti kokoajan nyhjöttää yhdessä, ellei joku ollut kylässä tai sitten itse kyläilemässä. Paloin loppuun 1,5:ssa.
Itse tarvitsen omaa aikaa ja melkoisen paljon. Kun exäni viimeinen muuttolaatikko lähti ovesta ja muuttoauto nytkähti pihalta liikkeelle, syöksyin mahallani pitkin eteisen lattiaa kuin hylje ja suutelin lattiaa. Rauha oli palannut kotiini :)- wwerwer
>Paloin loppuun 1,5:ssa.
...päivässä? - ei oo helppoo
Tuo toinen ääripää, joka ahdistuu hetkellisestäkin yksinolosta, on hyvin ongelmallinen. Olen tuntenut muutaman tapauksen. Heille puoli tuntia yksin on paniikin paikka työpaikallakin. Suihkussa ei voi käydä yksin. Aikamoista sotkua myös syntyy, kun parisuhde alkaa hiipua ja varmuuden vuoksi on etsittävä uusi kumppaniehdokas, koska yksin ei voisi asua päivääkään.
- rauhan kaipuu
Minulla on myös työ jossa olen ihmisten kanssa tekemisissä ja muutenkin kauhea kiire koko ajan ja meteli.
Haluan olla yksikseni paljon, tietysti jonkun määrätyn seura olisi ihan kivaa.
Mutta en kaipaa hälinään, enkä ihmisten ilmoille saa olla ihan oma itsensä omassa seurassa.
Tosin kaverit pitää sitä outona ja kutsuvat itsensä kylään metelöimään, luulevat, että kaipaan sitä, en todellakaan.
Lomilla on pakko sanoa ihmisille etten suunnittele mitään, enkä haluakkaan.
Silti jotkut suunnittelee mun puolestani kaikkea, rasittavaa kun ei halua loukatakkaan. - 2+20
Jep. Jos on hyvää tekemistä ja harrastuksia niin yksinoleminen on parasta aikaa.
- fasuuna
Nuorempana naureskeltiin kavereiden kanssa
kun joku lenkkeili perjantai iltana eikä juhlinut.
Kuinka tyhmiä ajatuksetkaan oli silloin.
Nyt se on vaan jotenkin hienoa että joku tekee asioita yksin(tai ei tee mitään),
eikä välitä jos joku pitääkin erakkona
ja erakko on minusta mielenkiintoinen ihmisryhmä.
Olen minäkin siihen taipuvainen. - Ehkäpä...
Minustakin yksinolo in mahtavaa. Saa tehdä mitä haluaa, saa syödä mitä haluaa ja saa pujua jopa itsekseen ääneen.
- sinkkumie s
Kiva kuulla että on muitakin ketkä viihtyvät itsekseen. Mun työpaikalla jo totuttu siihen et mä oon semmonen oman tien kulkija. Vietän lomatkin ulkomailla (lähinnä espanja) itekseen. firman kekkereihinkään osallistun harvemmin tai käyn vaan auton kanssa piipahtamassa ja sit äkkiä omaan rauhaan;)
- 11+14
Ei.En minä saa syödä mitä haluan, enkä tehdä mitä halua. Teen vain perheeni höydellisesti, edullisesti, säästämisesti
- Kunnon Mies
Vapaaaikanani minäkin haluan olla yksin, mutta myös omien ystävieni kanssa. Minun ystäväni ovat hyviä kunnon ihmisiä.
Työkaverini eivät tosiaankaan ole mitään ystäviä ei edes kavereita.
Heitä pitää vain sietää päivästä toiseen, koska työkavereillani ja minulla ei ole mitään yhteisiä ajatuksia, mutta teen sen sietämisen niin, etten arvostele, enkä moitiskele heitä, että rauha säilyisi jatkossakin.
Työkaverini niin miehet, kuin naisetkin ovat: Huo?ia, huo?apukkeja, moraalittomia, alkoholisteja, väkivaltaisia, ahneita, röyhkeitä, ruma -rivopuheisia, kiroilijoita, valehtelijoita, toistensa seläntakana panettelijoita, kunnollisten ihmisten solvaajia, huonokäytöksisiä yms.
En todellakaan siedä tuonlaisia ihmisiä vapaaaikanani. Enkä tosiaankaan halua lähteä mihinkään firman pikkujouluihin, jouluruokailuihin, pilkkikisoihin, urheilutapahtumiin, tykypäiviin, enkä mihinkään muuhunkaan mihin ei ole täysin pakko osallistua.
Minulla ei ole heistä mitään muuta hyvää sanottavaa, kuin se, että he ovat elossa ja siten ovat ihmisaihioita, jotka vielä voivat muuttaa tapansa ja tulla ehkä joskus kunnon ihmisiksi.
Emme kaikki ole samanlaisia. Enkä todellakaan koskan tule samaistumaan työporukkani huonoihin tapoihin, vaikka he sitä kuinka toivoisivat.- kunnonnainen4
Onko vielä jossain kunnon miehiä?
Jotenkin olen käsittänyt että se laji on jo sukupuuttoon kuollut. Kiva kuulla sinusta. Itsekkin olen kunnon nainen jolla moraaliarvot ovat tärkeitä. en voi sietää huorpukkeja. - Yksi toinen mies
kunnonnainen4 kirjoitti:
Onko vielä jossain kunnon miehiä?
Jotenkin olen käsittänyt että se laji on jo sukupuuttoon kuollut. Kiva kuulla sinusta. Itsekkin olen kunnon nainen jolla moraaliarvot ovat tärkeitä. en voi sietää huorpukkeja.Olenko "kunnon mies", mene ja tiedä, mutta edellisistä kyllä poimin nuo ajatukset omakseni myös, etten halua kuulua "Kunnon miehen" kuvailemaan porukkaan.
Yksinäiseksi en itseäni koe vaikka yksinolosta nautinkin, onhan ajatukseni matkassa mukana.
- leijonakunigatar
En minäkään aina jaksa olla yksin, mutta jossain vaiheessa päivää on saatava olla ihan omillaan pitkin ja poikin.
Katsokaas Leijona viihtyy hyvin yksin.- leij-onat
Minäkin olen leijona ja hyvin itseriittoinen ihminen. Mielummin omassa hyvässä seurassani viihtyvä mutta en karta suuriakaan joukkoja jos niitä eteen tulee. En vain pidä siitä että ihmiset takertuvat. Minulla on puolen metrin suojavyöhyke ympärilläni :/
Mielisanontani on että minä en koskaan sano pahasti, sanon vain hyvästi :)
vuorille mars!
- 0000000000007
Mukavaa on yksin, mutta on asioita joita ei haluaisi yksin tehdä esimerkiksi matkustella tai olla mökillä.
- rinsessalumpeenkukka
Minä taas haluan juuri matkustella ja mökkeillä yksin.
- rinssirisuparta
rinsessalumpeenkukka kirjoitti:
Minä taas haluan juuri matkustella ja mökkeillä yksin.
Sama täällä. Mikään ei voi olla vastenmielisempää kuin lähteä reissuun jonkun suomalaisen kanssa. Se on pelkkää hotellilta toiselle reissua ja välit riitelyä mitä reittiä mennään. Moottoripyörä ja kartta sekä luottokortti, siinä tärkeimmät varusteet.
- miak1
Minä myös viihdyn yksin oikein hyvin,on muuten sosiaalista elämää tarpeeksi,mutta on aivan ihanaa,kun saa olla kotona itekseen,sinkku myös:=)
- Hoitoalalta
Samat sanat täältä :)
Mä tykkään yksinolosta enkä tunne kumminkaan olevani yksinäinen tai erakko.
- yksinäni
Meitä yksin viihtyviä on paljon eivätkä kaikki meitä ymmärrä. Itse viihdyn ikäänkuin ulkokehällä, seurailen maailmaa, ihmisten touhuja, mietiskelen näkemääni. On muutama ystäväkin, joita tapaan aika harvoin, soitellaan ja mailataan kyllä kuulumisia. En tunne olevani yksinäinen. Matkoille lähden mielellään yksin koska olen jo oppinut että matkakaveri olettaa minun elävän reissussa hänen tavallaan, ei auta vaikka etukäteen kuvailisin yksin viihtymistäni ja kerron suoraan tarvitsevani paljon itsekseni oloa voidakseni hyvin. En välitä enää olla syyllistyksen kohteena jos en halua kaikessa totella toista. Ajattelen että jokaisella on oma henkilökohtainen alue jossa on onnellisimmillaan. Kuitenkin olen myös seurallinen ja tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja monet pitävät minua hauskana tyyppinä. Ystävyyden toiveet koeten torjua loukkaamatta, ei ole kenenkään muun syy että en tarvitse enkä jaksa monia ystäviä ympärilleni.
Iän myötä yksin viihtyminen on vain syventynyt ja täytän sen miellyttävillä asioilla.- också jag
Minäkin seurailen vierestä muiden touhuja. En jaksaisi itse lähteä hälskeeseen mukaan. Kun on tottunut olemaan yksin, ei osaa olla muiden kanssa. Tykkään tehä asiat omassa tahdissa ja omien mielihalujen mukaan. Väsyn nopeasti ja kaipaan toimettomuutta sopivassa määrin.
Joskus kaipaan juttukaveria ja onneksi on kumppani, ainakin toistaiseksi. En aina kuvitellut elämää näin paljon omissa oloissa mutta olosuhteet on ajaneet siihen. Viihdyn kuitenkin, yllättävää kyllä. En tiedä hankinko koskaan lapsia. Ei ole mikään pakkohinku.
- rinsessalumpeenkukka
Olen aina tykännyt omasta seurastani. Viikko menee helposti yksin nyt eläkkeellä.
Kaupassa käydessäni näen ihmisiä, joskus lapset käyvät, asuvat kaukana.
Pidän tarkoituksella välimatkaa ihmisiin, en halua heistä riesaa.
Äitiäni käyn katsomassa vanhainkodilla pari kertaa kuussa. Kesät asun mökilläni, talvisin osakkeessa.
Olen onnellin näin, en kaipaa puhekaveria enkä sänkykaveria. - ...
Vastaus: EI OLE.
- JURNU
ON! SE ON IHAN TERVETTÄ!
- tässä mäessä
on ilmaisutietoista ja taitoista yksinäisyyttä ja on yksinäisyyttä suurissa väkiluvuissa, yksinäisyys on ehdoton edellytys harjaantua rukoileman ja toiminnan Jumalan suhteen ... emme tiedä yksinäisyydestä mitään, ei ole tutkittu, on olemassa sairaaloita ja yksinäisyys ja ei sairaaloita ... yksni oloa on parasta, en minä runkkaamaan ainakaan ihmisten oloissa tai petometsässä, vaarallista yksin olla esim. runkkaamassa, mutta aina parempi runkkaamassa - yksinäisyys ei runkkaamassa, on monenlaista näes yksinoloa, nauttia yksinäisyydestä kaikin mokomin, ei kuulustelu tauolla rikollisetkaan varmasti yksin ole eikä vapaana virkaansa hoitelevat päivystävät, mitä olisi yksinolo yksinäisyys,tänään yksin saavutukseen sinänsä, olisiko estradilla yksinolo, yksinäisyys, parasta
- ....................
En minäkään liiemmin kavereita kaipaa. Se riittää varsin hyvin kun muutaman kerran vuodessa nähdään. Elämänkumppani olis kiva mutta ei minusta varmaan olisi seurustelemaan kun olen tottunut koko elämäni elämään yksinäni. Sekin alkais ahdistamaan kun pitäis elää jonkun kanssa saman katon alla eikä sais hetkeäkään omaa rauhaa. Taidan jatkaa tällaista puolierakon elämän viettämistä kuolemaani saakka. En edes opiskele tai käy töissä koska olen työkyvytön.
- Minäolenmä
Kaikilla on takapuoli.
Sekin on yksin ja voi useesti hyvin. Ellei ole jokin juttu siellä vinossa. - Aceveda
Kyllähän meidänlaisia on.
Itsekin pimahdan, jos en saa silloin tällöin edes olla ihan kokonaan omissa oloissaniedes paria päivää. Siis niin, ettei tarvitse edes jutella puhelimessa kenenkään kanssa.
