ESIMERKIKSI VARIKSISTA

That´s it kirjoitti:

Tänäkin aamuna
näin ruutuni läpi jälleen
saman suomalaisen maiseman
kuin aina ennenkin -

ja mikäpä on kuunnellessa
vaikka päivästä päivään variksiakin.

Tummanpuhuvina ne
ovat jo ehtineet antaa
omalla laillaan nautittavan
krääkkykonserttinsa
tutuiksi käyneillä äänillään

- yrittävät välillä vaihtaa maisemaa
nälkänsä tai reviiririitaisuuksiensa riivaamina -

ja tokihan niitäkin pitää ymmärtää
ja juuri niitä ja eritoten se,
että niiden on taisteltava
muonanriekaleistaan

ja että ne eivät voi
yksi toisensa jälkeen
olla harvakseltaan palailematta
ylijäämämurujen nokkimiereissuiltaan,

kököttämään mustissaan
kuin tapauskovaiset kirkkoveisujensa,
ja pahantahtoisten kinkeriliturgioidensa
loppuunpolttamat saarnaajat,
kylläisenoloisina omaan
kraakkujulistukseensa elämäntyönään.

Hyvin maittaneiden yöunien
ja sinisten hetkien syvän hiljaisuuden jälkeen
näen samaiset haaskalinnut taas vahtaamassa
tuttuja ympyröitään,

ja miten ne yrittelevät
pörhistellä parituhatvuotisista sanoista
rispaantuneita siipiään,
ravistella pyrstöjään
kuin koettaisivat leyhytellä itsestään
mässäilykulttuurinsa pyhän lemun.

Markkinoilla ja torikokouksissa viihtyvät,
hysteeriseen saalistamiseen taipuvaiset lokit
puolestaan valmistautuvat kirkumaan keskenään
perkeistä rantakivikoihin syöksyillessään,
ja vetten päällä vedenhaltijan
alamaisista kiiltäväkylkisistä,

ja niidenkin touhuja katsellessa
hymyilyttää: yhtä lailla:
ettäkö muka veneitä?

Taivaanvuohi määkäisee jossakin
juuri tähän ja nyt näkymättömissä,
onnistuu muistuttamaan
puolivillaisesti uhrilammasta matkiessaan
sarvet ojossa muljottavaa pässiä.

Muut jo tihentyneissä lehvistöissä
piilottelevat pikkutirpat
tyyppivirittelevät kuten yleensä
populistiset laulunsa
jostakin muusta.

Ah, tuota suomalaisten
samoja kaavojaan toistavaa luontoa.

Sen eri tavoin luontoa tutkailevaa
viihdyttävät edustajat
kaikki tyynni ansaitsevat
omine tyylilajeineen
kymmenet pisteensä
ja papukaijamerkkinsä,

sillä jokaiselle riittää aina jotakin
saman taivaankuvun alla,

mutta joillekin ahneimmista,
fanaattisimmista saalistajista
ei näytä riittävän mikään muu maan päällä,
paradoksaalista kyllä,
kuin taivaspaikan varmistaminen itselleen
omalta mukavuusalueeltaan -

minkään paremman puutteessa
vaikka sitten yleisen kaatopaikan yltä.

Luontoa on helppo rakastaa.

:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä