Oletko koskaan pyörtynyt?

Mä oon mulle kävi sillain että en ollut syönyt aamupalaa ja musiikin tunnilla kun me laulettiin seisaaltaan niin mä pyörryin se oli noloa sitten mun ope sano että miks sä siinä makoilet nouse ylös vai pitääkö tulla nostaan niin joku meidän luokalta sano että se on pyörtyny sitten ope anto mulle pillimehun ja vei mut ruokasaliin niin mä söin siellä näkkileivän

Mä olin kerran kotona äitin, isäpuolen, pikkusiskon ja -veljen kans ja me katottiin jotain Tv-ohjelmaa yhdessä ku mulle tuli jano niin nousin ja menin keittiöön ja valutin hanasta jääkylmää vettä lasiin. Sitten join sitä niin yhtäkkiä korvissa soi silleen jännästi enkä nähny kunnolla. Yritin siristellä silmiä mutta se ei auttanu ja sitte vaan kaaduin. Heräsin siihen ko mun isäpuoli ravisteli mua ja puhu mulle, mutta en tuntenu tai kuullu mitään. Vähän ajan päästä aloin täristä kylmästä sillä se lasi oli kaatunu mun päälle ja mun isäpuoli käski äidin soittaa ambulanssin. Äiti tuli keittiöön ja näytti tosi huolestuneelta. No lanssimiehet kävi meillä ja tutkivat vähän eikä mitään epätavallista löydetty. Uskoivat sen johtuneen hormoneista.

Toisen kerran pyörryin kun olin taas vaihteeksi kotona.. Olin omassa huoneessa joka oli yläkerassa ja sitten äiti huusi että menisin tyhjentämään tiskikoneen. No kävelin ja portaitten kohalla kuulo meni taas ja päässä tykytti eikä jalatkaan enää kantaneet. En pystyny puhumaan tai mitään ja sitten vaan pyörryin. Onneks mun isäpuoli (taas...) käveli siitä vierestä ja näki että mulla ei ollu kaikki hyvin ja otti mut kiinni ennen ku putosin portaista. Virkosin noinpuolen minuutin päästä ko mun pikkuveli toi mulle appelsiinimehua:]

Olen pyörtynyt kaksi kertaa.
Ekan kerran silloin kun ajoin mopolla koulusta kotiin ja tyhmänä ylittäessäni tietä en katsonut autoja...
Jäin auton alle ja pyörryin...
Heräsin siihen ku joku ravisteli mua, se oli kai se auton kuskija se sano että ambulanssi oli tulossa. Sen piti lähteä näyttämään tie ambulanssille ja sitte siihen tuli vanhempi pariskunta jotka sanoivat että voivat katsoa minua sen aikaa. Mulla oli tosi huono olo, jalassa oli noin 30 cm pitkä haava josta tuli verta muttei kauheasti. Ambulanssi tuli ja mut vietiin sairaalaan, siellä oli myös poliisit. Olin kaks päivää sairaalassa, koska sain pahan aivo tärähdyksen. Käsikin murtui :/
Toinen kerta oli koulun liikunta tunnilla, me pelattiin pesista ja oli tosi kuuma! Mulla oli huppari ja farkut jalassa, ja kun tuli mun vuoro lyödä palloa, niin tuli hiostavan kuuma ja aattelin koko ajan että älä pyörry, älä pyörry. Pallo heitettiin ja osuin siihen hipaisten minkä jälkeen kaaduin maahan (naama eellä, ei kiva) heräsin myöhemmin ambulanssissa ja mulle oli tullu lämpöhalvaus. Ei tarvinnut osallistua liikuntaan enää parina päivänä, jotain hyvää tässäki siis oli..

no mulle tai siis mun tyttöystävälle kävi silleee, et oltii menos kauppaa joskus kesällä ja sit sitä rupes huippaa ja se pyörty. Sain onneks sillee kiinni ettei se lyöny päätä asfalttii, sit jtn huusin jollekkii random tyypille mikä meni ohi, et soita ambulanssi ja sit ambulanssi tuli ja siitä selvittii säikähyksellä.

Ite en oo pyörtyny mutta olin pari vuotta sitten (14 tai 15 vuotiaana) laskettelemassa mun parhaan kaverin kanssa ja se laski ennen mua. Aitte joku tuli kovalla vauhilla sen takaa että sen piti väistää. (sen nimi on mikaela niin käytän nyt sitä nimeä) Ja kun Mikaela väisti, niin se ei katsonut eteensä ja tärmäsi puuhun, löi pään. Se laskettelija ei ees jääny sinne vaan laski alas! Mä menin Mikaelan luo, sillä ei ollu kypärää ja yritin herättää sitä, mutta se ei liikkunu. Onnels yks mun tuttu, isä työkaveri oikeastaan, lasketteli siitä vierestä ja bäki mitä oli tapahtunu. Se käski mun mennä kertomaan ja mä laskettelin kovaa vauhtia alas, siellä oli laskettelun ope niin menin vaan hysteerisenä sen luokse, ja mentiin sit sen kanssa kelkalla ylös. Ihmiset oli alkanu kokoontua Mikaelan ympärille, Ja se mun tuttu sano että mikaela oli käväissy tajuissaan mutta vaan pari sekunttia, sitte soitettiin 112 ja helikopteri tuli sinne, mikaela onneks hengitti, ja ne nosti sen niin siinä maassa oli verta! Silloin olin tosi lähellä ittekki pyörtyy, sillä veri on ällöttävää, mutta olin niin huolestunu mikaelasta... En päässy helikopteriin mukaan ja se laskettelun ope tarjos mulle kaakaon koska olin niin kalpea ja järkyttyny. Menin sitte kotiin ja illalla tuli viesti että mikaela voi hyvin lukuunottamatta aivotärähdystä mutta jäi onneksi henkiin:) se tuli noin viikon kuluttua kouluun ja kaikki oli kuullu sen onnettomuudesta, se oli tavallaan huomion keskipisteenä

Mä kerran pyörtysin keskel henkkamaukkaa. Se oli noloo, ku heräsin nii siin oli vaan jotain ihmisii ja myyjä toi mulle vesilasin

Olin kerran menossa vessaan ja siinä ovella alkoi tuntumaa. Oudolta ja seuraavan kerran kun tajusin jotain niin olin siellä vessan lattialla polvillani. En tiedä olinko pyörtynyt, mutta jotain epänormaalia oli tapahtunut. Se tunne oli sellanen outo, vähän kuin juuri ennen nukahtamista. Ei se ollut siis mitenkään paha tunne, mutta hiukan olin ihmeissäni kun siinä lattialla olin ja mietin mitä tapahtui.

Olen kerran kunnolla. Olin silloin 14 ja jonotin koulun ruokalaan. Mun paras kaveri oli mun takana ja se puhu jollekki tyypille. Yhtäkkiä mulle tuli outo olo, silleen niinku kuuma mut ei kuitenkaan ja päätäki vähän särki ja yhtäkkiä vain kaaduin ilman mitään varoitusta. Onneks mun paras kaveri oli sikanopea ja otti mut kiinni. Se kaatu ite polvilleen ja sano jotain: 'öö... Saisko vähän apua?' siinä oli terveystiedon ope ja se nosti mun jalat ylös ja virkosin. Jos kamuni ei ois saanu mua kiinni ois voinu käydä huonosti

Mie pyörryin kerran ko olin saunassa ja menin suihkuun, niin tuntu vähän oudolta. Aattelin, että kyllä se kohta menee ohi ja laitoin saunatakin päälle mutta sitten alko huimata ihan kunnolla. Onnistuin vaan sanomaan "äiti" minkä jälkeen kaaduin maahan. Ku heräsin niin minun vanhemmat oli siinä vieressä ja isoveli vähän taaempana, isä sano että ambulanssi oli tulossa, koska olin kaatuessa lyönyt pääni ja siitä tuli verta, isoveli puhui hätäkeskuksen kanssa. Mulla oli tosi paha olo ja oli aika ikävä maata siinä lattialla ko veri levisi veden avulla. Yhtäkkiä minua alko pyörryttää uudelleen ja oksensin, hyi:S Isä haki vettä ja join sen ja sitten se käski äitin pitää minun jalkoja ylhäällä, minun päähän sattu. Ambulanssi tuli ja kerkesin pyörtyä uudelleen, heräsin vasta sairaalassa missä vietin pari päivää sillä pää oli "auennut". Nykyään äiti kysyy koko ajan kun olen saunassa että olenko okei.

Kerran pari vuotta sitten, en ollut syönyt aamupalaa, vain lasillisen vettä. Kun olin koulun pihalla ystävieni kanssa, silmissä näkyi valkoista ja oli todella huono olo. Tuntui että kaikki pyöri silmissä. Sitten pyörryin suoraan betonille koko koulun nähden. Virkosin melkein heti sanaan "Inka" (Ystäväni nimi, ei minun...). Kukaan ystävistäni ei tullut auttamaan minua nousemaan. Kun katsoin pikaisesti mitä oli tapahtunut, tajusin pyörtyneeni ja ollut pyörtyneenä pari sekunttia. Onneksi ei tullut mistään verta tai mitään. Kun nousin omin avuin hoperrellen ylös, kerroin ystävilleni kannattaisiko minun mennä kertomaan opettajan luokse. Menimme kertomaan tapahtuneesta ja terveyshoitaja tuli paikalle, minun piti mennä maahan makaamaan jalat kattoon päin. Terveyshoitaja otti myöhemmin (Mitkä lie, verikoe joka otetaa sormesta) verikokeet ja kyseli kaikenlaista. Myöhemmin pääsin kotiin ja oksensin kotona. Ei kyllä maailman paras tunne...