Olen kyllä saanut kuulla olevani mielisairas ja milloin mitäkin. Eli on jotenkin väärin viihtyä omassa seurassa, pitäisi sitten vissiin aina olla jonkun seurassa, silloinkin kun käy paskallakin.
Viihdyn kyllä myös ihmisten seurassa ja ystävät ovat mulle tärkeitä, mutta joskus siinäkin on jo aika yläkanttiin, kun on viikon tekemisissä sen 40 tuntia työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. - Sir Alex
Viihdyn myös yksin, mutta en koe millään lailla olevani yksinäinen. Olen eronnut nelisen vuotta sitten ja erosta kun selvisi(ei siinä kyllä juuri vaikeuksia ollutkaan), ei yksinolo ole ollut ongelma. Lapset on joka toinen viikko tässä, joten ei tarvi kuitenkaan ihan yksin olla.
Mulla ongelma on ollut lähinnä se, kun on yrittänyt aloittaa uutta parisuhdetta, se ei olekaan tuntunut kovin kivalta sitten pitkän päälle, paitsi siinä alkuvaiheessa. Miksi mulle ajan myötä tulee tällaisesta joku velvollisuus ja jopa taakka; en haluisi tavata edes joka toinen viikonloppu naisystävääni. Ehkä mulle on tosiaan parempi olla yksin. Olen kyllä aina rehellisesti sanonut naisille, että viihdyn yksin, enkä välttämättä halua tapailla aina kovin tiiviisti jne... uusperhekuvio ei tule kuuloonkaan.
No, nyt sitten taas ollaan yksin tai ollaan oltu jo kolmisen kuukautta :-) - Kaiken keskellä
No en usko että on kovinkaan tavatonta että muutaman kariutuneen ihmissuhteen myötä huomaakin että on luotu yksineläjäksi :). Siis tarkoitan et vi olla aika yleistä nykyisin useammallakin.
- yksin'inenm ies.
on pakko viihtyy yksin kun kukaan ei halua olla kaveri eika seurustella. Ja yritetty on ihan tarpeeksi.
- Kaiken keskellä
yksin'inenm ies. kirjoitti:
on pakko viihtyy yksin kun kukaan ei halua olla kaveri eika seurustella. Ja yritetty on ihan tarpeeksi.
Sinä siis et haluaisi olla yksin mutta koet että et saa kavereita? Sinun tilanteesi on toinen. Jotkut viisaat sanovat että kun jättää yroittämisen voi onnistua :).
Vängällä vääntäen ei hyvä seuraa :), siis yrittämälllä.
Mielenkiintoista olisi kuulla, mihin sinun yrityksesi ovat kaatuneet?
- jotkut ovat
On loukkaus tulla tänne revittelemään yksinäisyyden ihanuudella, kun otsikko on, mikä on.
- on meitä
Onhan meitä. Olen aina ollut introvertti: tykkään lukea, tutkia asioita ja kävellä luonnossa. Isommassa seurassa olen pääosin syrjäänvetäytyvää tyyppiä, mutta toisinaan etsin toisen samanhenkisen ja vaihdan hänen kanssaan ajatuksia sopivan tilaisuuden tullen.
Mielestäni kaikkien on syytä antaa joskus aikaa itselle, etenkin jos työ on ihmiskeskeistä toimintaa. - pömpelipömp
Minä teen hyvin yksinäistä työtä... Ja haluan vapaa-ajallanikin olla yksin. Kavereita ei ole juurikaan. Muutama sellainen, jonka kanssa juttelen puhelimessa/tekstaan muutamia kertoja kuussa. Vanhemmilla käyn kylässä välillä. Siinäpä se. Joskushan tuota kaipais kyllä jottain kunnon ystävää mutta aika lailla tottunu tähän elämäntyyliin. Yksin töissä, yksin kotona. Koirat seurana.
- uhhuhuuh
eisteinin aikaan ei tiedetty aspergerin syndroomaa eli eli ei voi olla varma oliko hänellä
- Tolkku kaikessa
On hyvin ymmärrettävää, jos joskus tulee sellainen olo, että haluaa olla yksin. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai vaimoa/miestä. Silloinhan et millään voisi toteutta tuota elämäntyyliä. Ja jos kaikki eläisivät vain yksin ja itselleen, kansamme kuolisi sukupuuttoon juuri nyt elävien kuoltua : ) Senhän varmasti ymmärrät?
Jotta ihminen pysyisi realistisena kansalaisena, ihmisiä, ympäristöänsä ja maailmaa ymmärtävänä, on ainakin aika ajoin yritettävä myös olla kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Muutoin mielessä saa vallan valheellinen käsitys kaikesta ympäröivästä. Työ ei yksin riitä pitämään "järkeä" yllä.- Eräänlainen erakko
Ei se ei oo outoo se on normia olla yksin on erillaisia ihmistyypejä minä ite oon majakanvartija tyypiä oon ihmisten kanssa muttta kaipaan majakalle sitte olemaan yksin ne sanoo että hullu en koe olevani hullu teen omat hommat kalastan ruokailen. Luen paljon kuuntelen radiota mutta TV:ttä en katso
- nimmari
niin moni pettynyt ihmiseen...ei ihme että haluaakin olla yksin.
- Toinen sinkkumies
Työskentelen kaupallisella alalla asiantuntijatehtävissä ja siten melko sosiaalisessa työympäristössä, mistä pidän. Vastapainona tarvitsen omaa aikaa ja nautin yksinolosta ja spontaaneista matkoista.
- uusio single
Ei yksinolo mikään "peikko" ole. Erosin viisi vuotta sitten väkivaltaisesta suhteesta, asun lapsen ja kahden kissan kanssa. Suurimman osan vapaa-ajastani vietän yksin, luen, täytän ristikoita, näin keväisin upotan sormet multaan; eli paljon puutarhatöitä, en käy kapakoissa väkisin seuraa etsimässä enkä tansseissakaan enää nykyisin. Työni on sen verran raskasta, asiakaspalvelua ja eri elämän tilanteissa olevia työkavereita, joitten kanssa välillä ottaa pattiin oikeasti. Kun pääsen kotiin, se on minulle kuin juhlaa, ihana rauha ilman ylimääräistä hälinää ympärillä, hyvää kotiruokaa, joskus herkkuja tv:n ääressä ja siinäpä se. Soittelen ja meilaan ystäville silloin tällöin sekä käyn lähikunnissa kylässä, mutten jaksa mitään väkisin vierailuja jatkuvastin sillä ne vain nostavat verenpaineet korkealle. ;) Sukulaiset asuvat kaukana. Suku on paras tai pahin, mulle jälkimmäinen, en muusta tiedä enkä näinollen kaipaile. Yksinoloon ei kuole ja jos tuntuu että seinät kaatuu päälle, niin ulos ylös ja lenkille, siellä voi samanlaisia kohdata mennen tullen.
- Rahhoo on nyt
Minä taas käännän yksinoloni voitoksi, ihan kirjoimellisesti. Aikaa on, toten päätin tehdä rahaa vapaa-ajallani. Tekisit sinäkin samoin niin pian ei tarvitse mennä töihin enää.
www.vedoillarahaa.blogspot.com- 7+7
Paljonko tienaat tolla kuukaudessa. Aika paljon ilmeisesti? Helpolta rahalta kuulostaa ja varmaan onkin sitä.
- Yksiiii
Miten sinuun saa yhteyttä? Voisin opetella samaa...
- Yksnäisyys on harhaa
Onpa meitä. Tässä yksi.
Opiskelen henkisiä asioita kirjasta "Steps to Knowledge". Siinä on enemmän mielenkiintoa kuin suurimmassa osassa sosiaalista elämää.
Kyllähän ihminen on luotu olemaan toisten kanssa, mutta samanhenkisten. Joskus niitä löytää vain kirjoista, tai netin kautta. Lähipiiri voi olla kuin autiomaa.
Yksinäisyys vei henkisen polun äärelle. Ja siellä ei koskaan todella ole yksin. - 8+20
Hieno löytää näin pitkä ketju yksin viihtyviä ihmisiä.
Olen luullut olevani jokin poikkeus; ainakin työpaikalla ihmiset tuntuvat pitävän yksin viihtyviä (tai yksin asuvia) ihmisiä jotenkin outoina. Olen itsekin pohtinut, pitäisikö minun ryhtyä (vastentahtoisesti) olemaan sosiaalisempi.
Minulla on 3-4 hyvää ystävää, joita näen muutaman kerran kuukaudessa. En ole työpaikalla se hiljaisin ihminen, mutta silti tuntuu, että ihmisten kanssa oleminen vie voimat. Parisuhdetta en kaipaa, koska toisen jatkuva huomioon ottaminen tuntuu raskaalta.
Haluan elää ja olla kuten itse haluan. Käyn teattereissa ja elokuvissa mieluiten yksin.
Miten te muut yksinelämisestä nauttivat vietätte juhlapäiviä, esim. joulua?
Minä valehtelen ihmisille viettäväni joulua sukulaisteni kanssa vaikka tosiasiassa olen yksin koko joulun. Syystä että en jaksa sitä hämmästelyä ja härdelliä mikä seuraisi, jos tietäisivät, että olenkin yksin. Eivät ihmiset semmoista ymmärrä. Enkä ole valmis jakamaan jouluani kenenkään kanssa: en halua mennä jouluna kenenkään joulupöytään enkä halua vieraita kotiini. Ja nautin olostani! - Yksin hyvä (n)
Täällä parisuhteessa oleva, joka viihtyy erinomaisesti yksin. On mulla kavereita paljon, mutta tarvitsen oman hetken. Istahtaa ulos kahvin kanssa ja olla rauhassa..ainoa rauhan pilaaja on naapuri, joka pölähtää aina puskista huutelemaan kahville. Kun ei kehtaa sanoa, että ei kiitos, anna mun olla :(. Se kun pölähtää pihalle joka päivä, aina kun haluan pitää oman rauhallisen hetkeni. Ehkä joudun sanomaan kohta rumasti, mitä en haluaisi. Jopa mieheni ymmärtää yksin olo tarpeeni, eikä nakuta jos lähden metsään vaeltaa muutamaksikin päiväksi, mutta tuo naapuri..Juhlapyhät olen ilmoittanut, että ei kiitos, olen yksin ja nautin siitä. Eivät enää edes kysy :)
- erakko
Minä viihdyn yksinäni silloin on aikaa itselleni ja voi rentoutua kunnolla. Elämässäni on hetkiä jolloin tarvitsen omaa rauhaa miettiä asioita ilman, että joku häiritsee joo, olen erakko luonteeltani viihdyn yksin olin sellainen jo lapsena minulla ei ole sisaruksia, ehkä sekin on osaltaan vaikuttanut tähän. En viihdy ihmispaljoudessa en ole sosiaalinen persoona kai se johtuu ujoudestani?
- monenlaista syytä
Yksin olosta voi pitää myös sen takia jos on joku krooninen sairaus. Vaikkapa jatkuvaa yskää tai muuta, silloin ei tarvii koko ajan pyydellä anteeks ja vastailla miks on tuollasta.
Eli vaikka olis kuinka sosiaalinen, niin aina ei vaan voi olla koko ajan muiden kanssa.
Ja jos koskee johonkin, voi yksin kärvistellä, ettei tarvii aina kertoa, miks nyt vaan ei jaksa nauraa tai muuta. - Lassi Luuseri
Juu on. Ei ole muita vaihtoehtoja kun en jaksa hoitaa Pleieri blogin neuvoja kuten http://pleieri.blogspot.com/2013/04/perusasiat.html kirjoituksen vaatimuksia kuntoon. Eli muna kädessä kotona ollaan yksin jo kolmatta vuotta :)
- Lassi Luuseri
Juu on. Ei ole muita vaihtoehtoja kun en jaksa hoitaa Pleieri blogin neuvoja kuten http://pleieri.blogspot.com/2013/04/perusasiat.html kirjoituksen vaatimuksia kuntoon. Eli muna kädessä kotona ollaan yksin jo kolmatta vuotta :)
- perheellinen ja ylpe
Kyllä itsekin nautin joskus yksinolosta ja rauhasta mutta en halua wanheta ja kuolla yksin. Haluan lapsia ja lapsenlapsia. Loppuelämän yksinään olevat katuvat sitten kun on äitienpäivä tai isänpäivä eikä ole omia jälkeläisiä onnittelemassa tai kun yksin makaavat vanhainkodissa niin ei ole lapsia ja lapsenlapsia tulossa katsomaan, sitten on liian myöhäistä katua. Perhe on tärkeä.
- Vanhuutta nähnyt
Ja ne, jotka makaavat vanhainkodissa, eikä kukaan tule katsomaan, vaikka jälkikasvua on, eivät varmasti kadu..? Ikänsä itsekseen viihtynyt on sentään tottunut yksinoloon, toisin kun joku jonka lapset ym. ovat liian "kiireisiä" vierailemaan.
- Vakiovieras
Vanhuutta nähnyt kirjoitti:
Ja ne, jotka makaavat vanhainkodissa, eikä kukaan tule katsomaan, vaikka jälkikasvua on, eivät varmasti kadu..? Ikänsä itsekseen viihtynyt on sentään tottunut yksinoloon, toisin kun joku jonka lapset ym. ovat liian "kiireisiä" vierailemaan.
Tämä on niin totta. Ilmiötä ei voi alleviivata tarpeeksi.
- Jämsämies
99% yksin oloisssa oleva henkilö täällä.
Ainoa jolloin tekee seuraa hieman mieli on aina alkukesästä, mutta se menee ohi ja voi kesästä nauttia yksin. Oikeastaan jo 25 vuotta ollut yksin. Joskus jouluna olen käynyt porukoilla. Kyllähän rakastan perhettäni, mutta en kuuntele heidän neuvoja. En oikeastaan välitä kenenkään neuvoista.
kuten Dr.Zeuss sanoo:
Be who you are and say what you feel
because those who mind don't matter and
those who matter don't mind. - mullo
Minullekin perhe on tärkeä, mutta kammottaa ajatus vanhainkodista jossa aina joku on nyhtämässä johonkin jumppatuokioon tai virkkauspiiriin :/
Haluan olla yksin ja nyt kun olen eronnut ja lapset ovat aikuisia olen päässyt oikein kunnolla nauttimaan omasta seurastani. Mikään ei ole niin ihanaa kuin se että saa asua yksin eikä tarvitse passata muita eikä pitää seuraa kenellekään.
Olen eläkkeellä eikä siten tule enää niitä työkontaktejakaan.
Luen paljon, ratkon ristikoita, katson telkkaria, kirjoittelen näitä mielipidekirjoituksia ym. Koskaan ei ole aika tullut pitkäksi.
Exäni on sellainen touhutaavi että ei viihdy yhtään omassa seurassaan ja valittaa aina että aika ei kulu! Minun aikani kuluu liian nopeasti. En haluaisi tämän päättyäv koskaan. Voisin viettää ikuisuuden näin itseni seurassa, lepaillen, laiskotellen ja nautiskellen. Nämä ovat kissanpäiviä :)
Muutamia ystäviä minulla on ja pari heistä käy säännöllisesti luonani. Pihalla ja kaupoissa näen tuttuja ja jutustelen aina hetken heidän kanssaan. Tuntuu että ne harvat sielunkumppanini ovat samanlaisia itseriittoisia kuin minäkin eivätkä kaipaa kenekään seuraa. Nämä seurallisemmat ovat sellaisia joista en niin välitä, juttelukin on sellaista tyhjänpäiväistä höpötystä. Koen heidän vierailunsa jotenkin epämiellyttäviksi.
Tyttöni sain asumaan samaan taloyhtiöön kanssani joten vaikka emme joka päivä näekkään, tiedän silti että hän on lähellä. Se riittää meille molemmille. Hän on myös yksin viihtyvä. Poikaani tapaan ehkä kerran viikossa. Kummallakin lapsellani on avain asuntooni ja lupa tulla milloin vain.- eronnutisä
Vau miten mahtavia juttuja. Olen itse eronnut reilu nelikymppinen isä, enkä ole avioliiton "rasitusten" jälkeen saanut itseäni oikein mihinkään sosiaalisiin kuvioihin mukaan. Välillä tuntuu hieman, että olenkohan ihan normaali kun en oikein kaipaakaan seuraa. Lapsia on toki ikävä silloin tällöin, mutta viikonloput heidän kanssaan helpottaa ja taas jaksaa viikon olla itsekseen. Kaikki nuoruuden kaverit unohtui seurustelujen ja perhe-elämän jalkoihin eikä ne kaverit tainneet sitten loppujen lopuksi ollakaan niin sydänystäviä mutta joku ulkopuolinen peilaaja hieman helpottaisi joskus. Varmaan meitä yksinäisyyttä arvostavia on sitten tällainen oma heimonsa jotka kammoksuvat jatkuvaa kälätystä ja turhan höpötyksen turrutusta vaikka välillä kyllä tunnustan itsekin pälättäväni tyhjäpäisyyksiä. Oikeastaan koen, että nyt kun lapset ovat vielä suht. pieniä haluan keskittyä heihin täysillä ja jos tässä olisi joku en välttämättä pystyisi siihen samoin.
Jos joku naispuolinen henkilö haluaisi joskus vaikka olla yksin kahdestaan tms., niin ota yhteyttä: [email protected]
m35- sinkkuna yksistään
Vai että yksin kahdsetaan? ;)
- KALLE KELLO
Tykkään myös. Se hektinen työ vaatii rauhoittumista. On nautinto olla yksin (ei aina) mutta vastapainoksi pitää saada rauhaa, olla omissa ajatuksissa, puuhastella ja tehdä sitä, mihin ei deadlinea ole pistetty, aivan omaan tahtiin. Suurin osa varmaan haluaa olla omissa oloissaan, kuka enemmän kuka vähemmän.
- Tyytyväinen
Ihana aihe!
Kun on yksin, niin ei tarvitse mukautua toisten tarpeiden mukaan. Kukaan ei myöskään arvioi tai huomauttele. Toisen pahaa tuulta ei tarvitse ottaa huomioon vaan voi olla sekä kehollisesti että psyykkisesti rentona. Voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään tätä luetteloa... Minä olen todella tyytyväinen. - jadesani1
Sinkkunainen ja NIIIIN tykkään :) Juurikin samanlainen teksti tulisi minun suusta.
- paril-vuorel yli 16
Joo kyllä meitä löytyy :)
Hep! Kyllä ehdottomasti nautin yksinäisyydestä. Tarvitsen yksin oloa tietyn määrän päivässä. Määrä on toki pienentynyt ajan myötä, kun on perhettä siunaantunut jne. mutta silti tai juuri siksi se on kallisarvoista.
Muistan suuren onnen tunteen, kun lopetin 22v. vuotiaana pitkän suhteen ja asuin ensimmäistä kertaa täysin yksin.Olimme olleet enimmäkseen kaukosuhteessa, vain viikonloput yhdessä, mutta silti kokonaisvaltainen yksin olo tuntui hyvältä. Olin monta vuotta onnellinen. Toki olin onnellinen myös suhteista sen jälkeen, mutta nykyiseen suhteeseen alkaessani ja yhteen muuttaessani kuitenkin vähän jännitin saanko riittävästi yksityisyyttä, yksinoloa. Onneksi nykyinen kumppanini oli/on samanlainen kuin minä itse, hän nauttii yksin metsässä kulkemisesta, kotona yksin olosta jne. Kun asutaan yhdessä on tärkeää että tämä on balanssissa.
Työssä nautin myös yksin tekemisestä ja sitä työni enimmäkseen onkin. Toisaalta silloin kun se on sitä, iloitsen työtapaamisista ja yhdessä työskentelystä ihan eri lailla. Jos on ollut töissä kovin sosiaalinen päivä, on kotona ollessa pakko rynnistää vähintään yksin lenkille, että saa yksinolo-kiintiön täytettyä.
Lapset ovat taas oma lukunsa. Vauva- ja pikkulapsiaikana ei ole koskaan yksin, mutta toisaalta se on erilaista. Lapsi on tavallaan osa itseä. Lapset myös lisäävät vanhemman sosiaalisuutta, joko välillisesti tai suoraan. Mutta pikkulapsiaikanakin oli suuri onni joskus päästä suihkuun, vessaan tai saunaan Ihan ylellisesti _yksin_ :) Lähikaupasta puhumattakaan.. Onneksi on isät ..- Sosiaalinen nainen
No, voi hyvä Isä näitä suomalaisia erakkosieluja!
Nyt ymmärrän, miksi saan aina olla yksin, vaikka meitä asuu 4 sinkkunaista rivissä tällä alueella. Minä olen tarjonnut ruokaa, kahvia, ja välillä viiniäkin heille, mutta koskaan ei tarjota takaisin mitään.....
Luulin, että vika on minussa jotenkin, mutta nyt ymmärrän tätä suomalaista yksinkyhnöttäjää.
Olen nimittäin asunut ulkomailla 34 v. elämästäni, viimeksi Espanjassa ja tottunut mielekkääseen yhdessä oloon....huom! ilman alkoholia....joakus tietty vähän viiniä ruoan kanssa, mutta ei mitään ryypiskelyä.
Kiitos näistä kommenteista! Nyt ymmärrän, että vika ei siis ole minussa!- päivää vaan kaikille
Eräs pariskunta ei tervehdi minua, vaikka olemme asuneet samassa talossa yli 15 vuotta :) Vaikka viihdynkin yksin, ihmettelen joskus tapakulttuuriamme. Jotenkin ollaan kuin mitään ei "sopisi" sanoa. Joillakin syynä on toisen rauhan kunnioittaminen, joillekin kuulemma jopa sinkkuus sinänsä antaa aiheen olla tervehtimättä. Kuitenkin toisaalta seurataan hyvin intensiivisesti naapurin elämää.
- en ole yksinäinen
Ilmoitaudun. Vaikka työnikin on aika yksinäistä, viihdyn silti itsekseni. Tule nkyllä toimeen ihmisten kanssa ja olen ollut töissä myös paikoissa joss nähnyt paljon ihmisiä, mutta oma rauha on paras rauha.
Käyn kyllä tansseissa ja mieheni kanssa yhteisissä tilaisuuksissa ja viihdyn ihan hyvin niissäkin. En siis ole erakko, vaikka viihdykin yksikseni. - jänis istui maassa
@ Sosiaalinen nainen
Lisää on tulossa !
Nuori _Homeland Generation_ takaa sen kun poskia alkaa punottamaan ja polvia vapisuttamaan ulos astuessa.
Nuorena matkustelin kanssa ja lapsena omistin vain vaatteet ja ulko-oven.
Mikäs se on asuessa tälläsessä homolepakkohyysäri maassa.. - Nainen 34v.
Olen lapsesta asti viihtynyt omissa oloissani. Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja kouluaika oli vaikeaa kun oli "pakko" olla kavereita. Pari kaveria on, joita tapaan muutaman kerran vuodessa. En erityisemmin halua tutustua keheenkään enkä tarvitse ystäviä, joita sitten pitäisi tavata usein.
Nyt, kun olen parisuhteessa on alkanut ahdistaa kun pitäisi tavata miehen sukulaisia ja kavereita. Avoliittoon tuskin alan koskaan koska silloin en voi olla tarpeeksi yksin. - Maalaistyttö
Minä oon 22v nainen. Seurustelen, mutta tunnen itseni siltikin hyvin yksinäiseksi. Emme asu mieheni kanssa yhdessä. Näemme melkein joka vk loppu. Yhdessä ollaan oltu vähän yli vuosi.
Asun aika syrjässä maalla. Mökissä. Lenkkeilen, teen ruokaa, monesti leivon, touhuan koirien kanssa, oon netissä. Ystäviä/kavereita ei ole ainuttakaan. Puhelin ei pirise, pärise, eikä tule viestejä paitsi mieheltä sillon tällön.
Miehen kanssa ei juuri tehdä mitään kun näemme. Mies makoilee sohvalla, kyttää telkkaria, on omissa maailmoissa. Minä teen omia juttujani. En tiedä, miksi olen tässä suhteessa. Uskon syyn olevan se, että pelkään sitä että jään kokonaan yksin. Nyt minulla on edes joku, edes yksikin ihminen elämässä, joka käy luonani. Edes se yksi! Vaikka emme mitään yhdessä juuri teekään.
Kavereita ei ole ollut koskaan, ei alaluokilla koulussa, eikä yläasteella. Aina yksin olin välitunnit ja vapaa-ajat. Oon tottunu tähän, en osaa miettiä, minkälaista oikein olisi jos niitä kavereita ois. Joskus taasen itken ja toivon sen pienen hetken että kumpa minullakin ois kavereita. - Kadehdin sinua
Kunpa osaisinkin olla onnellinen yksinäisyydestä. Se olisi ehkä mahdollista, jos ei olisi koko ajan niin perkeleelliset kivut johtuen perinnöllisestä sairaudesta.
- ikuisesti yksin.
Olen ollut 10 vuotta yksin ilman kavereita ja en keksi tässtä mitään hyvää. Syrjäytyy vaan muista ihmisistä. En osaa edes puhuu enään ihmisille. Töissäkään en puhu ellei kysytä jotain ja vastaan yleensä yhella kahdella sanalla. Parisuhdetta mun on turha kuvitella saavani enään ikinä. Haluaisin mut ei kukaan halua olla mun kanssa. Ja turha lässyttää etten ole yrittänyt.
Yleensä viihdyn yksinkin. Toki minulla on kavereita joiden kanssa tulee oltua tekemisissä.
- kollega1
Täältäkin löytyy yksi samanlainen kuin aloittaja, työ kun on mulla sitä että kaikkien kans on tultava toimeen niin on se vaan niin mukavaa sitten istuskella kotona yksin kommentoimassa Suomi24:seen tai muuhun vastaavaan...
Ainut ongelma on vaan suvun kanssa jotka eivät hyväksy tätä mun **elämäntapaa** (pelkäävät katsos ettei suku jatku) mutta kerkiää sitä sitten myöhemmin kun ikää on vasta 24
Voimia kaikille teille oman tienne kulkijoille, pitäkää elämäntavastanne kiinni! - Yksi monista
Ei pidä kysyä ihmisiltä mikä on hyvä ja huono asia.
Hyviä asioita on yksinkertaisesti ne asiat mistä ihmiset voi nauttia ja huonoja ne asiat, jotka estävät ihmisiä nauttimaan eri asioista.
Jos joku potee masennusta pitäisi olla ihmisten velvollisuus saada hänet taas iloiseksi. Ne, jotka ei niin tee ovat yleensä itse pelkkiä NOLLIA !!! - erakkoluonne6
Minä olen aina kaihtanut juhlia ja kyläilyjä, viihdyn yksin tai ihan pienessä ryhmässä. Nyt olen kotiäinä ja ympärilläni on vipinää jatkuvasti, kaipaan todella paljon sitä etta saan olla ihan yksin. Kun tulee hetki että olen aivan yksin, niin tunnen kuinka akkuni saavat virtaa taas pitkälle eteenpäin.
Olen luonteeltani ujo ja varautuvainen, mutta ihmiset pitävät minusta ja jatkuvasti tulee uusia tuttavuuksia. Näiden uusien tuttavuuksien kanssa yritän pitää tietoisesti etäisyyttä, en jaksaisi jatkuvaa kyläilyä. - yksin mutteiyksin.
Niinpä, ollaankohan me jotka viihdymme yksin hieman ujoja ja herkkävaistoisia ?
Minä ainakin viihdyn ihmisten kanssa jos on sellainen positiivinen meiniki, mutta vaistoan hyvin herkästi ihmiset jotka suhtautuvat minuun nekatiivisesti. En tiedä mutta olen aina ollut hyvin kaunis, mukava ja tavallaan tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen ns hyvä tyyppi, jolle uskoudutaan ja viis minun juttujani kuunnellaan. JOtenkin ihmiset luulee että minulla on kaikki ok. Pidän mölyt mahassani vaikka olen kokenut raskaita asioita elämässäni.
Olen huomannut sen että ei moneenkaan ihmiseen voi enää luottaa joten on parempi olla yksin.
Harrastan ja matkustan paljon ja minusta on mukava olla konserteissa ja saada voimaa ihmisiltä joita ei tunne eikä tarvitse heihin tehdä vaikutusta.
Työssäni olen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joten rakastan kotona omaa rauhaani.
Kiva ketju ja ihanaa kuulla että meitä on näin paljon jotka viihttyy yksinkin. - 19+10
Voiko parempaa olla kuin yksinolo? Olin yhteensä n. 15 vuotta pitkissä parisuhteissa, josta yksi päätyi avioliittoon. Jossain vaiheessa huomasin, että kaipasin ihan älyttömästi sitä omaa rauhaa.
Olen aina ollu lapsesta saakka itsekseen viihtyvää sorttia, rakastanut luontoa, rauhaa, vuoria, järviä jne. Minä myös olen herkkävaistoinen ja imen itseeni vaikutteita ympäriltäni, moninkertaisesti "normaaliin" ihmiseen verrattuna.
Ärsyynnyn kovista äänistä ja hälystä, visuaalisista ärsykkeistä, jatkuvasta touhuamisesta ja vaatimuksista, mutta jollain kierolla tavalla kuitenkin myös tarvitsen sitä kaikkea. Moni ulkopuolinen luulee ja mainitseekin siitä usein, että kun olen niin sosiaalinen ja pirteä. Siinä onkin sitten selittelemistä, miksi kuitenkin karttelen kaikkia yhteistilaisuuksia, tai vetäydyn välillä porukassa omiin oloihini.
Ahdistun sukulais- ja ystävävierailuista ja kaipaan omaa rauhaa. Olen myös hyvin sosiaalisessa työssä ja istun kaiken lisäksi vielä vilkkaassa avokonttorissa. Kaikki tämä saa toivomaan sitä kotiin ja omaan rauhaan pääsyä. Välillä tuntuu, että asiakastilaisuuksien jälkeen olisi juossut todella rankan lenkin ja henkisesti on aivan rättipoikki.
Erosin 2 vuotta sitten ja opettelin ensimmäistä kertaa aikuisiässä olemaan yksin. Mikä ihana oppi ja oivallus se olikaan!
