Negatiivinen energia asunnossani?

Lue nuo Mikan kirjoitukset " Kirous kotimme yllä" viestin alkta. Siinä on tietoa miten suhtautua ja menetellä.

Ajaisiko Pirkko Jalovaara möröt pois ?

Huuda Jeesus apuun !

Mikä on asiallista kommentointia, se sinulle sopiva?

Jos dualismi on totta, niin tietty voi olla erinäisistä syistä johtuen sellaisia tietoisuuksia jotka jäävät haahuilemaan maailmaamme?

Huomatkaa se että henkien kiusaamiseksi tulkittu voi olla väärinkäsitystä ja luonnollista pelkoa (meille näkymätön) ilmiöistä koska emme voi käsittää ja nähdä aiheuttajaa.

Sen voi lisäksi todeta, ettei negatiivinen leikkiminen ihmisten tunteilla ja peloilla hyödytä ketään, siksi sellainen ei ole korkeampien tietoisuuksien puuhaa.
Eli jos ilmiöt johtuvat peloista ja ovat negatiivisa energioita, ne häviävät koska ei tarvitse oikeasti pelätä mitään, negatiivisuus on heikkoa rakkauden ja ystävällisyyden edessä.

Kotihan on sinun, ole siksi peloton ja puolusta kotiasi pelottomasti, sinähän se maksat vuokrankin.
Jos tämä "henki" ei ala tiputtamaan tilillesi rahaa vuokran maksuum, niin ei hengellä ole sijaakaan kämpässäsi, sano se pelottpmasti ilman vihaa "sille".

Mitä tulee lapsiin yleensä, niin älkään istuttako taikausko pelkoja heihin!
Aikuisen ajatus ja toiminta pitää olla aina rationaalista eli täytyy suhtautua asioihin ja ilmiöihin luontevan asiallisesti, se tarttuu lapsiin.
Lapseni mm. kertoivat pienenä nähneensä kaikenlaista "yliluonnollista" asunnossamme,,mutta he kertoivat niistä pelotta, ei sen kummempaa siis,, eli se asenne ratkaisee miten suhtautua asioihin joille ei voi paljoakaan,,se asenne tarttuu meistä vanhemmista.

" Lapsenikin tulee joka yö makuuhuoneesta viereeni koska täällä on hänen mielestään mörköjä"

Niin meidänkin lapsemme (3v.) ja aiemmin toinenkin (nyt 6v.).

"Mörön" he keksivät Muumi-piirretyistä.

Mörköjen näkeminen on luonnollinen osa lapsen mielikuvituksen kehittymistä. En ole lasten "mörköhavaintojen" takia alkanut kurkkia sänkyni alle tai harkinnut asunnon vaihtoa.

Nämä "möröt" , voin vakuuttaa, osaavat seurata lapsia uuteenkin asuntoon.

Terve! Uskovainen pariskunta kävi tänään asunnossani häätämässä häirikön pois, toivottavasti nyt saamme olla rauhassa. Kiitos kommenteista :)

Kerro sitten loppuiko kummittelu. Oikein toimittu, hienoa!

Osta spiritismilauta ja kysy niiltä mitä ne tahtoo, ties vaikka ne yrittäisi varoittaa sua homeisesta asunnosta. Tää on just niin tätä. Esim. jos joku eläin haluaa tutustua suhun niin sen täytyy olla hirveä peto joka on tulossa syömää sut, eihän muuta vaihtoehtoa voi olla. Paitsi jos se elän on elävä ihminen, nehän ei tee koskaan mitään pahaa...

Ei ole tullut vastausta... Taisivat joutua kirkon orjiksi ja ovat nyt eristettynä muusta maailmasta aivopesun ajaksi. Syksyllä sitten varmaan julistavat jumalan sanaa täällä. Juu pisteet teille.

Viinalla, huumeilla ja pimeyden voimien kutsumisella saat kyllä houkuteltua kaikkea paskaa tuhoamaan onnesi ja elämäsi. En tarkoita, että sinun tapauksessasi näin olisi.

Oletko koskaan harkinnut soittaa Haamujengille? Heille soittaminen tosin voi tulla yllättävän kalliiksi, koska he joutuvat matkustamaan ns. rapakon takaa tänne Suomeen,, joten toivottavasti teillä siellä päin on talousasiat kunnossa.