Kerran. Se oli silloin kun olin 12, elikkä noin viisi vuotta sitten. Olin kotona, leikin olkkarissa koiran kanssa ja isä leikkasi jotain selleriä tai sellaista (olimme kahestaan) Noh, isä leikkasi aika pahasti sormeen ja käski minun tuoda laastarin. Alussa en edes nähnyt haavaa, mutta kun toin laastarin isälle niin näin miten ällö se oli. Punainen viiru keskellä sormea ja tuli paljon verta. Seuraavana huomasinkin olevaniisäni sylissä ja isä huusi nimeäni. Olin pyörtynyt ja isä otti kiinni. Olin pyörtyneenä jotain alle kymmenen sekuntia, mutta se oli kuitenki hirveää.

Oltiin vuosi sitten loppukeväästä luokkaretkellä museossa. Meidän luokka ja meidän naapuriluokka. Museo oli mäellä, ja ennen sitä oli varmaan sadan metrin pituinen jyrkkä ylämäki. Me oltiin tultu pyörillä, ja suurin osa porukasta talutti sen jyrkän mäen, vain muutama pyöräili mäen. Mä ajattelin että Khyl mäki ton tosta polkasen ylös. Pidin mäen aikana kaksi kertaa taukoa (koska en halunnut muiden kuulevan miten mul alkaisi hengitys pihistä, joten pysähdyin muka odottamaan muita, jotka talutti pyöriään), mutta pääsin sen kuitenkin pyöräilemällä ylös. Kun kaikki oli sapuneet mäelle, mentiin sisälle museoon. Meinasin hörppäistä juomapullosta, joka oli mul jo kädessä, olin melkein jo avaamassa korkkia, mutta sitten kahdesta mukana olleesta opettajasta toinen hoputti kärttyisästi mua ja muita että "Tulkaa jo". Jätin hörppäämättä pullosta ja menin muiden mukana sisälle.

Oltiin oltu sisällä hetki, ja opas alkoi selittää jotain historia hommaa ja jotain jostain historiallisesta tuolista. Viis minaa kestin kuunnella, sitten tuli ihan kuvottavan tylsää. En enää ollenkaan jaksanut keskittyä oppaaseen ja mietin vain mitä tekisimme kaverien kaa tauolla, ja kauankohan taukoon olisi (siellä ei ollut kelloa).

Pian tuli tylsyyden lisäksi huono olo ja pelkäsin että oksentaisin. En yleensä valita pahaa oloa turhaan, ja niin en tehnyt nytkään. Paha olo ei mennyt nopeasti ohi, joten päätin että jos se vielä pahenisi, mun olis pakko sanoo opelle. Otin askeleen lähemmäs opettajaa, siirryin eturivistä taemmas, jotta ehtisin äkkiä sanoa jos tarvitsisi mennä vessaan. Paha olo jatkui vieläkin, ja sen lisäksi oli tullut myös hirveä hiki. En vieläkään sanonut opelle, oltiinhan siinä seisty vasta alle kymmenen minuuttia ja heti mun tarttisi mennä vessaan.

Pian alkoi näkökentässä näkymään mustia pisteitä, jotka hivuttautui reunoilta keskemmälle. Kun ne tuli, en jotenkin huomannut/tajunnut sanoa opelle tai ajattelin että toi tunne kestäisi vain muutaman sekunnin ja olisi sitten ohi. Kun pisteet lähestyi keskikohtaa reunoilta, yritin työntää niitä pois reunoille keskittymällä oppaan puheeseen. Ei siitä tullut mitään. Yritin työntää pisteitä pois, ja sain parin kerran työnnettyä niitä takaisin reunoille päin, mutta sitten ne peittivät koko näkökentän.

Seuraavan kerran kun tajusin jotain, olin toisen opettajan sylissä, kuulin hänen kysyvän oppaalta että "saako tähän laskea?", sitten ope laski mut jollekkin nahkapenkille (oli muute hirveetä ne ekat sekunnit kun tajusin jotai, ajattelin että "ei vittuvittuvittuvittu tää ei vittu ole totta mä nään unta", ja se järkyttävä paino joka tuntu putoovan päälle ku tajusin et silleen oikeesti kävi) ja kuulin luokasta puheensorinaa ja molemmat opet oli siinä ja hyiiii se oli nii vituttava tunne ja nousin vaa äkkii istumaa ja sanoin et joojoo kaikki ok mut opet sano et oli pakko juoda (kyl mä tiesin et oli pakko mut en ois halunnu kun vaikka kaikki oli kääntyneenä takaisin oppaaseen päin nii näin et tyypit vielki vilkuili mua koko ajan ja opet tarkkaili). Kun piti siirtyä seuraavaan huoneeseen nii menin kavereiden perässä ja voi eiiii se yhen kaverin ilme kun mä tulin niiden luo ja se katto mua silleen alentavasti ja nolosti (vaik se onki ihana tyyppi normaalisti :)) ja alentuvalta ja nololta must kyl tuntuki.

Ja muilta sain jälkeenpäin kuulla et olin seisonu silleen ihan jäykkänä ja niiden mukaan tuijottanu lasittunein silmin (kaikki väitti et olin tuijottanu just niitä) ja ope oli kysyny "hengitätsä?" ja sit olin kaatunu taakse päin ja se oli ottanu vastaan. Olin ollu jo tajuttomana siin kohtaa ku ope oli kysyny tota ja oli kyl outoo saada kuulla muilta et se oli sanonu mulle jotai.

Myöhemmin ehkä kymmenen tyttöö ravas välil mun luona ja kyseli siit ja mä kerroin niille ja ne kyseli kaikkee et "mut oothan sä nyt syöny jotai" ja kaikkeen vaan sanoin et joo olen ja kaikki ok ja istuttiin parin tärkeimmän kamun kanssa reunemmalla ja kerroin niille tietty tarkemmin kuin muille ja ne ymmärs onneks et tää oli semmonen aihe josta ei sen yhden kerran jälkeen puhuttaisi enää.

Olin toivonu et seuraavana päivänä koulussa täst ei puhuttais mutta oliha se aivan liikaa toivottu. Opettaja heti ekaks aamulla heitti läppää mulle "ja taasko sä nojailet siihen seinään vähän väsyneen näköisenä?" ja koulussa kaks tyttöö kerto nähneensä painajaista must pyörtymässä... -.-

Ja oli kyl niin noloa ja vaikka täst on jo vuosi niin en haluu vieläkään nähdä sitä opee (mut joudun näkee sitä koska se on yhä meijän koulussa) koska siitä tulee mieleen tää juttu. Harmitti sillon ja ajattelin aina vaan että aika parantaa kaikki haavat. Ja ajattelen yhä näin, mutta silti kirvelee.

kerran ku mie menin yksin junalla mummolaan, niin ostuin yhellä penkillä ja mun eessä oli joku nainen ja ehkä6-8 vuotias tyvär. miulle tuli yhtäkkii vessahätä ja nousin ylös mennäkseni vessaan mutta yhtäkkiä kaikkialta aikoikin leijailla mustii pisteitä mutten välittäny vaan yritin kävellä ja niinhän siinä sitten kävi, pyörryin. ei ollu kivaa heräsin siihen ko se nainen kysyy et olenko okei ja kaiken lisäksi miulle tuli pissa housuun sillo kaatuessaO_O

Aika moni täällä on sanonut kuinka noloa on pyörtyä. En oikein ymmärrä, voisiko joku selittää mitä noloa siinä on? Se miten muut asiaan suhtautuvat?

