Törkeät tatuoinnit

Miksi kirjoitat turku palstalle.
Mulla ei ole tatuointeja ja se ei mua haittaa, vaikka jollain ois, mitä se sua kiinnostaa ja tuskin ketään sunkaan mielipide kiinnosti kun olen ainoa, joka vastaa sulle......

Hei mua kiinnostaa! Ollaan tässä perheenjäsenten kanssa ihmetelty, miten joku antaa töhertää itseensä niin ala-arvoista jälkeä, joko mustaa tai vihreää söherrystä.

Mulla itsellä olkapäässä pieni värikäs lintu ja miehellä selässä pieni erikoisen näköinen hevonen. Kun vääjäämättä koitti aika, kun oma jälkeläinen halusi tatuoinnin, niin vähän piti neuvoa. Et jos liikkeeseen pääsee tatuoitavaks kertalaakista, älä mene. Jos kamat kaivetaan laatikosta ilman steriilejä pakkauksia, älä mene. Jos ei ole näyttää suosituksia, älä mene. Poika mietti useamman vuoden, päätti kuvan ja varas ajan. Hieno tuli ja tatuoijalla hygienia hanskassa.

Mun piti aikoinaan lähteä Turusta Hesaan, jotta sain tarpeeks korkealaatuisen kuvan, mies meni peräti ulkomaille asti. Jos on kiirus ja rahat piukassa, kait sitä sit festarien kuvanhakkaajatkin kelpaa. Poikaa neuvoin ottamaan paikkaan, jonka voi t-paidalla peittää. Koskaan ei tiedä mihin ammattiin päätyy ja aina ei kuvaa katota suopeasti. Noita vihreitä kuvia saa kyllä jälkikäteen fiksattua, mut ei niistä kovin tyylikkäitä tule.

Tatuointi kertoo mielen suuntapoikkeamasta varhaisnuoruudessa. Mieli korjantuu poikkeuksetta vanhetessa, mutta tatuointi jää ja haalenee. Väitän että ellei henkilö ole realisesti pimpo, hän tulee katumaan tatuointejaan viimeistään 35-40 kymppisenä hyvin raskaasti. Tatuoinnin voi poistaa, mutta ei aina ja helppoa se ole, riippuen tatuoineista.

Kamalalta varmaan näyttäisi häämekossa jos kädet olisi kuin liskolla vihreät.

Kait mä sitten olen pimpo, kun vielä 40 vuotiaana en kadu hienoa pientä lintutatuointiani olkapäässä. Kaikki sitä on kehuneet, että yksityiskohdat tarkat ja värit natsaa luonnolliseen vastineeseensa. Kun kerran linnut pitää mut järjissäni, kun en aina pysty edes rappusissa kävelemään ja ulos menemään, niin miksi on niin paha asia laittaa kuva mun elämän tärkeimmästä elämäniloa tuottavasta hahmosta ikuisesti minuun kiinni? Eihän sitä edes muut näe, ellen vartavasten pyynnöstä näytä.

Niin no lääkärien mielestä en olekaan järjissäni, mutta en käytökseni perusteella eroa muusta kadulla tallajasta. Kaiketi se niin sitte on, että heidän, jotka eivät halua tatuointeja, on mahdotonta ymmärtää näitä kuvainpalvojia. Tämä rupes nyt kiinnostamaan sen verran, jotta vippaan tuonne uuden otsakkeen ja kysyn, onko tämmöinen asenne yleistäkin. Että pitääkö enemmistö tatuoituja hulluina. Kiitti vinkistä!