Elämäänkyllästynyt

elamaankyllastynyt kirjoitti:

moi, oon 15v poika ja oon pitkää harkinnu jonnekki tunteitten purkamista. Kaikki alko siitä ku mun vanhemmat eros.. siitä se alamäki lähti. Kuuntelin kokoajan niitteriitelyy ja minä ja mun sisko ja veli jouduttii tietenki vanhempien riitelyn välii, eikä mekää sanoilta vältytty. Mun koulu alko menemää päin persettä ja halusin vaa istuu kotona ja olla puhumatta kellekkää. Mä oon tykänny tosi monest tytöst ja mä onnistuin kusemaaa mun kaikki suhteet... tytöt, koulu, vanhempien riitely, ne kaikki yhes pakkaanru mun sisää. en osannu purkaa tunteitani ja nykyää vanhempien erost on n. 2 vuotta ja kaikki on menny vaa enemmä paskasti.. Tänää sain kuulla ihmiselt jost oon tykänny yli puol vuotta et ei se tykkä must. aloin itkemää ja mietin vaa et mitä pahaa mä oon ikinä elämässäni tehny et mä oon saanu tälläsen elämän. koulu menee päin persettä ja mut luultavasti erotetaa koulusta koska en pysty keskittyy siel ja hermot menee enkä tee siel mitää ja äiti on sanonu monta kertaa et jos mut erotetaa ni se laittaa mut toisee kaupunkii kouluu ja jos mä joudun sinne ni mua pelottaa, koska mä en tiiä mitä mä teen.. oon ollu pienest asti niitte samojen kavereitten kaa ja nyt jos joskus tarviin ystävien tukee. mä vaa pelkään et en mee sinne kouluu ja sit tulee sossuilmotus ja kaikkee paskaa mut en vaa tiiä kuinka kauan jaksan tät elämää... käyn siis tällä hetkellä nuorisopsykiatrialla ja ne sano et mul on todettu keskivanhva masennus(tai joku sellane) ja saan masennus lääkkeet. sisko ei asu enää kotona, ja on jättäny ammattikoulun kesken ja syö masennuslääkkeitä.. tuntuu vaa et kaikki on menetetty.. AUTTAKAA MUA!... :'(
Piti laittaa tää uudestaa ku tää lagas eikä tallentanu kaikkee viime kerral...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä