Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    En osaa iloita raskaudestani

    Ahdistaa jumalattomasti. En tiedä pitäiskö tässä itkeä vai nauraa, vai liekkö kumpaakaan? Olen 19-vuotias naisenalku, ja mieheni on minua 10 vuotta vanhempi. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta, ja asiat rullaavat aika hyvin. Ehkäisy asiat olleet kunnossa, mutta tänään sain tietää olevani raskaana. Minulla on todella ristiriitaiset tunteet, tuntuu että elämä pysähtyy siihen, kun lapsi tulee maailmaan. Haluaisin toisaalta kokea vielä niin paljon elämässäni ja olla vapaa menemään. Kuitenkin toisaalta, rakastan lapsia. Tiedän että olisin vastuullinen ja hyvä äiti jos haluaisin. Aborttia en halua tehdä, enkä adoptioon kykene. Miten saisin itseni iloitsemaan ja nauttimaan tästä uuden elämän alusta? Onko täällä muita joilla samanlaisia tuntemuksia?
    2128
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kuten sanoit, et halua tehdä aborttia, joten sinulla on koko 9kk tottua ajatukseen. Tuskin kaikki muutkaan heti sisäistävät asiaa ja ovat onnensa kukkuloilla.

    Äänestä

    Mulle oli ihan kamala järkytys koko postiivinen raskaustesti. Tuntui että happi loppuu ja elämä loppu just siihen. Alkuraskaus ei todellakaan mennyt ilakoidessa uudesta elämästä

    Päätin pitää lapsen ja kas... elämä ei loppunut siihen ja rakastan lastani eniten tässä maailmassa.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Neuvoton. kirjoitti:

    Ahdistaa jumalattomasti. En tiedä pitäiskö tässä itkeä vai nauraa, vai liekkö kumpaakaan? Olen 19-vuotias naisenalku, ja mieheni on minua 10 vuotta vanhempi. Olemme olleet yhdessä nyt 4 vuotta, ja asiat rullaavat aika hyvin. Ehkäisy asiat olleet kunnossa, mutta tänään sain tietää olevani raskaana. Minulla on todella ristiriitaiset tunteet, tuntuu että elämä pysähtyy siihen, kun lapsi tulee maailmaan. Haluaisin toisaalta kokea vielä niin paljon elämässäni ja olla vapaa menemään. Kuitenkin toisaalta, rakastan lapsia. Tiedän että olisin vastuullinen ja hyvä äiti jos haluaisin. Aborttia en halua tehdä, enkä adoptioon kykene. Miten saisin itseni iloitsemaan ja nauttimaan tästä uuden elämän alusta? Onko täällä muita joilla samanlaisia tuntemuksia?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu