Osaatko elää hetkessä,

Miksikökö ;) moitit itseäsi tuosta järjestelekykyisyydestäsi? Olen kylläkin tavannut em. työnimerkeissä liiankin monia taivaanrannan maalareita ;))
Eihän siinä mitään jos yksistään elää unelmoiden, perheellisellä se vaan ei toimi.

Se " lukujärjestys " joka sinullakin on sisäistynyt luo mielestäni turvan elämään, arkeen - jääpä enempi aikaa haaveilullekin kun ei rassaa tekemättömät työt.

En osaisi, en ees haluaisi osata!

Minä kyllä osaan. Yksi mottoni on: Elämä koostuu hetkistä. Kalenterissa on sopivasti merkintöjä, muuten olen melkoinen boheemi.

Minun varmaan pitäisi sitten enemmänkin suunnitella. Ajan rytmittää vielä kun käy välillä töissä. Kauppareissut ja pyykinpesut hoituvat siinä sivussa. Nytkin on pian lähdettävä sorvin ääreen itapäiväksi.
Jos on poissa jo kokonaan työelämästä niin on kai ihan hyvä mielenterveydelle, että arjessa on jotain ojelmaa ja rytmiä. Joten älä murehdi moisesta, jos siitä ei liian orjallista tule.

Omar Khaijam on kirjoittanut aikanaan runon..tai viisauden aiheesta... mutta vuonna 1048 syntynyt ja elänyt.. ei aivan sellaisenaan sovellu nykypäiviin.. mutta hyvä muistuttaa itseään aina välillä.
"Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa
niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa."

Porrastettu suunnittelun aiikajänne. Pts lyhenee koko ajan.

Avioliiton alkuaikoina ja vielä siitä vuosia eteen päinkin hahmottelimme elämämme puitteita sekä vuosissa, että elämänvaiheissa.
Puitteita 10 - 20 vuotta eteen päin. Elämänvaiheita lähinnä lasten kehityksen, koulunkäynnin ja itsenäistymisen osalta.
Siis puitteita, ei tavoitteita!
Noiden raamien sisällä teimme hyvinkin spontaaneja ratkaisuja.
Esimerkiksi 4:n ensimmäisen vuoden aikana vaihdoin työpaikkaa 3:sti ja paikkakuntaa yhtä monta kertaa.

40:n ikävuoden tietämissä eräs tavoite oli työelämästä irtaantuminen 5-kympin tietämissä. Meni 3-vuotta pitkäksi.
Noihin aikoihin aloimme valmistella mm. joutilasajan asumisratkaisujamme.

Viimeiset 12-vuotta ovat vaimon syöpäkontrollit olleet suunnittelun reunaehtoina.
Minä liityin porukkaan vajaa 2-vuotta sitten.

Kovin pitkälle emme enää funtsi asioita. Kuitenkin harkitsen vielä uusien talvirenkaiden hankkimista vanhojen, kovettuneiden tilalle.

Matkat on varattu syyskuun loppuun saakka.

Punttisalille teen viikko-ohjelman.
Sapuskat suunnittelen 1 - 3:n päivän tähtäyksellä.

Mikään ei ole ehdottoman sitovaa mutta jonkinlainen suunta on selvillä.

Emme todellakaan osaisi elää ajopuuna.

Suunnittelu ei estä impulsiivista hetkessä elämistä mutta antaa sellaiseen paremmat mahdollisuudet.
Pienipalkkaisten, ja sittemmin eläkeläisten niukat tulot olisivat helposti valuneet käsistä riistäen valintamahdollisuudet pitemmällä tähtäyksellä.
Tämä ei ole merkinnyt pihistämistä ja tinkimista vaan harkintaa!

Muna-kone teki äsken taas selvää jälkeä, niin tänään kotona kuin Ruotsissakin.
Jääkaapissa on paketti tumma-paahtoista Juhla-mokkaa ja Karja-portin luomu-viilipurkkeja.
Säätiedotus kertoi että aamulla luultavasti sataa.
Aamu-hetkestäni ei siis tule tulemaan luonto-retkeä vaan "tässä ja nyt".
Huomisessa aamu-hetkessäni nautin siis Perheleipurien Salosen ruis-leipää suolatuilla munan-viipaleilla, pari mukia kahvia ja viilin.
Hetki ei tule taaskaan olemaan suunniteltu tai aika-taulutettu, vaan elämän-kokemuksen anti.
Luonto saa sit suunnitella miten siitä eteenpäin.
Jos paljon sataa, on kamerani aina valmiina kaste-matoja tai tappaja-etanoita varten.
Surkean märkä pelto-hiirikin käy etsimeeni, mihin sitten käynkin, minä lapsonen maan.

H.

"lopetettu firma"

Heevetti! Anteeksi!

Juusto-portin.... :)

H.

Vastaisin jos voisin s-24 ei halua.