Oletko lahjakas?

Olet sitten saanut saman kohtalon kuin allekirjoittanut. Olen monta kertaa miettinyt, miksi tapaan kateellisia ihmisä, jotka näyttävät avoimesti ( ovat ihmeen rehellisiä siinä ) sen että en saisi olla huomion kohteena, saada ystäviä, onnistua missään. Tuomitaan kaikki etukäteen. Mutta tässäkin olen vetänyt pitemmän korren olemalla tyyni ja rauhallinen, kunnes pahimmat tomut ovat laskeutuneet.
Mitään emme sille voi että meille on annettu erilaisia lahjoja. Siksi se on rikkaus meidän ihmisten kesken. Ottakaamme se vastaan avoimin sylin ja jakakaamme ilo. Jaettu ilo...niin miten se nyt olikaan?

Olen huomannut, että lahjakkuuttakin säätelee "omistautuminen".
Joskus ala-asteella kuvittelin olevani hidasälyinen, koska jopa kertotaulun oppiminen tuotti minulle vaikeuksia. Sitten myöhemmin kannustava opettajani sai mielenkiintoni hereille tuomalla esiin matemamatiikan ja luonnon yhteyden. Vähitellen aloin pärjätä matematiikassa, kunnes lopuksi...en kerro enempää.

Aluksi kieletkin tuottivat mulle vaikeuksia; en millään osannut sisäistää kielioppia, mutta "löydettyäni kielten salaperäisen maailman", se tempaisi minut mukaansa ja aiheutti oppimaan syvällisesti.

Eräässä fyysisessä kaksinpelissä kävi vähän samoin. Aluksi tunsin itseni kömpelöksi, en osunut edes palloon, mutta innostuneisuus takasi myöhemmän menestymisen.

Tässä nyt voisi samalla kritisoida nykyisiä opetusmenetelmiä, mutta se on oma lukunsa.

Kadehtijoita tietenkin on aina, mutta heidätkin täytyy hyväksyä. Toisaalta heidän kauttaan tulee kaikki testatuksi; kestääkö asia myös ikävän kritiikin? Toisaalta kateus on liikkeellepaneva voima (jota ehkä itsekin tietämättäni koen).

Tärkeintä lahjakkuudessa on omistautuminen, mutta tuo omistautuminen ei onnistu ilman tietoa ja mielikuvitusta. Kaksosilla molempia pitäisi riittää (jos siis aurinkomerkit pitävät paikkansa).

Lue noi otsikossa mainitsemani keskustelut

http://kyriakos.fidisk.fi/lahjakas.swf