Voi teitä ihme hiihtäjiä... (tunnnistatte kyllä itsenne)

Kiinnostaisi kyllä tietää auttoiko kirkon ihmiset vai pitikö turvautua ihan muihin putsausmenetelmiin?

Mutta, haluan kertoa oman kokemukseni:
Olen asunut nykyisessä yksiössäni muutaman vuoden. Joskus alkuaikoina olin toki innoissani uudesta asunnosta ja kaikki oli hyvin, mutta jossain vaiheessa aloin kuulla ääniä, mm. naksahduksia ja kolahduksia paikoista joista ne eivät yksinkertaisesti voineet kuulua. Yöpöydältä kuuluvat häiritsivät kaikkein eniten kun yritti pimeässä nukkua.. En ole kuullut askeleita tai mitään, ja eipä tässä 30 neliössä paljon ravata :D Opin erottamaan patterin naksumiset, jääkaapin ulinat (mitä näitä nyt löytyy) ym. joista friikkasin aluksi myös. Pienten harmittomien äänien lisäksi oli olo että en ole yksin. Ja mm. näiden takia elämässäni oli jälleen (joskus lapsena oli myös) kausi, jolloin kärsin pelkotiloista. Hyvä että nukutuksi sain, kauhun tunne oli todellinen.

Tähän perään iski burn out (muista syistä), ja sain lääkityksen masennukseen. Ja pelkotilat loppuivat. Kolahdukset ym. tosin eivät, mutta ne ei enää häirinneet, joskus tuli tunne ettei täällä asunnossa ole vieläkään kaikki ok. Ja tuntui edelleen että jonkun muun energiat tänne on jääneet vielä.

Nykyään en ole ollut asunnossa enää yksin oikeastaan ollenkaan. Majailen poikaystävän luona enimmäkseen. Mutta esim tänään olen ollut pitkästä aikaa yksin (ja ylipäätään koko asunnossa) ja kesken tiskaamisen tuli TODELLA vahva tunne, että joku seurailee minua. Ja se tuli monta kertaa, aina kun käänsin katseeni takaisin altaaseen, tuli tunne että on tarkistettava uudestaan, etteikö siinä ihan oikeasti ole joku. Ketään ei tietenkään koko kämpästä löytynyt, ja kyllä, oli pakko tarkistaa koko asunto, tunne oli niin painostava ja toden tuntuinen.
Ja tosiaan pitää vielä tarkentaa, että en voi näin huonosti missään muualla kuin tässä asunnossa, en kuule ääniä, ei tule painostavaa tunnetta jne. muualla kuin täällä. En siis ole hullu, sitä on turha tulla minulle väittämään.

Kuitenkin, näistä syistä olen hämmentyneenä pohtinut, mistä oikein on kysymys. Aiemmin kun pääsin pelkotiloista eroon, ajattelin että ne johtuivat vain masennuksesta ja muutekin vaikeasta elämäntilanteesta. Ja toinen ajatus oli se että täällä todella on joku, mutta lääkkeiden ansiosta olen sen verran turtunut etten välitä äänistä tai mistään, ja olen nyt tasapainoisempi ja paremmassa kunnossa.

Mutta mitä oli tämä tämänpäiväinen?? Heitin jo vitsiä kaverilleni, että vihainen kotihenki huohottaa niskaani, koska olen laiminlyönyt asuntoni täysin, jättänyt kaiken sotkun niille sijoilleen ja karannut vaan mieheni asuntoon. Todellisuudessa minua ei naurata paljoakaan.

Onko täällä todella joku vai onko tähän asuntoon jäänyt vaan painostava energia itsestäni ja niistä vaikeista ajoista, joita olen näiden vuosien aikana taivaltanut täällä neljän seinän sisällä? Tätä en saa varmaan koskaan tietää. Olisi varmaan aika vaihtaa asuntoa ja jättää nämä kokemukset viimein taakse, mutta tämä on liian hyvä ja liian rakas koti, että voisin lähteä, ongelmista huolimatta.

kynttilän avulla. miten?

Asiaan on yksinkertainen ja helppo ratkaisu:

Kutsukaa pappi siunaamaan koti.

Muu ei auta.

Tuusulassa? Kuullostaa meidän ex asunnolta =/