Turun Sanomissa oli tänään juttu siitä, et Suomessa käytetään pakkohoitoa enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Tanskassa ei käytetä huone-eristystä ollenkaan ja Islannissa potilaan sitominen on ollut kiellettyä jo 80 vuotta. Tajuutteko!
Kysynkin nyt, onko sut joskus eristetty tai sidottu, vaikket ole ollu vaaraks itselle tai muille? Mut on useimmiten syystä (mania) mut myös siks, kun oli henkilökuntavajausta, eivätkä ehtineet vahtimaan mua. On myös sidottu, kun kävelin yöllä käytävällä, kun ei neurolepteista huolimatta uni tullut. Ei ihme että sitomisluvut on korkeita. Mites teillä, syystä vai syyttä?
Kysynkin nyt, onko sut joskus eristetty tai sidottu, vaikket ole ollu vaaraks itselle tai muille? Mut on useimmiten syystä (mania) mut myös siks, kun oli henkilökuntavajausta, eivätkä ehtineet vahtimaan mua. On myös sidottu, kun kävelin yöllä käytävällä, kun ei neurolepteista huolimatta uni tullut. Ei ihme että sitomisluvut on korkeita. Mites teillä, syystä vai syyttä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitominen on potilaan omaksi parhaaksi.
Sitä omaa vaarallisuuttaan ei yleensä hahmota.
Kyllä mut on monesti sidottu mieheni toimesta. BDSM
Psykiatrian mielettömyyden vuoksi en heidän palvelujen puoleen enää käänny.
Tuolla saralla ku_aivan_kaikki_voidaan luokitella epänormaaliksi ja se taasen oikeuttaa alan harjoittajat tekemään aivan mielivaltaisita juttuja.
Jos minä olisin uskonut psykiatri pehmopään horinoita kaksisuuntaisestani olisin sellaisen lääkemäärän tainuttamana himassa kuolaamassa ja odottamassa ennenaikaista kuolemaani.
Sinä päivänä kun kokee henkisen heräämisen ja ymmärtää psykiatrian olevan vain huuhaata ja höpöhöpöä alkaa terve järki toimimaan ja sen jälkeen ei haluakaan koskaan enää nähdä tätä huijari porukkaa.
Kiukuttaa vieläkin kun saivat minut uskomaan olevani HENKISESTI SAIRAS ja syömään siihen lääkkeitä.
Lääkkeitä joita syödessäni nukuin 20 tuntia vuorokaudessa ja 4 tuntia istuin keittiössä tuijotellen ikkunasta ulos. Päässä ei liikkunut ajatuksia, en osannut käyttää enää matkapuhelintani ja eletty elämä pyyhkiytyi mielestäni sitä mukaa kun sitä elin.
Sitominen ja pakko lääkitys polkee ihmisoikeuksia mitä suuremmassa määrin, mutta kun liikutaan psykiatrian piirissä niin nämä asiat ovat osa HOITOA. Jos näitä hoitoja ei annettaisi menisit vielä huonompaan kuntoon.
Osa ihmisistä tämän uskoo ja toinen puoli tajuaa heti mitä paskaa tuollaiset ovat. Ne jotka sokeasti ja ilman kyseenalaistamista nämä olet sairas, sinun parhaaksi, syöt lääkkeesi jutut uskovat ovat menettäneet elämänhallintansa.
Itse taistelen loppuun saakka, enkä todellakaan tule koskaan myöntämään olevani mielisairas.
Niin kauan kun olen töissä, elätän itseni ja lapseni en todellakaan tarvitse psykiatrian palveluja.
Olikohan edes keskitysleirillä meno näin julmaa?
Ajatteletteko hoitajat jotka tänne kirjoititte, ettei potilaat koe tilannetta alistavaksi tai nöyryyttäväksi ja suorastaan traumaattseksi. En kylläkään usko, että osaisitte kyseenalaistaa koulutustanne, vaikka avauksessakin tuotiin esille , että joissakin Pohjoismaissa ollaan täysin eri mieltä sitomisesta. Esimerkistä käy myös Suomen Keroputaan sairaala, jossa tulokset toipumisesta ovat paremmat ja pakkokeinoja ei juuri ole käytössä. varmaan ymmärrätte, että jostakin se katkeruus hoitohenkilökuntaa kohtaan syntyy. Dokumentissa kerrottiin, että Keroputaan alueella tälläistä katkeruutta ei ole laisinkaan.
Niin mietinkin tässä, miten siellä Islannissa oikein on viimeiset 80 vuotta pärjätty, kun ei ole saanut potilaita sitoa sänkyyn? Onko siellä huomattu, että mieleltään järkkyneetkin on ihmisiä ja että ainakin osa levottomuudesta johtuu pelosta ja ahdistuksesta, kun on viety suljetulle osastolle. Olishan se ollut ennenkuulumatonta, jos multakin ois kysytty, jotta mikä sulla on?
Mut ei. Kaikki vaattet pois, joku karsea pitkä paita päälle ja pöytään kiinni remmeillä. Kurkkuun kepollinen Levozinia ja hyvää yötä. Tämänkö pitäs sitte tehdä ihmisestä yhteiskuntakelpoinen? Kun tarpeeksi nöyryytetään, ihminen tervehtyy.
Manian takia mikä oli johtanut psykoosiin. Hyvä että sitoivat ja veivät yöksi paareilla eristyshuoneeseen missä nukuin. Putkassakin kävin joten voin olla iloinen, et kun mulla tuli ne pahimmat psykoosin oireet niin olin jo turvassa enkä aiheuttamassa enään pahennusta julkisilla paikoilla. Hävettää kyl perkeleesti, mut eiköhä poliisit ja sairaalahenkilökunta ole pahempaakin nähnyt.