Yritän lyhyesti selittää. Olen 27 v. nainen. Olen sinkku, takana pitkä seurustelusuhde (ero 3 v.sitten). 4 v. sitten minulla todettiin myös eräs sairaus, en kyllä kuole siihen eikä ole nyt vaikuttanut elämääni. Joskus sitä mietin. Haaveilen siitä, että löydän ihanan miehen elämääni, toisaalta olen nyt ihan tyytyväinen elämääni. Suurin haaveeni olisi ostaa oma asunto ja asettua. Olen nyt töissä kaukana kotiseudulta, kotiseudulle tai lähemmäksi haluaisin kovasti. Tämä paikka ei tunnu kodilta. Eli siis töitä ja asunto lähempää kotiseutua, siinä unelmani. Alallamme vain on töitä tosi huonosti tarjolla ja en ole vielä kovin kokenut. MUTTA, ongelman ydinhän on se, että minulla on jotenkin todella tyhjä olo. Minusta tämä on tullut ihan viime vuosina. Olen ns. perusiloinen ihminen enkä koe nyt olevani masentunut (aiemmin olin, ja silloin vain itkin jne). Harrastan ja muidenkin mielestä olen iloinen ihminen. Varmaan kukaan ei aavistaisi mitä pääni sisällä liikkuu. Mutta niin, käyn vain töissä ja kulutan aikaani. En koe millään olevan merkitystä. Ajattelen, että mitä järkeä mitään on yrittää saavuttaa ku kuolen kuitenkin niinkuin muutkin. En tiedä miksi kuolema on alkanut pyöriä päässä paljon, en ole menettänyt ketään lähiaikoina. Pelkään todella paljon vanhempieni kuolemaa. Mitä järkeä elämässä ylipäänsä on kun kuolee pois. Mistä ihmeestä nämä ajatukset tulevat? Varmaan pitäisi mennä puhumaan ammattilaiselle. Ystävilleni en oikein osaa selittää ajatuksiani, tuntuu että olen yksin ajatuksieni kanssa. Vähän ulkopuolinen. En sitten tiedä, voihan tämän aiheuttaa sairauteni (neurologinen sairaus) tai lääkkeeni, mistäs sen tietää.
Tyhjä olo ja pelkääminen?
alieni27
5148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jokainen miettinee samoja joskus. Hyvä kun edes kirjoittamalla päätiti avautua. Minulle selveni elämäntarkoitus nuorena tullessani uskoon. Emme ole sattuman sanelemana täätllä ja oleassaolomme on muutakin kuin tehdä täällä töitä muutama vuosikymmen ja kuolla sitten pois. Ei elämä kuolemaan pääty. Rukoilen että saat sinäkin elämääsi uuden suunnan ja tarkoituksen. Kyllä se kumppanikin saattaa eteesi vielä tulla.
Saataa olla ettäs sinua vaivaa myös masennus ja silloin kokee elämänsä turhaksi.
Kirjoittele lisää!
Elämän tarkoituksen löytää vain uskomalla Jeesukseen ja Hänen kauttaan kun saa synnit anteeksi ja uuden elämän, tulevaisuuden, toivon paremmasta... Toivon, että näistä linkeistä olisi apua sinulle elämän löytämisessä.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=15074
http://www.youtube.com/watch?v=FgwQ20HHJJM
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=20024
http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/uskoontulo/?id=108
http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/uskoontulo/sataprosenttisesti_vanhurskas/?id=115
www.saarnatuoli.net
Joo, se onkin helppo sanoa ihmiselle, että usko Jeesukseen. Kyllä minäkin siihe mielellään uskoisin, mutta ei sitä väkisin voi alkaa uskomaan. En usko enneku tapahtuu jotai mikä todistaa koko Jeesuksen olemassa olon. Mutta kyllä, olen kateellinen niille jotka uskovat, uskovaiset tuntuvat olevan jotenkin paljon onnellisempia ja rauhallisempia..
Kyllähän se niin on että usko on Jumalan lahja. Mutta kyllä Taivaallinen Isä teitä rakastaa, vaikka ette ole häntä vielä niin konkreettisesti kokeneet. Uskon, että lepäätte jo hänen kämmenellään ja hän pitää luoduistaan huolta. Jotenkin koen että tänä aikana Jumala tahtoo synnyttää uskoa lähimmäisten tekojen kautta. Muistan tuntemattomia henkilöitä, teitä jotka tänne kirjoitatte, usein rukouksin. Olemme ihmiskuntana toistemme siskoja ja veljiä ja tehtävämme on tukea ja rohkaista toisiamme. On itsellänikin on ollut joskus erittäin pitkään vaikeaa, mutta nyt on elämä helpompaa. Silloin vuosikymmneiä sitten ei ollut tätä nettiä olemassa.
Hei uskonnolliset aivopesurit! Teille on ikiomat keskustelu&tuputuspalstanne. Lumimies Jetikin auttaa kunhan vaan vahvasti uskoo.