tuu mun

Olet siellä joka yö

mut entäs jos sä olet yhtä kuin loppumaton painajainen...

haluis jo herätä kirjoitti:

mut entäs jos sä olet yhtä kuin loppumaton painajainen...

Eikös painajaiset olekkin yöllä? En mä ehdi öisin monia versioita kehitellä, haluan nääs olla vaan se sinun haaveesi yöunien mukana. Ihanina ja seuraavaakin päivää piristävinä.

Miten ois yöuni? kirjoitti:

Eikös painajaiset olekkin yöllä? En mä ehdi öisin monia versioita kehitellä, haluan nääs olla vaan se sinun haaveesi yöunien mukana. Ihanina ja seuraavaakin päivää piristävinä.

Miksi haluat olla haave vain?

haluis jo herätä kirjoitti:

Miksi haluat olla haave vain?

En todella halua olla haave, haluan olla todellisuutta, ihan irl elämässä.
Sanoin vaan noin, kun sinä (oletko ap) pyydät päiväuniin, ja eikös silloin kaikki olekkin vain haavetta, joka voi muuttua todeksikin.

Miten ois yöuni? kirjoitti:

En todella halua olla haave, haluan olla todellisuutta, ihan irl elämässä.
Sanoin vaan noin, kun sinä (oletko ap) pyydät päiväuniin, ja eikös silloin kaikki olekkin vain haavetta, joka voi muuttua todeksikin.

En ole ap., joskus tämä haaveilu vain tuntuu painajaiselta. Toivoisi, että olisi rohkeampi.

haluis jo herätä kirjoitti:

En ole ap., joskus tämä haaveilu vain tuntuu painajaiselta. Toivoisi, että olisi rohkeampi.

Jokainen meistä on oman itsensä herra, oman tiensä kulkija.
Ujousko sinua vaivaa? No siihen en voi muuta sanoa kun rohkaistu, kyllä se rohkeus sieltä löytyy.
Minä olen ollut niin ujo, siis todella UJO, aivan kauhistumiseen asti kun nyt muistelen aikaa jolloin kaikki esteet oli ylipääsemättömiä.
Kaikkein kauheinta oli kun jouduin julkisessa tilaisuudessa laulamaan yksin korkealla estraadilla, kaikkien nähtävillä. Ääni väristen lauloin, sain takeltelematta esityksen läpi, mutta esiripun takana se kaikki sitten purkautu vapinana ja pajkokauhuna.
Sama tilanne kun piti haitarilla säestää tanssiryhmää. Säestinhän minä, mutta kukaan ei nähnyt, olin piilossa esiripun takana.
No nuo ajat on ohi, ja nykyisin en kärsi esiintymiskammosta, en saa ns, kahvikuppineuroosi kohtauksia, vaan kaikki sujuu kuin olisin aina ollut se rohkauden esikuva.

Miten ois yöuni? kirjoitti:

Jokainen meistä on oman itsensä herra, oman tiensä kulkija.
Ujousko sinua vaivaa? No siihen en voi muuta sanoa kun rohkaistu, kyllä se rohkeus sieltä löytyy.
Minä olen ollut niin ujo, siis todella UJO, aivan kauhistumiseen asti kun nyt muistelen aikaa jolloin kaikki esteet oli ylipääsemättömiä.
Kaikkein kauheinta oli kun jouduin julkisessa tilaisuudessa laulamaan yksin korkealla estraadilla, kaikkien nähtävillä. Ääni väristen lauloin, sain takeltelematta esityksen läpi, mutta esiripun takana se kaikki sitten purkautu vapinana ja pajkokauhuna.
Sama tilanne kun piti haitarilla säestää tanssiryhmää. Säestinhän minä, mutta kukaan ei nähnyt, olin piilossa esiripun takana.
No nuo ajat on ohi, ja nykyisin en kärsi esiintymiskammosta, en saa ns, kahvikuppineuroosi kohtauksia, vaan kaikki sujuu kuin olisin aina ollut se rohkauden esikuva.

Kiva kuulla, että ujoudestakin voi päästä. Olet kuitenkin selvinnyt esiintymisistä aina kunnialla, ehkä se on tuonut rohkeutta. Itsekin esiinnyin nuorempana paljon, harvemmin kuitenkaan yksin. Myöhemmin olen tullut araksi, en oikein tiedä miksi. Rohkeuteni on kadonnut, joka ei oikeastaan ole minulle luontaista. Eräällä, jota nyt ajattelen on ihailtava esiintymisvarmuus ja hän on aina tilanteen herra. Kerran hän kuitenkin istui vieressäni ja otti kahvia termospullosta ja olin huomaavinani hänen käsiensä hieman tärisevän. Se oli todella suloista mielestäni

haluis jo herätä kirjoitti:

Kiva kuulla, että ujoudestakin voi päästä. Olet kuitenkin selvinnyt esiintymisistä aina kunnialla, ehkä se on tuonut rohkeutta. Itsekin esiinnyin nuorempana paljon, harvemmin kuitenkaan yksin. Myöhemmin olen tullut araksi, en oikein tiedä miksi. Rohkeuteni on kadonnut, joka ei oikeastaan ole minulle luontaista. Eräällä, jota nyt ajattelen on ihailtava esiintymisvarmuus ja hän on aina tilanteen herra. Kerran hän kuitenkin istui vieressäni ja otti kahvia termospullosta ja olin huomaavinani hänen käsiensä hieman tärisevän. Se oli todella suloista mielestäni

No jos noin läheltä voit seurata että näet käsien tärisevän, niin olet kyllä aika lähellä häntä.
Kerro, tai vinkkaa jossain vaiheessa halustasi tuota ihmistä kohtaan, halusta jutella, ihastumisestasi ja kaikesta mitä tunnet kun näet tuon ihmisen.
Rohkeuttahan se vaatii, mutta pikkuhiljaa lähestyen, vaivihkaa hiipimällä. Kevyestä juttelusta se lähtee käyntiin, ei hyökkäämällä, se hyökkäys saatta saada vain puolustusaseman toiselle.
Kokeile, älä turhaa pitkitä, kyllä sinä onnistut kunhan hippusen sitä rohkeutta ensin keräät.
Hyvää kevään jatkoa, ja toivottavasti saat päivä- ja yöunesikin kohdalleen ;).

Miten ois yöuni? kirjoitti:

No jos noin läheltä voit seurata että näet käsien tärisevän, niin olet kyllä aika lähellä häntä.
Kerro, tai vinkkaa jossain vaiheessa halustasi tuota ihmistä kohtaan, halusta jutella, ihastumisestasi ja kaikesta mitä tunnet kun näet tuon ihmisen.
Rohkeuttahan se vaatii, mutta pikkuhiljaa lähestyen, vaivihkaa hiipimällä. Kevyestä juttelusta se lähtee käyntiin, ei hyökkäämällä, se hyökkäys saatta saada vain puolustusaseman toiselle.
Kokeile, älä turhaa pitkitä, kyllä sinä onnistut kunhan hippusen sitä rohkeutta ensin keräät.
Hyvää kevään jatkoa, ja toivottavasti saat päivä- ja yöunesikin kohdalleen ;).

Kiitos vinkistä, mutta asia ei ole aivan noin yksinkertainen ja olen itsekin aika kompleksinen ;)
Jäsentelet ajatuksiasi hyvin. Kiitos jutusteluhetkestä.