Olen 24-vuotias nainen ja seurustellut jo monta vuotta el-miehen kanssa. Haluaisin muuttaa yhteen rakastettuni kanssa, mutta hän haluaa solmia avioliiton ennen yhteenmuuttamista, koska haluaa elää lestadiolaisten oppien mukaan. Ja varmasti hänen sukulaisensa (lestadilaisia kaikki) järkyttyisivät jos asuisimme yhdessä ilman papin aamenta.Itse taas haluaisin elää avoliitossa, mutta poikaystäväni kanta asiaan on ehdottoman kielteinen. Jos saamme joskus tulevaisuudessa lapsia, en haluaisi että mieheni ottaa lapset mukaansa lestadilaisten "kokouksiin".. koska ehdottomasti haluan, että elämämme on normaalia, vailla lestadilaisten rajoituksia. esim. antaisin lasten katsoa televisiota jne. Enhän itsekään aio koskaan muuttaa elämäntyyliäni: käyn tanssimassa, käytän alkoholia, meikkaan, käytän koruja, ehkäisy tietty hallinnassa jne. Poikaystäväni rakastaa minua ja haluaa elää kanssani loppuelämän, vaikka en varmasti ole mikään unelmaminiä hänen perheelleen. VOiko suhde onnistua? vastaan itse: voi, koska rakkaus on suurin voimista!
voiko suhde onnistua?
ei uskovainen
71155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen lestadiolainen, mutta minulla on sisaruksia jotka kieltäneet uskon ja löytäneet itselleen kumppanin(osa muuttanut yhteen ennen avioliitto ja yksi mennyt ensin naimisiin ja sitten muuttanut)jokainen on tehnyt omat ratkaisunsa.Mun miehen puolella on myös sama juttu että osa kieltänyt uskon ja kaikki heistä on asunut yhdessä kumppaninsa kanssa ennen kuin on meenyt naimisiin.Vanhemmille oli sitten lapsi kieltänyt uskon tai ei, kaikki ovat samanarvoisia.Heitä ei pideta yhtään huonompina.
Ei tule onnistumaan, voin omasta kokemuksesta kertoa. Vaimo on jo aikoja sitten jättänyt lestadiolaisuuden, mutta silti se vainoaa, viiden vuoden yhdessäolon jälkeenkin. Itse en jumalista perusta, vaimolla vielä jotain jäljellä (ei kuitenkaan nitä lestajuttuja). Nyt vanhat haamut tulevat esiin, täytyy etsiä itseään jne. ja kohta kai erotaan.
Miten muuten olet kestänyt monta vuotta ilman seksiä? Pelottava ajatuskin mennä naimisiin ennen kuin on tutustunut toiseen muutenkin kuin henkisellä tasolla...
Onnistuu..
Lykkyä tykö vain.
Itselläni es-el mies, itse en.
Onnistuu varmasti.
Vaikeuksien kautta voittoon.
Pari asiaa nousi mielee tuosta:
1) Avioliitto ei kylläkään ole lestadiolaisten oppi, vaan pikemminkin raamatun mukainen oppi. Siis uskoisin, että raamattuun uskovilla se on sama, oli puolue mikä hyvänsä.
2) Et itse aio koskaan muuttaa elämäntyyliäsi! Jos mainitsemasi rakkaus on aitoa, sanoisin että tuo on kovin vahva lause. Ikäänkuin rakastat miestäsi, mutta tietyin reunaehdoin. En usko että tulee onnistumaan näillä lähtöasetelmilla.
Rakkaus on suurin silloin, kun se on ehdotonta.
Uskovan ja pakanan(olkoonkin kastettu mutta kieltää kasteen voiman elämällään) välinen yhteiselämä on sama kuin yrittäisi yhdistää elävän ja kuolleen. En ota kantaa onko EL vai VL tai vaikkapa metodisti mutta jos ihminen on sydämmeltään kristitty ja alkaa elää pakanan eli epäuskoisen(joka kieltää Jumalan ja ennenkaikkea Jumalan Sanan, josta myös nähdään että se Sana tuntee vain avioliiton ja huoraparin) kanssa ja tavoin niin ei hyvin käy. Kuningas Salomo oli tästä hyvä esimerkki ottaessaa itselleen pakanvaimoja ominen uskontoineen ja tapoineen.
Nyt en puhu tilanteesta, jossa jo ollaan avioliitossa ja esim. toinen saa myöhemmin elävän uskon. Tästä tilanteesta apostoli Paavali antaa hyviä neuvoja kirjeissään kristitylle puolisolle.
> Enhän itsekään aio koskaan muuttaa
> elämäntyyliäni: käyn tanssimassa, käytän
> alkoholia, meikkaan, käytän koruja, ehkäisy
> tietty
Jos rakastat poikaystävääsi, miksi loukkaat häntä elämällä tuolla tavoin?
> Jos saamme joskus tulevaisuudessa lapsia, en
> haluaisi että mieheni ottaa lapset mukaansa
> lestadilaisten "kokouksiin"..
Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa? Tuo on sen verran iso juttu, että hän saattaa pompata aika äkkiä ylös sieltä tossusi alta.
En oikein usko, että suhteenne voi toimia, jos vain sanelet ehtoja ja tanssitat omien oikkujesi mukaan. Rakkaus vaatii uhrauksia molemmilta, ei se ole mikään "ota tai jätä"-juttu.
En oikein usko, että homma toimii pidemmän päälle. Jos elämänkatsomukselliset erot tai maailmankuvat eroavat liian paljon.
Jos kumpikaan ei voi tinkiä siitä mitä itse on. Ja miksi pitäisikään. Onko poikaystäväsi tietoinen lastenkasvatus-ehdoistasi?
Että tuleeko se sulattamaan sen, ettei saa kasvattaa lapsiansa omalla tavallaan?