Itse olen pyörtynyt 2 kertaa. Ensimäisen kerran ala-asteella, muutaman päivän jälkeen kita ja nielurisa leikkauksesta. Olivat huonosti sulkeneet leikkaus haavat ja sen aiheuttaman verenhukan takia pyörryin kotona. Toisella kerralla en ollut ehtinyt syödä aamupalaa kun piti mennä äidin mukana ostoksille erääseen kauppakeskukseen. Jonkin ajan kuluttua tajusin että verensokeri oli päässyt liian alas ja nyt olisi todella hyvä aika saada jotain syötävää. Olin päässyt n. 30m päässä olevan carrolssin kassalle asti, mutta siellä oli vain 1 kassa käytössä ja asiakas joka oli hidas päättäämään mitä halusi syödä. Siinä sitten odotellessa vuoroani minua rupesi huimaamaan ja päätin laittaa silmät hetkeksi kiinni toivoen että se auttaisi. No auttoihan se sen verran että taju lähti ja minä kumahdin betoni lattialle. Onneksioli ollut sen verran pehmeä lasku ettei tullut mitään aivotärähdyksiä tai muita kipuja vaikka olin kuulema aikaa kovaan kumauttanut takaraivoni lattiaan :)

Olen pyörtynyt joskus terveystarkastuksessa sen jälkeen, kun ne otti jonkun verinäytteen. Sanoivat, että jos jännittää, voi pyörtyä. En kyllä omasta mielestäni jännittänyt

Oon pyörtynyt yhden kerran koulussa eli asiaan: Seisoskelin mun kamun kanssa koulun aulassa ja oottelin tunnin alkua. Mulle tuli yhtäkkiä sellanen olo, et mul ois kuumetta ja rupes janottaan ihan kauheesti. Sanoin mun kamulle, et taian juoda viel ennen täs tunnin alkuu ja olin kaivamassa juomapullooni laukusta, ku tajusin, et olin tietty jättäny sen kotiin. Aattelin, et ku oli enää pari minsaa aikaa ja meiän luokanvalvoja on aika tarkka "aikatauluistaan", ni käyn si nopee sen tunnin jälkee vessas juomassa. Tuijottelin portaista suoraa alas janäkökenttä muuttu sumeeks ja "heiluvaks". Mun kamu kysy, et mikä mulla on, ku en puhu mitään. Sit rupes heikottaan ja sanoin, et mulla on aika pahaolo. Sit kaikki meni ihan pimeeks. Kuulin vaan jotain, et meneeks joku Roosan (nimi muutettu). Roosa on siis meiän erityis- ja terveystiedonopettaja. Seuraavat muistikuvat on, kun alan taas nähdä ja Roosa pitelee mua aulan penkillä. Roosa alkaa heti kysellä kaikkee, et miten voin ja silleen. Ku oon hetken istuskellu siinä aulan tuolilla Roosan tukemana, ni se kysyy, et huimaaks ja pystyks mää käveleen. Sanon vaan jotain, et joo kyl kai mää pystyn. Menin Roosan luokkaan ja sain vettä. Roosa siinä samalla totesi, että pyörtyminen toden näköisesti johtui nestehukasta sun muusta sellasesta.

pyörtymisiä yks tai kaks kertaa? minä kun olen pyötynyt tässä viimeisen 8-vuoden aikana 11 kertaa viimeisen vuoden aikana neljä kertaa ja kolme niistä oli saman päivän aikana ja saman tunnin aikan koulussa. olen pyörtynyt koulussa/kouluaikana yhteensä kahdeksan kertaa. ja jos tulee uusi opettaja/ kouluttaja niin ilmoitan jo luokaanna tulessani "taipumuksestani" pyörtyillä. tosin koko luokaani jossa olen tietää että voin pyörtyä. tietynlaisista puheen aiheista. siihenkin tavallaan tottuu kun pyörtyy kaikkien nähden. ja siihen kun lyö päänsä pyörtyessään esim. betonilattiaan jossa on 0.2cm muovimatto päällä.

eikä siinä ole mitään noloa.
mitä noloa siinä muka olis? kaikkien katseet? kaatuminen? unen tuntuinen tunne mutta tuntee vain kaiken? mikä siinä muka on noloa en ymmärrä?
kertokaa mikä siinä muka on noloa?
olen ammattikoulussa eikä sieläkään kukaan pitänyt sitä nolona.
mikas siinä. kun pyörryt niin makaa vähän aikaa maassa virkoamisen jälkeen ja vältä rasitusta/liikuntaa enään sinä päivänä. "ei muuten kuin hyvänä neuvona"

En ymmärrä miten joku voi olla pitämättä sitä nolona... :(

Se ku mä pyörryin oli ja on yhäki elämäni noloin juttu... -.-" (toi romaani ylempänä)

No kerran pyörryin teknisen työn tunnilla puutyöluokassa kun en ollut syönyt tarpeeksi aamiaista. Sain lähteä heti kotiin ja annettiin määräykseksi syödä paljon sipsejä :)
Onhan se vähän noloa aluksi kun kaikki tuijottaa niinkuin jotain harvinaista eläintä eläintarhassa, kaikki hössöttää hirveesti ja seuraavana päivänä kaikki on silleen että "onkse totta että sä pyörryit?" "siis pyörryitsä ihan oikeesti puutyöluokassa?".
Se pyörtyminen ei sinällään nolota vaan pikemminkin se miten kaikki muut siihen reagoi. Ja kyllä se nolous jo parissa päivässä lähtee.

Parissa päivässä?? Oot uskomaton... :0

Mun kaverit ei vielä yli vuodenkaan jälkeen puhu siitä koska muutun ihan punaseks ja meen hiljaseks ku nolottaa ja hävettää vieläkin ihan hirveesti :D

Paitsi kerran ovat ottaneet puheeksi mutta silloin kävi juuri näin, ihan punanen naama ja valuin alemmas istumaan tuolilla kun se vaan nolotti niin kamalasti. Veikkaan et kokeilevat jonku vuoden päästä uudestaan taas että saako siitä jo puhua mut luulen et meen vielä silonki hiljaseks ja punaseks ja ne vaihtaa pian aihetta... :DDD

Ja ihan yleiselläkin tasolla jos puhutaan pyörtymisestä niin men hiljaseks ja hävettää x)

olen

oks jolai vielä juttuu tänne, näit on kiinnostava lukee??

Olen, kahdesti ollessani yksin kotona (tästä ei tiedä edelleen kukaan) ja kolmannen kerran koulussa, liikuntatunnilla ku pelattiin jalkapalloa. Se pallo lens jotenki mun päähän just silloin ku lopetettiin, ja se sattu ihan VI-TUS-TI, mutta en kertonu. Olin lähössä pois ku ope tulee mun luo. Muistan että se sano: "Hetkinen nyt nuori neiti" ja käännyin kattoon sitä niin yhtäkkii vain kaaduin. Ku heräsin niin ne kaikki oli siinä ympärillä ja kysy että oletko okei. Se oli toooooosi noloa, välttelin sitä opettajaa sitte kaks viikkoa. :X

Mä oon pyörtynym onestikkin, mulla on niin raju migreeni... :/

Kerran ku jouduin tappeluun yhen tyypin kans ja sit se hakkas mun päätä lattiaan niin et taju lähti. Heräsin sit sairaalassa, seittämän tikkiä päässä ja kiva päänsärky...

kerran olin tupakilla penikkana taino teininä kuusen alla naapurin danielin kans, sitte tuli yhtäkkiä outo olo, olin sanonu danielille että mulla on vähän outo olo, daniel oli selittäny mulle jotain asiaa ko se oli ollu sen serkun luoka jne, mutta en muista mitään vieläkään mitä hän selitti. yhtäkkiä näin vaan valkosta ja sitte yhtäkkiä kaaduin kuusen viereiseen ojaan (nojasin runkoa vasten koska pyörrytti eli nousi tupakka päähän) sitte samantien heräsin kun kolahin maahan mahalteen kieli jäi ikävästi hampaiden väliin ja verta tuli ku esterin perseestä. sitte kuulin danielin sanat "haloo, kuoliksie? tartteksie apua " sitte mie nousin siittä en nähny mittään koska oli pimeää siellä talvella illalla kuusen alla. oli vielä semmosta mettä polkua hoiperrella 500m pyörätielle. siihen jäi minun tupakanpoltot.

Kerran jäin tunnin jälkeen puhutteluun ja olin lähellä myöhästtä linkasta. Pysäkki oli toisella puolella tietä, ja auto oli siellä, joten päätin juosta enkä huomannut nurkan takaa tulevaa autoa. Se törmäsi minuun, ja pyörryin siinä sit. Heräsin siihen ku ihmiset parveili mun ympärillä ja joku soitti just ambulanssin. Nousin ylös eikä sattunut mutta ne vaativat minut edes tutkittavaksi. Ei tullut edes naarmua, pyörryin varmaan säikähdyksen takia. Onni onnettomuudessa siis...
Toisen kerran pyörryin ku leikeltiin sikaa biologian tunnilla ja leikkasin vahingossa sormeen puukolla.

Kaverin pikkuveli pyörtyi joskus saunassa :D En ollu ite siel mut kaveri kerto :)

Ite oon melkein pyörtyny, kun koulus oli joku juhla. Olin sitä kuvaamassa jotain koulun arkistoa varten (kuuluin kuvauskerhoon). Olin seissy paikallani n. Tunnin, ku alko pyörryttää. Eka aattelin, et se menee ohi, mutta sitte sydän alko hakkaamaan kovempaa, hiki nous ja aloin näkemään pisteitä. Sit yhtäkkiä näin pelkkiä pisteitä, en muuta. Se kesti n. 3 sekunttia. Sit menin istumaan tuolille hetkeks ja olo helpottu. Muutaman sekunnin päästä olisin varmasti pyörtyny n. 600 ihmisen edessä.

Et silleen. Muistakaa ennakoida!

En tiiä pyörryinkö mut kuiteski nii siis mulla on sellanen hassu juttu et jos nousen yhtäkkiä ylös nii kaikki pimenee silmissä:D eli olin kotona varmaanki yksin ja sitte nousin sängyltä silleen ihan normaalisti mut silti kaikki pimeni ja sen jälkeen makasin puoliks mun sängyllä silleen ouosti ja päähän sattu aika paljo olin vissii lyöny pään seinään :D mut jotenki jännä ku en vaan muista et olisin kaatunu tai mittään :D eikä pyörtymisessä oo mitää noloo ku sitähän käy kaikille ennemmin tai myöhemmin :D

Ortostaattinen hypotensio toi ylempänä mainittu nimeltään, mulla on kans se ja siihen se pyörtyminenkii liittyy. Eli olin toissapäivänä täällä ja luin viestin siitä ja menin kattoo wikipediaa tietoo. Olin syöny ihan vähän aikaa sitte kyl. Sit aattelin et vähän paha olo pakko mennä vessaan. Siinä kusella sit seisaallani yhtäkkii pimeni. Kaaduin tuolille, joten mua ei sattunu. Meinasin herättää vanhemmat ku säikähin helkkaristi ;/ Oudointa on se että toi tapahtu heti sen jälkee ku katoin tietoo tosta pyörtymisjutusta.

Mulle kävi tosi nolosti... oli todistustenjako ja piti seistä pulpetin vieressä sillä välin kun ope pölisi jotain. Yhtäkkiä alkoi heikottaa ja näkö lähti. Viimenen minkä muistan oli mun kaveri huuto: -Hei onks Heidi sulla kaikki hyvin?!
Sitten heräsin makaamasta maasta, mun jalat oltiin nostettu tuolin päälle ja koko luokka oli mun ympärillä ringissä:/ en ollu syöny aamulla...

Lisää juttuja vain! Näitä on mielenkiintoista lukee. Tuntuu että tytöt pyörtyvät paljon useammin....

Niin tai sitten pojat ei vaan viitsi kirjottaa juttujaan :D

Mää taisin pyörtyy just äsken XD
Menin eilen kolmelt nukkuu ja heräsin tänää puol yheltä. Sit näpräsin kännykkää sängys vielä melkeen tunnin, ja lähin vessaan laittaa rasvoja ja kasvovesiä. Mulla on kai vähän niiku kans toi ylempänä mainittu ortostaattinen hypotensio, tosin se on mul vaan aamusin ja vaan joskus. Niin, nousin sängystä ja kävelin vessan ovelle. Olin katkaisijasta laittamassa valoja päälle, kun tuli just semmonen huippausolo. Niit tulee mulle muutenki aamusin aina joskus (pari kertaa tullu päivälläkin), eli tein niinku aina, jäin siihen seisomaan ja oottaa et se menee ohi (menee ohi muutamassa sekunnissa). Paitsi et se ei mennytkää ohi, vaan jotenki hitaasti pyörryin lattialle. Heräsin siit joku sekunnin tai kahen päästä, nousin ylös ja menin vessaan. Vessas levittelin niitä aineitani naamalle ja mietin et jännä kun heti oli taas ihan normaali olo. Eikä pääkään ollu kopsahtanu kun vaan vähän lattiaan, siihen ei sattunu enää minuutin jälkeen. Tää ei silleen nolota, kun kukaan ei kuullu eikä nähny mitä tapahtu :))

Koton, kävelin yöl keittiöö hakee vettä, jalat petti ja pyörryin siihe.

enoo kunnolla pyörtyny koskaan, mut kerran ku olin maannu sängyllä, nii ku nousin nii alko huimaa ja en nähny mitää nii yritin mennä nojaa pöytää mut kaaduin sen vieree ja pikkuveli tuli huoneesee, sit heräsin. tätä on jatkunu siitä lähtien tosi usein, mut nykyää tiiän et pitää istumaa aina mennä. jos joku tietää mitä se ois nii thanks :)

Kerran silleen kunnolla, ko olin koulussa tulossa alas portaita nii yks poika tönäs mua vahingossa juostessaan alas niin että kaaduin ja löin pään kivilattiaan. Herätessäni makasin paareilla ja minua kannettiin ambulanssiin. Oli muuten aika jännä tunne.. Silleen ko yhtäkkiä vaan herää.

Ekan kerran kasilla. Meillä oli matikantunti, ja laskettiin potensseja ja sellasta. Mulle tuli yhtäkkiä huono olo, silleen että ensin oli hiostavan kuuma ja yhtäkkiä todella kylmä. Päätä alko myös särkeä, joten sanoin opelle etten voinut hyvin ja voinko käydä juomassa. Sain luvan ja kävelin kohti ovea ku näkökenttä alko sumeneen ja näin mustia pilkkuja siellä täällä
sitte vaan pyörryin. Onneks se opettaja oli just siinä ettimässä vihkoja kaapeista seisten niin se sai mut kiinni ennen ku pää osu lattiaan. Heräsin aika nopeasti ja kun yritin nousta, vaikka se vastustelikin, pyörryin uudestaan. Ambulanssilla sairaalaan, vaikka heräsin taas melkein heti, ja mullahan olikin sitten keuhkokuume. Se on kyllä tosi ärsyttävä tauti.

Toisen kerran pyörryin koulun liikuntatunnilla, mulla oli paksu musta huppari päällä sillä olin viillellyt itseäni edellisenä päivänä,mistä en todellakaan ollut ylpeä. Oltiin siis futista ulkona, mutta sitä ennen juostiin kenttä kaks kertaa ympäri. Viime metreillä aloin medettää näkökykyni ja mutisin vaan vieressä mutisevalle hahmolle että nyt en voi hyvin. En ole ihan varma kuka se oli, mutta joku poika kuitenki ja se tuli viereen ja kysy että oksennanko minä. Pudistin päätä ja yritin jatkaa matkaa mutta yhtäkkiä olinkin sitten sairaalassa. Se oli todella outoa, mun isä oli siellä ja sano että mulla oli ehkä ollut vain kuuma mutta olin ollut tajuttomana kaksitoista minuuttia. Luultavasti se poika (näin kuulin) oli ottanu mut kiinni ennen kuin osuin maahan ja huutanu opettajan.

Kolmas kerta oli yksin kotona kun löin pääni liian matalalla olevaan autotallin oveen. Siitä on päässäni vieläkin arpi...

Alko pyörryttää ku luki näitä :D

Olin vissiin kymmenen vee ja heräsin aamulla kouluun, ulkona oli pimeetä ja mua väsytti ihan hirveesti. Menin alakertaan ja vessaan, ja kun olin pesemässä käsiä niin pyörryin siihe lattialle. Ajattelin sillon että nukahdin koska oli väsyttäny niin hirveästi ennen sitä, sit unohdin koko jutun ja parin vuoden päästä kun taas tuli toi mieleen, aattelin että tiettykää en voinu nukahtaa silleen pystyyn vaan se oli pyörtymistä.

nosto!!

kellään enää mitään?

Kun sain aivotärähdyksen nii se oli instant taju kankaalla.

Ja sit joskus ala-asteella oli joku hammas esittelyjuttu, silloin meinasin pyörtyä. Korvissa soi, näkö sumentui, hiki valui, oli kuuma, vaikee kävellä, mut en pyörtyny ihan hyvä tahdonvoima mulla :D

Leikkasin pikkurillistä vahingos palanpois(hyvä minä), sillonki meinasin pyörtyä oli noi kaikki samat jutut ku ylempänä, mut taas tahdonvoimalla (kylmällä vedellä ja sohvalla istumisella) vältin pyörtymisen.

Join lonkeroo saunassa ja sit menin sielt suoraa kylmää suihkuu nii sillo lähti ihan muutamaks sekaks tajunta ja kaaduin lattialle :O

Otin kaks lävistystä oikeaan korvaan nii sillon melkee taas lähti taju. söin pari karkkii ja join vettä nii selvisin uudestaan :D huomasin myöhemmin ett otsa on ihan litimärkä ku hikoilin ihan hirveesti.

En tiiä miks ain meinasin pyörtyy. Veikkaisin et se johtuu mun tavasta syödä joka on ett vaan yks lämmin ateria päiväs ja ei kasviksia ja vettäkään en juo sitä 2litraa vaan ehk kaks tai kolme lasillista. Nii ja tätä mun syöntitapaa on jatkunu noi 3-4vuotta :P

Heräsin eräänä aamuna ja mulla oli tosi paha olo. Kipitin siitä sitten vessaan istumaan, sillä pelkäsin että oksennan. Paha olo kuitenkin vain yltyi ja nousin katsomaan itseäni peilistä ja huomasin olevani ihan valkoinen. Sitten yhtäkkiä kaikki pimeni ja heräsin vessan lattialta siihen kun kusin housuuni. Ilmeisesti olin lyönyt pääni vessan oveen, sillä päähän nousi myöhemmin mojova kuhmu. Kun vähän tokenin, konttasin suihkuun, sillä en pystynyt kävelemään, en puhumaan ja suihkussakin istuin vain lattialla ja selvitin oloani. Mulla oli myös kamala kylmänhiki.

Mulle on tuon jälkeen jäänyt pelko että pyörryn julkisella paikalla ja pissaan housuuni. :D

Vanha keskustelu mutta mun oli pakko vastata tähän.

Pyörtymisii kertyny aika *** monta täs parin vuoden aikana...

en ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!11111111111

Tuo ei ole vielä noloa nähnytkään!!
Laulan kuorossa, vähän tasokkaammassa sellasessa, niin meillä oli tosi pitkä joululauluesiintyminen kirkossa ja katsomo täynnä varmaan 500 ihmistä.
Nii sitten mua vaa alko huipata kesken kaiken... ja sitten vaan lähen kaatumaan ja kään jonkun tarttuvan mun kädestä ja sitten kaikki muuttuu sellaseks sekaseks harmaaks... oon pikkasen tietonen siitä mitä tapahtuu ja tajuan liikkuvani mutta sitte taju lähtee kokonaan. Ja kun herään (nopea pyörtyminen, oon tajuissani jo puolen minuutin päästä) niin oon jossain takahuoneessa jalat notettuna ylös ja siellä on yks toinenki meiän kuorosta joka pyörty jo aiemmin... mut oikeesti varmaa koko ykeisö sillee "no taas siellä lakos yks"

Ja kaikki te, joita on ollu joku ottamassa kiinni, nikn te ootte onnekkaita kun sellasii ihmisii on olu lähellä... kahdesti tyyppi on pyörtyny ihan mun vieressä enkä oo reagoinu tarpeeks nopeesti ._.

Eka kerta oli kun olin kuorossa (juu kuorolaisten pyörtyminrn on aika yleistä) ja tyyppi mun vieressä sano et sillä on tosi kuuma ja mä vaan tyhmänä olin sillee "no munki mielestä täällä on" ja tyyppi sen toisella puolella oli kuiteski vähän huolissaan ja SITTEN SE VAAN ALKO KAATUU ja mä olin liian jidas ja se toinen oli varmaa 3 vuotta meitä molempia nuorempi niin ei sekänä paljoo voinu tehä D: mutta ei sille mitään käyny.

Toinen kerta oli liikkatunnilla kjn mä ja mun kaveri juostii ja juteltii kentän ympäri ja yks tyyppi meidän edessä vaan lhäti kaatuman. Mä vaan olin sille D8 mut mun kaveri sai sen kiinni.

Kun opin runkkaamaan 15 vuoden ikäisenä niin yhdennentoista tulokerran jälkeen alkoi tuntua oudolta. Juoksin siitä sitten alakertaan (en tiedä miks) ja pyörryin muna kourassa, kun äiti ja isä katseli sohvalla telkkaa. Heräsin sitten siihen kun lanssimiehet tuli paikalle ja aloin havahtua, että olen ilman housuja muna kourassa lattialla.

Noloin ikinä.

^.^ Twixii sait be happy!!!

Yks kerta oli sellane ku nousin sohvalt ja yhtäkkii alko vaa pääs sumeta ku otin pari askelta ja sit vaa kaaduin. Olin pyörtyneenä ehk 2sek ja sit irkosin ja tunsin heti iha helvetinmoisen kuvun mun poskiluus ku se oli tärähtäny täysii lattiaa ja sit joku ehk tunti sen jälkee mentii äitin kans lääkärio ja se sano et lievä aivotärähdys jne. Sitte siihe mun poskee tuli iha järkyttävä mustelma että siinä sitteoli kiva mennä kouluu:')

Sitte toine kerta oli se ku kesällä ku oli kauhee kuuma ja en ollu juonu pitkää aikaa nii ku olin mun poikaystävän kans pihal nii alko vaa yhtäkkii pyörryttää ja kaaduin mut onneks tää mun poikaystävä sai kii muute ois kivasti päää menny asfalttii:|...

Tällasii ku oon meinannu pyörtyy nii kerra oli ku hamsteri puri sormee ja se sattu iha helvetiati! Jaku katoi sitä mun sormee sen jälkee nii oli iha veres ja ku en oikee kestä verta nii aiin meinasin pyörtyy.

Toine kerta oli ku pienenä juoksentelin alakerras ympäriinsä ja ku oli villasukat jalas nii tietty liukastuin ja käsi pamahti patteriin (patteri oli sellane aika terävä reunane) nii sitse vihlas mun kättä aika mukavasti:)sen jälkee en kyl enää juossu...

Olen pyörtynyt 3 kertaa ja olen siis 10v. Eka kerta oli päiväkodissa, kun söimme. Muistan vielä, että ruokana oli kalapuikkoja ja perunamuusia (hyi). En tiedä, miksi pyörryin, mutta kaaduin tuolillani ja pidin samalla lautasesta kiinni. En tiiä miks pidin. Ruuat kaatu lattialle ja samoin mä. mut vietiin sohvalle makaamaan ja sain vadelma-grandi pillimehua. Sen jälkeen isäni haki minut. Toinen kerta oli 1lk terkkarilla, kun minun verenpaineeni mitattiin ensimmäistä kertaa. pelkäsin, että verenpaineeni olisi liian korkea tai alhainen, joten pyörryin jännityksen takia. sain mukillisen vettä. Sain lähteä kotiin ja minua kehotettiin juomaan mehua. sain sitten uuden terkkariajan (siellä minun verenpainettani ei mitattu). Kolmas kerta oli taas 1lk. Isoveljelläni oli ollut ongelmia (ei niistä sen enempää) ja stressasin niitä,joten pyörryin koulussa. Ajattelin lisäksi yhtä painajaista, jossa minulta vuoti verta hirvittävän paljon!! se oli ällö uni. makasin siinä sit lattialla ja ope kysyi montako sormee näen. Näin 4 (siinä oli 4). Äiti soitettiin paikalle ja sain ruisleipää ja pillimehun ( taas vadelma-grandi!!!). Mentiin sitten äitini kanssa päivystykseen, mutta en tykännyt olla siellä ollenkaan. Minulta yritettiin mitata verenpaine, mutta väitin vastaan huonojen muistojeni takia, joten minulta ei mitattukaan. Nykyään tiedän, kun minua alkaa pyörryttää. Leuassa tuntuu oudolta ja alkaa heikottaa. Sit se leukajuttu siirtyy rintaan. Silloin käyn makaamaan ja jalat ylös. Kerran minua pyörrytti 2. luokalla koulussa, mutta en pyörtynyt. Pääsin kuitenkin kotiin. On minua pyörryttänyt useamminkin (ilman pyörtymistä). huhhuh, tulipa pitkä romaani!

En oo koskaan pyörtyny, mutta pyörtyminen on käyny lähellä aika monesti. Jos alkaa pyörryttää liikaa ja vettä ei oo lähellä ni saatan mennä ite nopeaa makaan. Jos pyörryttää paljon ni meen paniikkiin. Kerran ku pyörrytti ni luulin, että nyt mä niinku kuolen:D Kerran ku olin koulussa ni mulka oli tuntunu oudolta jo aika kauan jo ruokailussaki. Sitte mä koko ajan sanoin mun kavereille, että mulla on jotenki ahdistava olo. Sitte stressasin koko ajan ja yritin rauhottua ja käyä ulkona. Sitte mentiin luokkaan ja kuviksen tunti oli alkanu. Olo oli jo pikkusen parantunu. Mutta sitte se alko tuleen uudestaan. Mun oli vaikea hengittää ja hengitin silleen raskaasti.. mulla heikkeni kuulo siinä. Sitte aattelin kertoa opelle, mutta päätin oottaa, että se puhuu loppuun. Sitten ku se oli puhunu ni mulla oli jo nii ahdistava olo että en saanu sanaa suusta vaikka se oli antanu mulle puhevuoron. Yritin jotai ees änkyttää ja kaikki luokkalaiset katto mua. Sitte aloin itkemään ja nousin silleen huterasti siitä pois ja menin ovelle. Sitte ku olin jo siinä avaamassa sitä ovea ni ope huus katja(nimi muutettu) sit mä vaan kävelin sinne oven ulkopuolelle ja ope tuli sinne. Mulla oli sumentunu silmät ja otin tukea siitä naulakosta. Sitte ope kysy multa että mitä niinku tapahtu. Sitte ootin pikkuse aikaa että näkö palautu ja nikottelin koska itku ja yritin selittää. Sitte mun piti mennä makaan siihen penkille jalat ylös ja ope toi mulle vettä ja kyseli kaikkea. Ja sitte ku ei ollu enää nii paha olo ja ope tuli silleen siihen mun "yläpuolelle" ja kyseli mun vointia. Mua alko naurattaa pikkusen ja nolotti kyllä tosi paljon varsinki ku muistelen tätä nyt. Mun luokkalaiset on nähny ainaki 2 ku itken kunnolla. Sori ku tuli näin pitkä..

Oon pyörtyny 2 kertaa. Ekan kerran olin jotai 10. Oltiin perheen kanssa yhes aika matalas tilas odottamas jonku näytelmän alkuu ja siel oli paljo ihmisii ja tosi kuuma, keskusteltii iha normaalisti. Yhtäkkii mulle tuli huono olo ja alko pyörryttää mut aattelin et se ei oo mitää vakavaa. En sanonu siitä mitää. Sitte huone alko pyörii aluks hitaasti ja äänet alko kadota ja pyörimine kiihty ja kaikki alko muuttuu sumeeks ja valkoseks. Sit kaikki pimeni eikä mul oo muistikuvaa parist hetkest sen jälkee. Olin kai kaatunu isään päin ja se oli saanu mut jotenki kiinni. Heräsin aika nopeesti ku isä oli kantamas mua sielt ulos raittiisee ilmaan. Eka ajatus oli et mulla on paita huonosti, pakko saada se kunnol päälle :"D Sit mut laitettii istumaa joilleki portaille ja mulle ostettii pillimehu.
Sit 2. Kerralla oli kevättalvi ja olin 12v (kutosel) juoksin kaverii pakoo yht lumikasaa alas ja kaaduin jotenki. Seuraavaks olin maassa polvi täynnä mutaa, soraa loskaa ihon ja housunriekaleita. Mut autettii opettajanhuoneesee ja alettii hoitaa haavaa kuntoon. Desinfiointi sattu sen kokosel haaval paljo ja sit multa katos tajunta. Muistan et näin jonku oudon unenkaltasen pätkän jossa olin sairaalas ja mua työnnettii semmosel sairaalasängyl. Sitte sen vauhti kiihty ja kiihty ja oisin törmänny seinään mut sillo heräsin ja mun kädet ja jalat huito ihan hirveesti. Voiks joku kertoo et mistä tos oli kyse (miks näin unta)
Sitte mul on nykyää joskus tilanteit että alkaa huimata ja näkö sumenee n. 10 sekunniks ku nousen pystyy jostai. Onneks niist en oo koskaa pyörtyny mut miks sillee tapahtuu? Kertokaa joku!

Itse pyörryin pari kuukautta sitten ensimmäistä kertaa eläessäni. Olin kuntosalilla, ja takanani oli ehkä rankimmat treenini ikinä. Ja samaan aikaan olin myös dieetillä, ja aamulle en ollut syönyt muuta kuin rahkaa ennen salille lähtöä. Treenien jälkeen menin puntarille, jonka jälkeen yhtäkkiä alkoi pyörryttämään ja kaikki pimeni. Muutamaa sekuntia myöhemmin makasin lattialla kaverini ja yksi PT siinä vieressä.
Sillä salilla en ole sen jälkeen käynyt :d

Siihen aikaan kun kävin koulua, pidettiin kaikille yhteinen aamuhartaus aulassa. Paikallaolevat luokat seisoivat aulassa parijonossa. Ei ollut mitenkään harvinaista, että joku pyörtyi paikallaan seisoessaan - näitä sattui pari, kolme viikossa.

Mul kerran vahingossa sattu vahinko ilmakiväärin kanssa.Viritin sen ja oikean käden etusormijäi sen väliin.Siin sit olin noin 1min kunnes pyörtyin ja kun heräsin niin olin turvavöissä autossa matkalla päivistykseen.
Muistakaa kaikki pujat et aseet ei oo leluja.

Meillä oli koulussa talvella luistelua kun oli 4 luokalla. Osasin sillon luistella ihan hyvin. Lähes kaikilla meiän luokan tyttöjen luistimissa ne piikit. Meiän piti luistella parittain luistekentän ympäri. Mun pari oli Saara( nimi muutettu). Saara oli huono luistelija. Me muisteltiin siinä ihan vaan vierekkäin kun Saara kaatu ja mä kaaduin myös koska Saaran käsi kamppas mut. Mä taisin lyödä pääni edessä olevan tytön (joka luisteli tosi hitaasti, joten olin ihan sen perässä) luistimiin. Kun heräsin (olin noin 2min tajuttomana) kaikki meiän luokan oppilaat oli siinä ympärillä ja kyseli oonko kunnos ( vaikka varmasti näkivät otsalla olevan haavan) . Ope tuli paikalle ja sano et älä liiku. Se soitti ambulanssin. Mullu tuli outo olo ja mä pyörryin. Heräsin sairaalasta, ja pää oli kipee. Mulla oli 6 tikkiä otsassa ja lievä aivotärähdys. Tän jälkee sain kuulla et oli ollut koko ambulassimatkan ( noin 10min, koska oltii luistelemassa kaupungin jäähallilla eikä siitä mee kovin pitkään sairaalalle) tajuttomana. Nykyään pelkään hirveesti luistelua.

Ite oon pyörtyny 7krt. Ja must siin ei oo mitää noloo en vaa tykkää siit tunteest ku tiiät et pyörryt koht ja sit koitat pysyy tajuis mut sit vaa pyörryt. Mut nii en jaksa kaikkii kertoo mut yks mikä ois voinnu olla noloo mut ei kuitenkaa ollu must on se ku pyörryin koulun laval keske esityksen xd Ei siin mitää ihmisil meni hetki tajuu mitä kävi mut ei käynny mitenkää pahasti. Kaikki vaa ihmetteli mitä käynny. Ja olin siis kolauttanu jalan hermon johoki ja sit sumeni ja kaaduin vaa lavalle xd

Juuri äsken kävelin olohuoneeseen ja yhtääkkiä olinkin lattialla ja setä yrittämässä saada minut tajuille

Mä pyörryin tänään kauppakeskuksessa! Oltiin äitin ja sen kaverin kanssa shoppailemassa eräässä kaupassa. Me oltiin kävelty varmaan 3h kaupungilla kunnes jalkoihin alko sattua ja menin sitten kaupassa semmoselle jakkaralle istumaan. Sitten äiti tuli siihen silleen et pyörryttääkö. Mua ei sillä hetkellä pyöryttäny mutta sitten kun oltiin kävelty kaupasta ulos niin rupes huippaa ja sanoin äitille ja menin istumaan. Siinä kaupan oven edesä oli siis subway niin siinä on niitä tuoleja niin menin siihen. Mun viimeset sanat ennen kuin pyörryin oli "mua pyörryttää" sitten näin sumeesti ja kaikki heilu jännästi sitten heräsin maassa ja äidin kaveri antoi mulle vettä ja äiti tuuletti mua jollain sanomalehdellä? Ette voi tajutakkaan kuinka noloa se oli kun istuin lattialla ja kaikki tyypit jotka istu tuoleilla tuijotti mua. Aattelin mielessä että en enään ikinä mene kaupungille xD
Oon pyörtynyt siis monesti koulussa, kotona ja julkisilla. Joten tää on ihan tuttua.. Mun äiti sano mulle että mun pitäis syödä enemmän aamulla, kun yleensä syön jogorttia ja juon teetä, koska ei mun tee aamuisin mieli syödä mitään :( Mua pelottaa että mulla olis joku sairaus kun pyörtyilen paljon ja varsinkin kun kävelen paljon. Myös jos seison pitkään pyöryttää mua.

Nyt en oo ihan 100% varma, mut olen saattanut pyörtyä kerran. Oltiin jollain mökillä onnenvirrassa joskus vuonna nakki ja muussi eli on jonkuverra aikaa, mut kuitenkin, oltiin menossa soutelemaa porukoittenkans, mentii pyörillä, tosin mä en pyöräily ku ne pyörät oli liian isoja mulle vielä vaik olin 9. (Olin nimittäin tosi pieni mun ikäisekses) no me kun mentii pyörillä, nii mun sisko meni vähän vikasuuntaa, ja mepä mentii sellasta jyrkkää mäkee alas, mikä oli hiekkatietä, ja kaiken lisäks tosi kuoppanen. No mun sisko osu kuoppaa aika mukavasti, ja mun ote lipes. Sit mä kuulemma pyörin pitkin rinnettä alas, ja mun toinen sisko oli kuulemma kysyny et "sattuko" ja kuulemma vastasin et "joo" mut mä en muistanu, enkä muista vieläkää et mult mitää sellasta ois kysytty, enkä tiiä miks, et pyörryinkö mä vai mitä kävi XD

Joo, kerran ku en ollu kerenny syödä ammiaista ja mul oli ratsastus tunti nii sen jälkee olin ihan loppu, ja sit pyörryin valjashuonees ja muut tyypit silt tunnilt tuli siihe ja oli sillee onks kaikki ok. Hiton noloo!

Pyörryin kerran koulussa. Olin arka kakkosluokkalainen ja vaikka minua pyörrytti seistä, en sanonut mitään. Näkökenttäni alkoi jo hämärtyä, yhäkään en sanonut mitään. Sitten tunsin kaatuvani ja kaikki pimeni. Heräsin vartin myöhemmin ja olin seuraavan viikon korkeassa kuumeessa.

Toisella kerralla en pyörtynyt. Oli terkan tunti seiskalla ja juuri oltiin puhuttu pyörrytyksestä. Ja minua alkoi pyörryttää. Uskalsin sanoa siitä vasta, kun en enää nähnyt juuri mitään ja korvat olivat lukossa. Opettaja auttoi minut lattialle makaamaan, koska olin niin lamaantunut, etten päässyt itse. En kuullut mitään, en nähnyt mitään. Makasin vain siinä lattialla ja tärisin hulluna. Koko luokka kuulemma nauroi.
Kului kymmenen minuuttia ja minun piti mennä terkalle. Tarvitsin kaksi ihmistä minua taluttamaan, koska jalkani olivat niin veltot, etten jaksanut kannatella omaan painoani. Meinasin matkalla oksentaa.

Tämä ei ole enää koulussa, mutta tämä on pahin. Olin pari kuukautta sitten verikokeessa. Kuten aina, heti sen jälkeen kun neula osittain minusta pois, alkoi pyörryttää. Ensin tuntui vain, että pyörryn. Sitten alkoi mennä näkö ja kuulo. Paikalle tuli kaksi muuta hoitajaa. Siinä kohtaa en nähnyt enää kuin liikkeen ja kuulin hyvin heikosti. Päässäni jyskytti aaltomainen, kuin sähkökäyräinen ääni. En enää aistinut, missä asennossa raajani ovat, mutta näin hämärästi, että jokin liikkeen kun liikutan kättäni. Aloin kakomaan. Ja ne kolme hoitajaa luulivat jo minun pyörtynyt. Hiljaa kuiskasin yhä olevani tajuissani, joten he taluttivat minut viereiseen huoneeseen sängylle makaamaan. En tiedä miten se onnistui, koska en aistinut miten raajani liikutin ja koskettiinko minuun. Sängyllä maatessani sitten ensin menen vielä vähän pahempaan jamaan, en hetken kuullut kuin vain sen jyskeen. Sitten se alkoi pikkuhiljaa menemään ohi.

Olisi paljon muitakin, mutta nämä nyt olivat ne pysäyttävimmät.

En tiedä lasketaanko tätä niinkään pyörtymiseksi, mutta taju ainakin lähti.

Olin ala-asteella välitunnilla pulkkamäessä. Olin mäen päällä pulkassani odottamassa, että jo laskeneet menisivät pois alta. Ylhäällä oli kuitenkin todella liukasta ja yhtäkkiä huomasin, kuinka pulkkani liukui jo alas jäistä uraa. Urassa oli myös hyppyri. Koitin huutaa muille että menisivät pois alta, mutta törmäsin kahden tytön pulkkiin, joita he vetivät perässään.

Törmättyäni näin samanlaista "lumisadetta" kuin telkkarissa ja sen jälkeen kaikki pimeni.

Seuraavaksi muistan, kuinka eräs miesopettaja kantoi minua kiireesti sisälle. Huomasin, että nenästäni tuli aika paljon verta. Opettaja vei minut luokkaan ja käski minun istua tuolille. Hän pyyhki verta naamaltani ja saattoi minut sitten terkkarille. Sain luvan lähteä kotiin tapahtuneen jälkeen.

Lasketaanko alkoholi pyörtyminen myöskin?

Näin on tapahtunut kyllä kai aikasemminki mutta luulen ainakin että pyörryin

Eli katoin teeveetä ja sit lähin pesemään kasvoni nii kun menin vessaan ja otin sitä pyyhettä nii sit kaaduin sitä hyllyy päin ja sit en vaa yhtäkkiä nähny mitään ja tuntu vaan siltä että pyörisin ympyrää ja sit kohta aloin taas näkee ja huomasin nojaavani siihen penkkiin seinän vieressä

Joo mä katoin itteeni aamulla peilistä ja pyörryin. : D

oon 14v ja mua ammuttiin niin menetin tajuntani siinä:D

Olin ollut viikon kuumeessa ja tänään koulussa sisävälitunnilla seistessä sitten pyörryin ja löin takaraivon. Ihan siinä kaikkien edessä. :) oli ihan eka kerta, mutta hävettää vähän mennä kouluun :S

Pyörryin ekan kerran 12-vuotiaana, nousin liian nopeasti sohvalta. Muistan tilanteen huonosti, mutta mua väsytti jotenki tosi paljon (en tiiä liittyikö pyörtymiseen yhtään) ja aloin räpyttämään silmiä jotenkin tosi hitaasti. (Tai ainakin siltä tuntui) sitten seuraava muistikuva oli se kun olin kaatumassa jalat suorana eteisessä. (Olin siis kävellyt olohuoneesta eteiseen ennen pyörymistä) Pyörtyminen itsessään tuntui kun olisi nukahtanut hetkeksi..

Tänään olin tosi lähellä pyörtyä ja en oo koskaan ollut niin lähellä sitä. Lähdin koulussa käymään vessassa, koska oli hieman paha olo. Matkalla alkoi huimaamaan ja vessaan mennessä jäin muistaakseni hetkeksi oven luokse seisomaan, sillä en pysynyt pystyssä. En laittanut siinä tilanteessa aluksi ovea lukkoon, mutta onneksi huimaus loppu hiljalleen ja olin hetki siellä vessassa järkyttyneenä, että mitä just tapahtu. Onneksi kukaan ei sitä tilannetta nähny ja tajusin lähteä ajoissa vessaan, koska se olisi vasta ollu noloa pyörtyä oppitunnilla. Huimauksen syynä taisi olla liian vähäinen uni viime yönä tai se, kun en ollu syöny. En halua kokea koskaan enää samaa tilannetta, koska se oli niin outoa!

Mä pyörryin kerran koulussa, en edes tiedä miksi sillä olin syönyt aamupalan eikä ollut muutenkaan huono olo. Siinä kävi näin:
Yks mun kaveri opetti mua piirtämään sutta ja itse olin polvillani lattialla. Yhtäkkiä mua alkoi oksettamaan ja silmissä sumeni. Sitten näkökenttä kirkastui ja yks kaks, heräsin maasta. Sanottiin että olin pyörtynyt ja aina jätskin :)

Vime maaliskuussa sain nenänverenvuodon. Oli joku pikku suoni puhennu tuola kaukana nenäontelon takaosassa, varmaankin kauan, ehkä 10 vuotta jatkuneen korkean verenpaineen takia. Mitään en ollu riehunu. Käväsin vaa yöllä porraskusella ja mietin hämäräs että kuin nyt nenä alkaa vuotaa eikä lakkaa se vuoto. Sisällä valossa näin että matafaka, kaakelille tippassee punaa. Soitin lääkärisserkulleni ja se anto vähän ensiapuvinkeitä joilla vuoto lakkasi muutamaksi tunniksi, että sai nukkua.
Vaan aamu7mältä jatku taas, hitaana onneksi. Verta vuosi monta tuntia ja desilitraa, tosin aika hissunkissun ja välillä lakaten. Tuli monesti hyytymiä nenäonteloon jotka sitten niistin pois. Helvate oli kyllä tympeä se aamupäivä. Koitin pitää kaikkee kylmää niskan alla että supistuis vähän nenään päin johtavat verisuonet. Lisäksi makasin hiljaa paikallaan sängyssä.
Iltapäiväkllä sitten Kävin eka terkkarissa muttei niien kamppeilla yltäny paikkaamaan. Koko ajan täytyi pidellä suttia nenässä ja niellä välillä verta ja toivoa ettei ala läpi niistä räteistä valua. Mitään kipua en kuitenkaan tuntenu. Kyllä se ahisti. Lääkäri penteleet kun oli vielä myöhässä ja yks tomppeli käski niistää nenän tyhjäksi ja myöhemmin toinen sano ettei ois saanu.

Ne oli s iis käettömiä tilanteen eessä, ja meninkin sitten Oysiin ja siellä nuori joku erikoistuva lääkärisnuorukainen tunki nenään kaikenlaista keppiä sekä kamalia puhistus- ja puudutusaineen hajuisia riepuja ja sutteja. Sitten ne jollain kolvilla poltti vuotavan n suonen umpeen. Se oli jossai hankaalas paikas jonkin inhan pykälän tahi harjanteen takana.
Sen aikana pyörryin ja oksensin verta jota olin nielly siihen mennessä. Kuulo ensin heikkeni heikkeni ja sitä ihmettelin sille paikkaajalle. Se sanoi et johtuu verenpaineen laskusta. Minusta tiedoton tai hämärä hetki ei kestäny kauan mutta olin kuulimma oksentanu sitä verta vallan holtittomasti. Hoksasin sitten vaan yhtäkkiä että syljin johonni pussiin ja aattelin että hyvä ku sai tuonne töpehdittyä ettei menny lattialle ja mujale. Vaan kuulemma pieni osa vaan päätyi sinne pussiin. Oli siis noin puoli vuorokautta aikasemmin yöllä vielä valveilla olessa alkanu tipaasta nenästä veri. Olin t verenhukan ja valvomisen väsyttämässä tilassa.
Tuntui aika taivaalliselta kun siinä tukalassa tilanteessa s joku apuhoitsu laski kylmiä rättejä otalle ja huiski viileää ilmaa päähän.
No melko nälkää piteli siinä seuuraavat pari päivää, varmaan jotta veren mukana poistuneen enerkian ois saanu takasi. 1,5 kk tuosta aloitin sitten verenpäinelääkkeie syönnin eikä oo nenäongelmia ollu.

Pyörryin kun kuulin dubun lubun ja hubun CS Voice chatissa kyllä meni korvat pilalle siinä kiminässö

Mä pyörryin tänään suihkussa kun en ollutoo syöny mitää kahteen päivään ja en ikinä syö aamu/iltapalaa ja jotkut pyörtyy jo siitä

Itse olen pyörtynyt 2.Luokalla! Tällä hetkellä olen amiskas. Juu eli 2.Luokalla, se oli aamulla. Siinä opettaja luki jotakin ja me oppilaat olimme kaarevassa ringissä istumassa tuolilla. sit mun näkö sumenui pikkasen ja sairaan väsynyt olo. Onneksi olin melkein päädyssä istumassa. Sitt yhtäkkiä väsähdin maahan, ja oli sen ajan pelkkää mustaa. Sitt rehtori tuli paikalle, hän vei minut istumaan luokan ulkopuolelle. Ambulanssi miehet oli siinä sitten ja mulle mun sormeen pistivät jollain välineellä. En muista ton enempää.

en oo pyörtyny mut oon meinannu. Oltii kaupassa ku olin ollu viikon kipeenä. En sit enää nähny tai kuullu oikeen mitään ja oli tosi huono olo. Sai siinä sit kuitenki hankittuu isältä autonavaimet ja pääsin sinne autoon ja en onneks pyörtyny!!

Näitähän riittää:

Ekan kerran kun pyörryin, olin ehkä neljä ja kipeänä. Mummu oli hoitamassa ja neljän maissa kun äiti tuli kotiin, pyörryin sen syliin. Se oli ihan kivaa XD

Tokan kerran olin ehkä kolmannella luokalla ja aamulla nousin sängystä liian pikaseen. Rojahdin siitä sitten lattialle, enkä mennyt kouluun.

Olin neljännellä, kipeänä enkä ollut syönyt illalla. Aamulla herättessäni menin vessaan ja istuin siinä pöntöllä toimittamassa tarpeitani, näkö sumeni ja pyörryin lattialle. Nousin ja tuijotin itseäni peilistä suoraan silmiin hokien "älä pyörry, älä pyörry" pyörryin, nousin pyörryin, nousin ja varmaan oli kuulunut sellainen kolina vessasta että veljenikin heräsi ja soitti äitille.

Viidennellä luokalla aloin pyörtyillä joka viikko parina aamuna, tätä jatkui ehkä vuoden. Kuudennella luokalla pyörtyilin noin pari kertaa kuussa ja nyt olen seitsemännellä luokalla, enkä pyörtynyt kesäloman aikana kertaakaan, olen siitä ylpeä. Syynä siis on alhainen verensokeri aamuisin.

Juuri tänään minä pyörryin koulun kierreportaissa kun löin kiukkuhermon kaiteeseen. Näko vaan sumeni kaaduin ja nousin. Menin terkkarille ja kaikki hyvin. Pelottavaa

Joskus onnistuin satuttamaan itteni jotenkin kaverin pulpetiin ja sitten sen jälkee ei oikee nähny ja kuullu mitää ja oli semmonen tosi ahdistava tunne ja kuuma sitku menin siihe käytävälle istuu se vähän helpotti ja sitten kun mentiin ulos terkkarille päin nii siinä matkalla se meni jo ohi eli en perjaatteessa pyörtynyt mut jotain sinne päin

Kauppakeskuksen rullaportailla sen jälkeen, kun otettiin seulat. En ollut syönyt mitään 20 tuntiin. Olin maassa minuutin, mitään ei käynyt. Kävelin vain äkkiä kauppaan ostamaan jotain sokerista niin johan olo parani.

Olin 2.Luokalla siitä on joku 7 - 8.Vuotta aikaa. En aamulla syönyt mitään, mutt muistakseeni join ehkä ainoastaan kaakaota tai en mitään. Sitten olin menossa kouluun, kun koulu alkoi ja olin Luokassa nii oli lukuhetki heti aamusta. Onneksi olin aika nurkalla istumassa, opettaja alkoi lukemaan. sit alkoi hämärtää silmissä ja väsyttää myös, Laitoin hetkeksi silmät kiinni auttoi hetken, Mutt sit N. 10 sekunnin jälkeen piti uusiksi tehdä sit pyörryin samalla ja kaaduin lattialle. En kuullut tai reagoinut mitään heti, siinä saattoi kestää N. 2min ehkä enemmänkin. Heräsin kummiskin jonkun ajan päästä, kun heräsin niin itkin ja huomasin ett rehtori oli paikalla. Rehtori vei minut luokan ulkopuolelle istumaan ja ambulanssimiehet ottivat jonkun näytteen sormestani. (MÄ EN MUISTA KUINKA KAUAN OLIN TAJUTTOMANA KUN HERÄSIN KUN SIINÄ OLI JO REHTORI JA AMBULANSSIMIEHET) Mä en muista sen enempää, ehk menin ambulanssin kyytiin niitten mukaan koulusta, en muista oikein.

Kun pyörryin nii kaikki tuli vähä välii kattoo ja katoin niit sillee painukaa helvettii tääl ei oo mitää nähtävää ja sit ne ei älynny lähtee siitä ett oli noloo!

Mulle o n käynny nii että pidäti vajaa 2min hengitystä ja sit vaa yhtäkkiä heräsin maasta niin että kaverini tuijjotti mua säikähtäneenä en tiiä kuinka kauan olin ollu tajuttomana... Tajusin koko jutun vasta kotona

Joka kerta meinaa taju mennä kun aamulla ei ole syönyt, mutta vesi auttaa aina ja jos pääsee rauhaan.

TWIXIN. SE ON IHAN SAIRAAN HYVÄÄ

TWIXIN. SE on ihan sairaan hyvää. ite kävi samalla tavalla mut sain syödä snickersin

Joo olen pyöryny Leikkipuistossa

Sain tänään koulussa tosi pienen haavan ja huimasi kauheasti sanoin opelle että menen vessaan menin juomaan sitten minua huimasi ja näkö sumeni ja sanoin opelle että minua pyörryttää ja sain pilli mehun ja sitten olin ihan kunnossa

Toissapäivänä tuli pyörryttyä koulussa ja mikä ihmeellisintä olin pyörtyessäni heiluttanut käsiä ilmassa ja keulinut tuolilla niin että kaduin takana olevan pöydälle. Semmonen :D

olen pyörtynyt 3 kertaa ensimmäinen kerta oli melkein joulu on mun pikku sikon ja äidin kanssa leipomassa pipareita me kuuneltiin musiikkia aloin istumaan ja koristelemaan pipareita kun olin hetken koristellut pipareita en enää kuullut kunolla musiikkia ja silmissä sumeni hetken päästä heräsin lattialta ja näin ädin ja sen jälkeen olo parani kun äiti anto omenan ja lasin vettä

tästä ei oo kauan kun kaveri oli tullu meille yöksi meillä teki mieli herkkui joten me päätettiin pyörällä kauppaan ei syöty aamupalaa otettiin vesi pullot mukaan oli kuuma päivä kun tultiin perille mentii sisällä oltiin sipsi hylyllä sanoin mun kaverille että mua pyöryttää ja sanoin että meen hetkeks ulos se vastas okei kun olin hetken ollut ulkona menin takas ja sen jälkeen mentiin yhessä karkki hylylle huimaus alkoi taas yritin ottaa kaupan hyllyistä tukea että huimaus loppuisi mutta ei auttanut silmissä sumeni ja sitten heräsin siihen että kaupan myyjä piti mun jalkoja ilmassa ja sitten se kysy että onko kaikki okei vastasin että joo sitten se anto mulle pilli mehun ja lisäks loppu matkalle vielä coca colan😁

jostain kuullut joo.

GermanSoldier.

Joo tänää pyörryin kirkossa ripin aikana. Just oli kummit siunannu ja siinä polvilla ollessa alko tulla tosi huono olo ja kuulo lähti. Sit lähettii kävelee penkeille ja oireet vaan paheni ja alko korvien sisällä ja päätä polttaa. Seuraava juutu minkä muistan on, kun herään lattialta ja pappi ohjaa mut tuolille. Sain pari kuppia vettä ja olo parani.

ite oon pyörtyny 2 kertaa ja molemmat samana päivänä kun oon piikkikammonen ja koulussa oli ne vi*un HPV-rokotukset niin eka aamulla ku mä laitan aina semmosen puudutetaan rasvan käteen niin alko yhtäkkiä sumenee silmissä ja korvissa alko piippaa nii sanoin mun äidille et sumenee silmissä ja se sano et mee tohon lattialle makaamaan niin olin kuulemma huutanut että *MISSÄ LATTIA ON*ja sen jälkeen pyörryin.



Sit ku pääsin kouluun niin ne rokotukset oli heti ekalla tunnilla niin koska mun luokka ties mun piikkikammosta niin ne osas varautuu et pyörryn. no kun sitten tulin sieltä huoneesta kun mut oli rokotettu niin siinä oli koko meidän luokka attamas jos pyörryn ku seuraava meni sinne huoneeseen niin sanoin siinä sit et *mä pyörryn* niin kun pyörryin niin mun ihastus otti mut kiinni olin tajuttomana ehkä 5 Min ja oli kyl ihanaa jotenki herätä ihastuksen sylistä❤️ JA se mitä se sano kun heräsin oli niiiiiin söpöää!!! se sano että huomenta rakas mutta nykyään ollaan se pojan kaa yhessä❤️❤️❤️

En oo tietääkseni ikinä pyörtyny, mut lähellä oli kerran! Olin mun kaverilla yötä ja oltiin koko päivä uitu ja oltu ulkona (kesällä) ja olin vissiin saanu auringonpistoksen tai muun💁‍♀️ illalla oltiin tän mun kaverin huoneessa ja sanoin et mua särkee päähän ja huimaa. Makasin sit sängyllä ja en pystyny vaihtaa asentoa koska rupes heti pyörii päässä. En pystyny syömäänkään tai mitään. Kesti varmaan 1h toi… sit nousin sängystä, olin ottamas lasia pöydältä ja meinasin pyörtyy, mun kaveri jotenki tökkäs / löi mua nii en sit pyörtyny. Sit se olo helpotti, muistan vaan sen et oli tosi huono olo ja meinasin kaatuu mut kaveri löi nii tulin jotenki tajuihin🥹