Siis ihan asiallisesti haluan kysyä, että onko muita syöpäpotilaita, jotka olisivat harkinneet isemurhaa?
En tarkoita välttämättä niitä, joiden syöpää ei voi enää parantaa, toki heitäkin, mutta sellaisia, joilla hoidot toistaiseksi auttaneet, mutta tuntuu, että masentaa ja syöpä on pilannut koko elämän? Hoitojen loputtua onkin tyhjä ja masentunut, sekä ahdistunut olo ja uusiutumisen pelko on jatkuvasti mielessä ja näin kokee, että elämä on pilalla, ei koskaan enää yhtä huoletonta kuin ennen jne.
I
En tarkoita välttämättä niitä, joiden syöpää ei voi enää parantaa, toki heitäkin, mutta sellaisia, joilla hoidot toistaiseksi auttaneet, mutta tuntuu, että masentaa ja syöpä on pilannut koko elämän? Hoitojen loputtua onkin tyhjä ja masentunut, sekä ahdistunut olo ja uusiutumisen pelko on jatkuvasti mielessä ja näin kokee, että elämä on pilalla, ei koskaan enää yhtä huoletonta kuin ennen jne.
I
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä olen.
Käytän tällä hetkellä masennuslääkkeitä ja käyn psykoterapiassa.
Sairastan toistuvaa depressiota, joten syy ei ollut pelkästään syövässä, siis tuo im-ajatus, joka onneksi meni pois.
En kertaakaan
Emme ole! Vaimo oli parantamattoman verisyöpänsä kanssa alamaissa piikitysten ajan mutta hän oli vain pettynyt, ei toivoton.
Matkoja varten räätälöin sytopiikkejä varten uretaanista kylmälaatikon jonka pohjalle asetin kylmäkallen. Hotskuissahan on jääkaapit. Laivoilla stuertti hoiti boxin jääkaappiin.
Vaihto sytokapseleihin lopetti tuon revohkan vaikka lääkäri sanoi niiden olevan huonompi vaihtoehto ajatellen elinikäennustetta.
Itselläni oli itsetuhoisia ajatuksia 10-vuotta ennen syöpäni ilmenemistä.
Lopetin töissä käymisen ja normalisoiduin.
Syöpäni otin lähinnä haasteena.
"Perhana! Jos tästä joku selviää niin miksi sitten en minä"?!
Seuraava tähystys on kesäkuun lopulla.
KAIKKIIN UHKIIN SISÄLTYY MAHDOLLISUUS!
Olisikohan tästä apua aloittajalle?
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=9202041
Apua kannattaa hakea