En ole tällaista ennen tehnyt,mut nyt taas..Hyvä vitsi. No olen ollut viikon tässä omakotitalossa yksin. Erottiin viikko sitten lopukkisesti ja heti aloitin tällaisen kummallisen netti jutun.Ihmettelen itsekkin itseäni.Kai tää on joku pelkotila että elän ikuisesti yksin. Kaksi lasta tossa hyörii,toinen isällä yötä.Ne on 15 ja 12 v.Kertokaa vastaavista tunteista!
onko joku just eronnut?
elli
91268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaiskohan sun heittää kyssärisi tuonne 50 -puolelle. Siellä ihmiset juttelee...täällä ei taida olla ketään.
Tuohon kysymykseesi en osaa ottaa enempi kantaa, sori.
olen vast 40 joten en tosiaan kato mittää 50 v. Mene nukkuu ja nauti elämästäsi itserakkautesi kanssa.Kai se elämä joskus sullekkin jotain opettaa.
En mä tienny, että olet noin agressiivinen, hyvällähän mä vaan.
Ajattelin, että haluat vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa. Pääsethän sä jo miehiä etsiin muualtakin kun täältä, kun lapset noin isoja?!
Mä oon 45 v, se onko 40 "vasta", on aika suhteellista. Et sä ihan nuorukainen ole enää itekään.
Ei tarvi haistatella enää senkin pikkusielu.
Mikäs helvetti sinä oot sanomaan kuka tänne voi tulla. Tyhmä ämmä saakeli. Mee ite sinne 50:siin kun oot lähempänä sitä ikäluokkaa saatana!!!
Olen myös tyhmä jos se oloasi helpottaa. Enkä todellakaan ole sanonut kuka tänne voi tulla ja kuka ei. Satuin vaan itse just silloin pyörimään täällä, ja oli tosi hiljaista.
Mä en uskalla käydä enää missään kun täällä on näin vihaista porukkaa :((
olen tosi pahoillani että olin niin vihainen eilen.Kaikki johtuu siitä että tämä oli eka viikonloppuni yksin.Vastedes en usko että teen tällaista töppiä enää..Kaikkea hyvää teille kaikille. Ja anteeksi..
Olen vähän aikaa sitten eronnut ja olen samaa mieltä kun sinä että kanattaa katsoa oman ikäistä seuraa ei sitä tiedä mitä siitä seuraa,ei ne erot ole helppoja paloja mutta kyllä sitä haluaisi olla jonkun kanssa pidä pintasi
Olen eronnut vuosia sitten. Kokemuksesta voin sanoa, että ensimmäinen puoli vuotta vaikeaa. Sitten ahaa-elämys; jess, mä selviän. Samoin vaikeaa ensimmäiset juhlapyhät, lomat jne, mitä perinteisesti vietetty yhdessä. Miettii myös, kelpaako kellekään ja joillakin meno päällä. Etsi harrastuksia ja tee jotain sellaista, mistä olet haaveillut. Tietyn "suruajan" se vaatii, mutta kyllä siitä hengissä selviää. Lapset varmaan aluksi takertuvat sinuun, mutta asiat normalisoituvat. Yritä jaksaa olla se aikuinen kuitenkin. Tsemppiä!
Olen eronnut reilut puoli vuotta sitten ja nyt vasta se oikein kolahti. Ei ole mikään helppoa, muuta kuin maata peiton alla ja itkeä. Uusikin löytyi ja oli täys paska, et siitä tuli lisää tuskaa. Nyt tapasin kaverin jonka kans olin ennen naimisiin menoa ja toivon todella että siitä tulee jotain, ainakin hyvältä vaikutti. Se 20 vuotta jäi kuin pois välistä.......