Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä nyt noin kaksi vuotta ja olemee elläneet ihan aivan tavallista elämää. Meillä molemmilla on todella erilaiset suvut ja taustat ( poikaystäväni äiti on skotti) sun muuta.. Ja nyt tilanne on siinä, että olen raskaana. testasimme raskauden viime torstaina kun kuukautisia ei kuulunut ja siinä ne kaksi pientä viivaa sitten olivat. Itse ajattelen raskaudestani, että voin ja haluaisinkin pitää lapsen vaikka elämä menisinkin vähän erilaisessa järjestyksessä kuin olisin suunnitellut. hyväksyn se, että lukioni jää kesken ja voin sen suorittaa myöhemmin aikuislukiossa tai mennä ammatilliseen oppilaitokseen. Myös minun puolen suku on todella vauva "mielinen" ja ymmärtää täysin minua. Poikaystäväni perhe taas haluaisi että tekisin abortin, kun kuulemma pitää laskea joka päivä saanko rahaa makarooniin... Tiedän että elämästä tulisi tiukkaa ja muutenkin köyhää, mutta vaikka olisikin kuinka köyhä tahansa voi silti olla onnellinen. Nyt kysymykseni kuuluukin voinko tehdä abortin vain siksi, koska ensin pitää olla koulutus, sen jälkeen työ, siten naimisiin, JA sitten vasta se LAPSI vai voiko vaan päättää niinkuin sydän sanoo ja pitää tämän pienokaisen joka minulle on nyt siunattu. Tuntuu vain kauhean pahalta se, että jos teen abortin olisi kaiki hyvin ja niinkuin mitään ei olisi käynyt ja jos pidän sen minua saatetaan paheksua, koska olen niin nuori ja elän köyheedessä.. Olen aivan avuton asioideni kanssa joten pyydänkin nyt jonkun ulkopuolisen ihmisen apua siihen mitä minun pitäisi tehdä..
nuori tuleva äiti? (18v)
auvton mietiskelijä
3223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän pohdintasi hyvin, itse kävin myös pitkän pohdinnan sen suhteen mitä teen raskauteni kanssa. Ikää tosin minulla on enemmän (26v.) ja kaksi ammattikorkeakoulututkintoa plakkarissa sekä vakityö. Vaikka luulisi, että aikuinen, omasta mielestään edes ajoittain järkevä ihminen ymmärtäisi ehkäisyn ym., niin ei aina kaikki mene niinkuin on suunnitellut. Itse tulin vahingossa raskaaksi enkä ollut parisuhteessa, joten mietin lapsen isän kanssa hyvin pitkään ja hartaasti sitä, mitä ihmettä tekisimme.
Punnitsin pitkään raskauden keskeytyksen ja lapsen pitämisen väliltä, mutta kumpikaan ratkaisuista ei tuntunut oikealta. Mietin paljon myös sitä, että todennäköisesti tulevaisuudessa tulisin aina ajattelemaan "nyt lapsi olisi vuoden, nyt se menisi kouluun" mikäli päätyisin keskeytykseen. Tämä ja myös lapsen isän mielipide painoivat paljon ratkaisussani. Perheelleni en edes kertonut ennen päätöksen tekoa raskaudesta, mutta kolmelle hyvin läheiselle kaverille kerroin ja vaikka he kaikki antoivat omanlaisensa ja erilaiset neuvot tilanteeseen, he kaikki tukivat ja ymmärsivät minua.
Nyt olen reippaasti yli puolen välin raskautta, laskettu aika alkaa olemaan enemmän ja vähemmän mielessä. Lapsen isä on ollut jokaisella neuvolakäynnillä mukana huolimatta siitä, että asuu täysin eri paikkakunnalla ja välimatkaa on paljon. Vaikka emme edelleenkään miellä olevamme parisuhteessa, ei käytännössä paljoa puutu. Lisäksi lapsen isä on muuttamassa kanssani samaan asuntoon ja on tulossa synnytykseen mukaan. Hän on pohtinut paljon lapsen nimeä ja ehkä hössöttää vauvasta enemmän kuin minä. Perheeni ja sukuni on aivan innoissaan vauvasta, niin myös lapsen isän vanhemmat. Tukiverkkoa piisaa, ja lapsella on paljon rakastavia ihmisiä ympärillään.
Vinkkinä sinulle: kuuntele itseäsi, mikä sinusta tuntuu oikealta - sinähän viime kädessä teet ratkaisun. Mitä mieltä poikaystäväsi on, olisiko hänestä jo isäksi? Ihailtavaa on, että perheesi ja sukusi on puolellasi, ilmeisesti valmiita tukemaan ja auttamaan vauva-arjessa, jos päätät antaa lapselle mahdollisuuden syntyä tähän maailmaan.
Raskauden keskeytys on asia, joka tulee aina pyörimään mielessä enemmän tai vähemmän. Aivan varmasti löytyy joku, joka paheksuu ikääsi ja äitiyttäsi, mutta mielestäni ikä on vain numeroita - eivätköhän ihmiset tiedä itse, koska ovat valmiita hankkimaan lapsia. Siksi toisekseen, itse elät elämääsi ja hienosti olet suunnitellut, että voit opinnot suorittaa loppuun myöhemmin.
Tsemppiä päätöksessäsi ja oikeasti, kuuntele sydäntäsi - älä miehen puolen sukua. Voihan olla, että he ovat vauvan edessä täysin myytyjä ja ehkä jopa häpeilevät kommenttejaan raskauden keskeytyksestä myöhemmin.
kiitos ihanasta vastauksesta :) kiitos kun kerroit myös omalta osaltasi tarinasi. Nyt tuntuu siltä etten ole enää yksin ja että on muitakin ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa kanssani :) Ihanaa että lapsen isä on mukana vauva hössötyksessä ja toivon että ajatukseni tästä selviäisivät :) Kiitos vielä kerran!
Ymmärrän sua hyvin, itselläni oli sama tilanne alkuvuodesta. Itse täytän loppu vuodesta 20v, ja poikaystävä on muutaman vuoden vanhempi. Yhdessä ollaan nyt oltu n. 1,5 vuotta. Helmikuussa tajusin, että menkat oli viikon myöhässä ja käytiin testi ostamassa. Positiivistahan se näytti. Sitten alkoi pohtiminen, että mitäs nyt sitten tehdään. Ehkäisy meillä oli kuitenkin kunnossa, joten raskaus oli yllätys.
Meillä on molemmilla ammatit. Itselläni oli töitä, mutta poikaystävällä ei. Joten totta kai meitäkin huoletti rahatilanne. Jos lapsen pitäisimme, miten pärjäisimme. Kyllähän lapsella tulisi olla kaikki pakolliset asiat mitä se tarvitsee, ja siihen päälle vielä asuminen jne. Mietittiin asiaa tarkkaan, ja molemmat haluttiin lapsi pitää. Ei kummallakaan tainnut abortti kauheasti edes mielessä pyöriä.
Nyt tällä hetkellä olen viidennellä kuukaudella raskaana. Mun työt loppuu toukokuun lopussa, mutta onneksi mies löysi itselleen töitä. Välillä kyllä mietin, että miten rahat tulevat riittämään, mutta kelaltahan saa tukia, mies on töissä, ja meidän vanhempamme auttavat varmasti tiukan paikan tullessa.
Olenhan itsekin nuori. En kuvitellut, että tässä iässä tulisin äidiksi. Olihan siinä miettiminen, että onko jo valmis ottamaan vastuun toisesta ihmisestä, ja kyllähän lapsi elämääkin rajoittaa. Mutta päätöstä en ole katunut :) Ja onneksi on tuo poikaystävä joka on asiasta yhtä innoissaan kuin minäkin :)
Miettikää asiaa tarkkaan poikaystäväsi kanssa. Päätöksen teette te, eikä teidän vanhempanne. Kuuntele sydäntäsi. Uskon, että miettimisen jälkeen teet oikean ratkaisun :) Ja jos lapsen päätätte pitää, niin kyllä te pärjäätte! Kelalta saa tukia jne, ja varmasti vanhemmat auttavat.
Onnea, päätös on varmasti oikea ja kaikki menee hyvin! :)