Moikka!
Miten selvitä pääsykokeista kunnialla läpi?
Mitkä kaikki asiat menestykseen vaikuttaa? ulkoa osaaminen, jouheva kirjoitustaito yms.. Onko tuurilla mitään tekemistä asian kanssa?
Haen lukemaan valtio-oppia helsinkiin, ja nyt pääsykokeiden lähestyessä olen alkanut panikoida ja murehtia niin paljon että itse lukemisesta ei tahdo tulla mitään.
En ole enää "nuori", vaan takana on jo yksi tutkinto ja työuraa.. Siksi ajattelin että hakeminen ja lukeminen olisikin helpompaa. Mutta huomaan että näistä ei olekaan niin paljon etua. Olen valmennuskurssilla ja huomaan että nuoremmilla vaikuttaa olevan tekniikka ja rutiini paremmin hanskassa..
Nyt paineessa tuntuu että musertuu huonon itsetunnon alle. En pidä itseäni tyhmänä, mutta en mitenkään erityisenäkään. Heikkouksistani saan kyllä keksittyä kilometrin pituisen listan.
Tarvitaanko pääsykoemenestykseen usko, että osaa ja pärjää?
Olen lukenut valtavasti ja käyttänyt monia tekniikoita, siltikään itsevarmuus osaamiseen ei ole kasvanut.
Miten selvitä pääsykokeista kunnialla läpi?
Mitkä kaikki asiat menestykseen vaikuttaa? ulkoa osaaminen, jouheva kirjoitustaito yms.. Onko tuurilla mitään tekemistä asian kanssa?
Haen lukemaan valtio-oppia helsinkiin, ja nyt pääsykokeiden lähestyessä olen alkanut panikoida ja murehtia niin paljon että itse lukemisesta ei tahdo tulla mitään.
En ole enää "nuori", vaan takana on jo yksi tutkinto ja työuraa.. Siksi ajattelin että hakeminen ja lukeminen olisikin helpompaa. Mutta huomaan että näistä ei olekaan niin paljon etua. Olen valmennuskurssilla ja huomaan että nuoremmilla vaikuttaa olevan tekniikka ja rutiini paremmin hanskassa..
Nyt paineessa tuntuu että musertuu huonon itsetunnon alle. En pidä itseäni tyhmänä, mutta en mitenkään erityisenäkään. Heikkouksistani saan kyllä keksittyä kilometrin pituisen listan.
Tarvitaanko pääsykoemenestykseen usko, että osaa ja pärjää?
Olen lukenut valtavasti ja käyttänyt monia tekniikoita, siltikään itsevarmuus osaamiseen ei ole kasvanut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhteiskuntatieteiden/valtiotieteiden pääsykokeissa on parasta yrittää kirjoittaa pitkiä esseevastauksia. Koevastauksien tarkastajat ovat yliopiston opettajia, ja siis opetustoimessaan välillä tentaattoreiksi kutsuttuja tenttivastausten tarkastajia. He tietävät, että iso osa opiskelijoista on mukavuudenhaluisia ja pyrkii pääsemään opinnoistaan läpi mahdollisimman helpolla. Siksi he suhtautuvat epäluuloisesti lyhyisiin tenttivastauksiin ja arvatenkin saman kaavan mukaan myös lyhyisiin pääsykoevastauksiin. Lyhyt vataus kun viittaa siihen, että tämän kirjoittajahan on niitä, jotka yrittävät päästä vähällä vaivalla.
Toinen neuvo koskee vastauksen tekstiä: Koeta kirjoittaa kaikki osaamasi viisaankuuloiset asiat heti kunkin pitkän vastauksen ensimmäisiin virkkeisiin. Vastauksen lukijatkin ovat mukavuudenhaluisia, eivätkä kehtaa paneutua pitkän vastauksen lopputekstiin kovinkaan syvällisesti.
Niihin alkuvirkkeisiin on myös hyvä ujuttaa mahdollisimman monta sivistyssanaa repertuaaristasi. Vaikka niillä snobbailu saattaa vaikuttaa läpinäkyvältä, ne siitä huolimatta tehoavat vielä yliopistossakin. Antavat siis kirjoittajasta viisaalta tuntuvan vaikutelman. Itse yritin ujuttaa lähes kaikissa tenteissä sellaisia sanoja, kuten infrastruktuuri ja globalisaatio. Enpä tässä vielä pari maisterintutkintoa tehneenäkään muista useampia lähes joka asiayhteyteen sopivia, joten siitäkin voit päätellä, kuinka suuri painoarvo niiden hallitsemisella saattaa olla. Opettele niitä vaikka sivistyssanakirjasta.
Unohtui tuossa aiemmassa vastauksessa mainita eräs vastauksen pituutta lisäävä kirjoittamistaktiikka: Niissä pääsykokeissa on ainakin minun kohdalla ollut viisi kysymystä. Kun sitten alat kirjoittaa vastauksia, viimein tulee vaihe, jolloin mielestäsi olet kirjoittanut kaiken tietämäsi, eikä lisää tekstiä enää tule. Silloin siirryt seuraavaan.
Kun olet näin menetellyt vaikkapa ykkös-kysymyksestä viitoseen, älä lopeta siihen, vaan lähde uudelle kierrokselle. Huomaat, että juttua taas irtoaa, ja voit pienin muutoksin lisätä toisiin kysymyksiin keksimääsi tekstiä joihinkin toisiin.
Lopuksi eräs nyrkkisääntö esseevastauksista: Puutteellinen liian pitkä vastaus tuottaa enemmän pisteitä, kuin puutteellinen liian lyhyt vastaus. Pituutta siis kannattaa kirjoittaa.
Ja jännittäminen on tällaisessa taktiikassa vain hyvä asia. Kun olet jännittämisesi kanssa lähes kauhun vallassa, tulee nurkkaan ahdistetun tunne, jolloin kaikki piilevät voimavarat tulevat esiin ja alitajunnassa ainoaksi selviämiskeinoksi miellettyä tarinan tuottamista alkaa irrota.