Nyt olen pulmatilanteessa!
Tuttuni antaa kissanpentujaan pois ja minä varasin yhden pennun. Kissoja mainostetaan "täs ois kissanpentuja jossei saa kotia niin henki pois". Eli ulkokissa saanut pentuja ja käsitykseni mukaan kissan omistajat ei paljoa kissanpennuista välitä.
Ongelmana tässä onkin se, kun kysyin milloin luovutatte pennut? Pennut ovat tällä hetkellä vain muutamien viikkojen ikäisiä ja sain vastaukseksi, että sitten kun osaavat käydä astialla ja syödä itse..
Olen kokenut kissojen omistaja ja tarkoitus olikin ottaa pentu toisen kissan kaveriksi kun siltä edellinen nukkui pois, mutta mitä teen jos pentua aletaan tuputtamaan jo esim 6-8vk ikäisenä? Kuitenkaan en halua nurkkiin pissailevaa, arkaa tai käytöshäiriöistä kissaa. Kerroin omistajalle kissojen luovutusiästä ja hän vain sanoi että ei se niin tarkkaa ole kissoilla..
Kuitenkin tuon pennun haluan ottaa ja mietin miten tässä nyt toimisi. Voisiko/osaisiko kissani opettaa uudelle pennulle tapoja joita emo ei välttämättä kerkiä opettamaan? Kissani on uros, mutta ollut aina pentujen mammana kun on niihin törmännyt ja huolehtinut muista kissoista vaikka kuinka.
Tai jos yritän vitkutella ja pitkittää pennun hakemista, jotta se saisi olla emon kanssa pidempään? Tässä tilanteessa pelkään, että pennulle käy huonosti tai annetaan toiseen kotiin (joka ei silloin selvästikkään välitä pennun iästä tai tiedä pentujen kasvusta ja kasvatuksesta).
Niinkuin ihmisellä lapsen ollessa n.1-3vikäinen, kaikki draama, stressi, turvattomuus ja vanhempien hylkääminen, lapsen huomiotta jättäminen näkyy lapsessa myöhemmin elämässä esim. Häiriököytöksenä tai oppimisvaikeutena. Sama koskee myös kissoja! Ja muitakin eläimiä. Tietenkin jos pennun joudun ottamaan liian aikaisin, hän saa kokoajan huomiota ja turvaa ja hyvän kodin kaikkeudessaan! Mielummin ottaisin silti luovutuskelpoisen pennun..
Kommentteja kiitos!
Tuttuni antaa kissanpentujaan pois ja minä varasin yhden pennun. Kissoja mainostetaan "täs ois kissanpentuja jossei saa kotia niin henki pois". Eli ulkokissa saanut pentuja ja käsitykseni mukaan kissan omistajat ei paljoa kissanpennuista välitä.
Ongelmana tässä onkin se, kun kysyin milloin luovutatte pennut? Pennut ovat tällä hetkellä vain muutamien viikkojen ikäisiä ja sain vastaukseksi, että sitten kun osaavat käydä astialla ja syödä itse..
Olen kokenut kissojen omistaja ja tarkoitus olikin ottaa pentu toisen kissan kaveriksi kun siltä edellinen nukkui pois, mutta mitä teen jos pentua aletaan tuputtamaan jo esim 6-8vk ikäisenä? Kuitenkaan en halua nurkkiin pissailevaa, arkaa tai käytöshäiriöistä kissaa. Kerroin omistajalle kissojen luovutusiästä ja hän vain sanoi että ei se niin tarkkaa ole kissoilla..
Kuitenkin tuon pennun haluan ottaa ja mietin miten tässä nyt toimisi. Voisiko/osaisiko kissani opettaa uudelle pennulle tapoja joita emo ei välttämättä kerkiä opettamaan? Kissani on uros, mutta ollut aina pentujen mammana kun on niihin törmännyt ja huolehtinut muista kissoista vaikka kuinka.
Tai jos yritän vitkutella ja pitkittää pennun hakemista, jotta se saisi olla emon kanssa pidempään? Tässä tilanteessa pelkään, että pennulle käy huonosti tai annetaan toiseen kotiin (joka ei silloin selvästikkään välitä pennun iästä tai tiedä pentujen kasvusta ja kasvatuksesta).
Niinkuin ihmisellä lapsen ollessa n.1-3vikäinen, kaikki draama, stressi, turvattomuus ja vanhempien hylkääminen, lapsen huomiotta jättäminen näkyy lapsessa myöhemmin elämässä esim. Häiriököytöksenä tai oppimisvaikeutena. Sama koskee myös kissoja! Ja muitakin eläimiä. Tietenkin jos pennun joudun ottamaan liian aikaisin, hän saa kokoajan huomiota ja turvaa ja hyvän kodin kaikkeudessaan! Mielummin ottaisin silti luovutuskelpoisen pennun..
Kommentteja kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jotkut kissat ilmeisesti kärsivät jos ne luovutetaan liian aikaisin, mutta eivät läheskään kaikki. Jos kissat saisivat poikkeuksetta traumoja siitä että ne luovutetaan jo parikuisina, niin miten ihmeessä maailmassa on enää yhtään täysijärkisiä kissoja, kun tuo 3kk luovutusikä tuli voimaan vasta vähän aikaa sitten. Sitä ennen kissat luovutettiin parikuisina ja ihan normaaleja kissoja niistä aina tuli. Minä ottaisin ihan surutta 8vk pennun. Hyvähän se on pennulle jos se saa olla emon kanssa kauemmin, mutta olen silti sitä mieltä, että se on suurelta osin turhaa vouhotusta. Tästä nimenomaisesta lausunniosta tulee takuulla sanomista, mutta siinäpähän tulee. Edelliset kissamme tulivat parikuisina ja niistä tuli ihan normaaleja kissoja ilman häiriökäyttäytymistä ym merkkejä liian aikaisesta luovutuksesta. Nykyinen tuli kolmekuisena, ja ainoa ero on se, että meiltä jäi paras pentuaika näkemättä.
Mutta voithan sinä kysyä pennun omistajalta, suostuisiko hän pitämään sitä sinulle vähän pidempään. Ellei suostu, voit sitten päättää, otatko kylmästi alaikäisen pennun kuten minä tekisiin, ja tarjoaisit sille hyvän elämän, vai annatko sen kuolla koska luovutus on liian aikaisin nykymittapuun mukaan.
Kiitos vastauksesta. Tuota minäkin olen miettinyt, täällä jos tuohon ääneen vaan aloittaa keskustelun saa vain miinusta ja kritiikkiä. Aiemminkin olen 7vk vanhan pennun pakosta joutunut ottamaan sillä pentu oli hylätty. En nähnyt tässäkään ongelmaa silloin sillä oli vanhempi kissa kaverina, kissa kuitenkin pissaili loppu elämänsä ajan vääriin paikkoihin.
Helpottavaa kuulla tälläistä kommenttia! Uskon kyllä että selviydyn pennun kanssa mainiosti ja että hänestä tulee hyvä kissa, kuullut ja lukenut vain niin paljon tästä luovutusasiasta että pistää mietittämään niin paljon. Hyvä kuulla toisten kokemuksia!
Hei,
meidän perheessä nyt 7-vuotias maatiaiskissa joka tuli meille 6-viikkoisena.
Alusta asti tehnyt tarpeensa hiekkalaatikolle,terveenä pysynyt, saanut paljon hellyyttä ja hyvää hoitoa meiltä ihmisiltä.Yöt nukkunut alusta asti sänkyni jalkopäässä.
Meillä myös 6viikkoinen pentu :) hyvin käy hiekkalaatikolla ja syö kunnolla kiinteää ruokaa. Annan joskus myös maitoa sille. Leikkii paljon ja tulee itse syliin. En näe mitään eroa 6vko ja 12vko välillä muutakuin koko. Tietysti niitä poikkeuksiakin on..
Täytyy kuitenkin muistaa että kissa (liian varhain luovutettu) ei pysty traumoistaan kertomaan, jos traumojen mittariksi otetaan se kuinka arka ja nurkkiin kuseskeleva se on niin ollaan väärillä jäljillä, koska kissallakin on TUNTEET.
Sitähän puhutaan että sen "viimeisen" 4 viikon aikana eli 8-12 vko ikäisenä emo opettaa pentuja saalistamaan. :P
Vähän niinkuin tupakointi raskauden aikana, eivät kaikki aynny vammaisina joiden äidit tupakoi, mutta kannattaako riskeerata?
Ei se ole ollenkaan niin. Tupakoinnin vaaroista on oikeaa tutkimustietoa. Luovutusiästä pelkkää mutupohjalta tulevaa satuilua.
Hei!
Tässä tapauksessa kävikin niin, että pentu oli kuollut äkillisesti..
Eli ei tullut otettua sitten pentua liian aikasin, ei ollenkaan. En kerennyt sitä edes näkemään.
Kiitos vastauksista!
Peteä EN USKO