Paras runokulttuuri?

Kuuluuko mielestäsi myös Omar Khaijam heihin? Hänestä pidän aivan helkutisti!

Mitenkä sattui tuokin tupsahti mieleen.

Kyllä Chile ja Pablo Neruda ovat vaikuttavimmat!

Koska kysymys on noin aseteltu, vastaan: Yhdysvaltain. On hyvä, että pääsee alkutekstien äärelle turvautumatta sanakirjaan joka käänteessä. Romaanit voi kääntää enemmän sinnepäin, kunhan asia tulee ymmärretyksi, runoudessa joka sanalla on (yleensä) tarkoituksensa.
Toiseksi, USA:n runous on suhteellisen nuorta.. ei joutunut aloittamaan runouttaan 'alkeista'. He eivät välttämättä joutuneet/halunneet toistaa mitään vanhaa, koska olivat tietyssä mielessä vapaat konventioiden kahleista.. seurasi uskomattomia älynväläyksiä, ihmeellistä vapauden lentoa.. joka vaikutti elähdyttävästi vanhan mantereenkin runouteen ja varsinkin modernismiin voimakkaasti.
Kolmanneksi, onahna heillä tosi kovia runonimiä: Walt Whitman, Emily Dickinson, T.S. Eliot, Ezra Pound, e.e. cummings... Ja mielestäni huippuina kaksi kaikkien aikojen parhaimpiin kuuluvaa pitkää runoelmaa: Whitmanin 'Laulu itsestäni' ja T.S. Eliotin 'Autio maa'.

Minäkin itse pidän runojen lukemisesta..en itse vain harmikseni tunne kirjaimia.

Olen Brogue male'n kanssa samoilla linjoilla. Yhdysvalloista löytyy monia uudisraivaajia, jotka ennakkoluulottomuudellaan loivat uutta runokulttuuria. Bukowski, Kenneth Patchen (ehdoton), Ginsberg ja Ferlinghetti voisi mainita alkuun. Osa yhdysvaltalaisista eivät välttämättä tehneet uraa jenkeissä vaan ulkomailta käsin, niitäkin herroja JA naisia löytyy..

Niitä, jos tahtoo lukea niin viestiketjun aloittaja vaivautukoon poikkeamaan kirjastossa!
Vaikka..njaa..löytyyhän noita toki netistäkin. Äläpä menekään kirjastoon asti vaan googleta kotona, etköhän löydä runoja pyörryksiin asti :D

Miten sen tulkitsee woi tykätä.

Runoja pitää vain rakastaa, vertailu mahdotonta.
Runo on niin kieleen sidottu asia, että on mahdotonta verrata paremmuuden suhteen eri kielillä kirjoitettuja runoja.
Paitsi kieltä, runoon liittyy myös sen takana oleva kulttuuri; pitäisi verrata myös eri kulttuureja.

Arabialaisen runon takana on laaja kielialue, joka epäilemättä tuottaa paljon loistavia runoilijoita. Mutta entä kulttuurin rajoitteet? Supistaako vai laajentaako se runouden kokeilun ja kehittymisen mahdollisuuksia?

Samoin englanninkielinen alue tuottaa paljon erilaisia kokeiluja, joiden joukossa on unohduksiin jääviä ja toisaalta hienoja uutuuksia runouden saralla.
Niistä jotkut varmaan arvioidaan mestariteoksi, kun aikaa kuluu.

Mielestäni runokulttuurien, ja jopa erikielisten runojen vertailu on mahdotonta.

Pienen kielialueen ja saman aikakauden runojen vertailu voi mahdollista, eikä sekään varsinaisesti paremmuuden merkityksessä. Vain erojen.