-Saa päättää mitä telkkarista katsoo ja voi katsoa sitä vaikka ilman ääntä
-Ei pakkovierailuja
-Ei radion pakkohuudatusta tai jatkuvaa tekemisen keksimistä
-Ei toisen pahan tuulen tai melun aiheuttamaa varpaillaanoloa
-Saa syödä mitä haluaa
-Omat ihanat päivärytmit ja nukkumisrauha
-Saa mennä ja tehdä mitä haluaa
-Oman elämän hallinta ja positiivisuus ja ja ja, lista on loputon......
Vaikka lapsista tykkäänkin, en usko että olisin ollut hyvä äiti (N36). Minulla on liian suuri oman rauhan ja hiljaisuuden kaipuu. Lasten vaatimukset ja meteli saa minut valitettavasti pahalle tuulelle kun kaipaisin omaa rauhaa.
Elän aktiivista ja rikasta elämää ja minulla on jopa paljon harrastuksia. On minulla ystäviäkin, mutta olen järjestänyt elämäni omilla ehdoillani. Sillon kuin jaksan, yritän antaa ystävilleni paljon huomiotani. Harrastan myös silloin kun tuntuu siltä. Muuten rakastan sitä omaa rauhaa yli kaiken. I love my life - hatuttaa
- hatuttaa
- metsätärtär
Meitä on erilaisia.
Itse olen niitä,jotka eivät kestä ihmislaumoja ympärillään kuin ajoittain.
Varsinaisia ystäviä ei ole kuin se ihminen,jonka kanssa asunkin.
Minun poikaystäväni.
Tuttavia on jonkin verran ja se riittää.
Tulen vaivautuneeksi jos joku pyrkii puoliväkisin ystäväksi...
Ts. on liian tuttavallinen.
Vaikka minulla on rakas miekkoseni,niin esim kesälomalla haluan olla yksin.
On ihanaa kun voi kerran vuodessa olla ihan oman aikataulunsa varassa, tai ihan ilman mitään aikatauluja,jos huvittaa.
Mennä metsään tai pyöräilemään,melomaan tai olusille tai ihan mitä vaan!
Olen jopa vienyt oman rauhan maksimoinnin niin pitkälle,että minulla on oma telttapaikka metsässä,jossa saan olla niinkuin haluan.
Luonto on parasta hoitoa mihin vaan!
Siitäkin on tutkimus,kuulema! - Rajansa kaikella
Ihania kommentteja! Itse olen nyt todennut, että rajansa kaikella! Viihdyn, olen aina viihtynyt yksin ja puuhaillaan yksikseni. Työni oli jatkuvaa esillä oloa ja kommunikointia, joten rauhallisuus töiden jälkeen hemmottelua. Olen kuitenkin vaihtanut työtä ja maata. Teen paljon töitä yksin ja minkäänlaista sosiaalista verkkoa ei ole. En enään nauti yksinäisyydestä. En saa siitä enää voimaa, kuten aikaisemmin! Arjen yksinäisyys on kaikkein pahinta. Erilaisessa elämänvaiheessa varmasti eri asiat korostuvat. Pitää terästäytyä.... Rankin vaihe on sosialisoituminen.
- carde diem
Hei Kaikille!
Tulin juuri töistä joka hoitoalalla ja vie paljon kokonaisvaltaista voimavaraa, mutta vastapainona myös antaa paljon tilalle.
Kävin lenkillä yksin ja keräsin ihania kieloja jotka tuoksuvat tuossa vieressäni. KOhta lähden saunaan ja nautin yhden oluen sen päälle aivan ihanassa seurassa.
Minäkin olen jäänyt yksin kolme vuotta sitten pitkästä kahlitsevasta ja väkivaltaisesta liitosta.
Olin ihmisen kanssa joka oli vakavasti sairas narsistisinen piirteineen jotka näkyivät vaan minulla ja läpsille.
Nyt en enää pelkää vaan alan rakentaa minuuttani kuuntelemalla itseäni.
Opettelen rakastamaan tätä henkilöä joka minä olen tänän kanssa olen maailmaan tullut ja tän kanssa myös täältä lähden.
Opettelen rakastamaan itseäni että taas jaksaisin rakastaa muitakin.
Rakkaudella!! - yamaha
Kyllä niitä niitä yksinolosta nauttivia miehiä on:
http://www.youtube.com/watch?v=plRSjD8I_Eo - N32
Ilmoittaudun!
Nautin yksinoloa paljon ,mutta en käy baareissa ja terasseissa 10 vuoteen. En ole tavannut ystäviäni 15-20 vuoteen. Tunnen kyllä jo erakko ja yksinäinen ,mutta sopeuduin hyvin siihen ja tottunut. En voisi sanoa ,että minulla olisi reilut kaverit kun selvästi he vain pinnalliset kavereita. Siis tapaan joskus tai harvoin kavereita aika jää lyhyesti. Minullakin todellakin vaikea luottaa ihmisiin vaikka uusiin ihmisiin. Eiväthän kavereitani koskaan minulle kyläilyä niin en myöskin heillekin "tasapelejä". Perheeni käy kyläilemässä ja käyn myös. Olen aika ambivertti ,mutta tajusin jonkin verran aika sitten kun minussa jokin epävakaa personaalisuus. Minulla riittää tuttavuuksia ,mutta emme tiedä toisistaan omia nimeä :). En halua omia lapsia ja olin ollut parisuhteita ,mutta päätin toistaiseksi sinkkuna kuin kauaa. Olin pohdiskellut itseni kanssa ,että olinhan oikeasti elänyt yksinäisyydessä/erakossa koko ikäni. En edes huomannutkaan kuin nyt.
Yksikseni aina:
- Lenkkeilen 3x päivässä joka päivä
- Surffaan netissä tai pelaan videopelejä
- Nukun päikkärit
- Kaupunkiin yksikseni puuhailua/katselemaan ja shoppailen.
- Kuuntelen musiikkia
- Siivoan kotona
Muuten minulla ei ole suurin osiin kavereiden puhelinnumeroita ,että ei voi pitää yhteyttää. Ei se minua murehtia mitään ja ei ongelmia ole.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1393569Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen412799Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .402709Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631232568Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302545- 1161895
Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3241631Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1741508Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.3161414- 661268