Pahoittelen jo näin alussa jos teksti on jotenkin sekavaa koska niin on myös tämän hetkinen mielentilani.
Eli siis olen nuori nainen ja mulla on paniikkihäiriö. Viime aikoina kohtaukset on menny ihan todella pahoiksi, saan paniikkikohtauksia päivittäin ja käytännössä elän jatkuvassa paniikissa/ahdistuksessa. Mun on vaikea hoitaa mitään asioita, on vaikeeta edes mennä ulko ovesta pihalle.Ajattelen kaikkea sekavaa ja olo on jatkuvasti epätodellinen ja tunnen itseni jotenkin "vieraaksi". Oon ihan varma että sekoan pian.
Mulle määrättiin pari viikkoa sitten lääkkeiksi cipralex 10mg ja ekat pari päivää pitää ottaa 5mg. En oo kuitenkaan vielä uskaltanut aloittaa niitä koska pelkään sivuoireita ihan helvetisti :(
Nyt en kuitenkaan enää tiedä mitä tehdä!! Eilen ja tänään olo on ollut ihan kauhea etten kestä, pystyn hädin tuskin kirjottaa tätä, olo on niin sekava ja toivoton että en tiedä mitä tehdä haluan vaan pois. Mulla on myös alkanut tulemaan itsetuhosia ajatuksia (ennen ei ole ollut).
Pahinta on se että kukaan ei auta. Kaverit ei ymmärrä yhtään miltä musta tuntuu. Vanhemmat asuu eri kaupungissa eikä tiedä tästä mitään... Pelkä'än että sekoan ja teen jotain kauheeta. Pitäiskö alottaa nuo cipralexit heti tänään?? Vaikka nyt onkin jo iltapäivä. Pelottaa vaan että jos niiden takia olo vielä tästä pahenee :( Auttakaa!!
Eli siis olen nuori nainen ja mulla on paniikkihäiriö. Viime aikoina kohtaukset on menny ihan todella pahoiksi, saan paniikkikohtauksia päivittäin ja käytännössä elän jatkuvassa paniikissa/ahdistuksessa. Mun on vaikea hoitaa mitään asioita, on vaikeeta edes mennä ulko ovesta pihalle.Ajattelen kaikkea sekavaa ja olo on jatkuvasti epätodellinen ja tunnen itseni jotenkin "vieraaksi". Oon ihan varma että sekoan pian.
Mulle määrättiin pari viikkoa sitten lääkkeiksi cipralex 10mg ja ekat pari päivää pitää ottaa 5mg. En oo kuitenkaan vielä uskaltanut aloittaa niitä koska pelkään sivuoireita ihan helvetisti :(
Nyt en kuitenkaan enää tiedä mitä tehdä!! Eilen ja tänään olo on ollut ihan kauhea etten kestä, pystyn hädin tuskin kirjottaa tätä, olo on niin sekava ja toivoton että en tiedä mitä tehdä haluan vaan pois. Mulla on myös alkanut tulemaan itsetuhosia ajatuksia (ennen ei ole ollut).
Pahinta on se että kukaan ei auta. Kaverit ei ymmärrä yhtään miltä musta tuntuu. Vanhemmat asuu eri kaupungissa eikä tiedä tästä mitään... Pelkä'än että sekoan ja teen jotain kauheeta. Pitäiskö alottaa nuo cipralexit heti tänään?? Vaikka nyt onkin jo iltapäivä. Pelottaa vaan että jos niiden takia olo vielä tästä pahenee :( Auttakaa!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aloita heti tänään, voi olla aluks sivuvaikutuksia mutta ne menee ohi. Pelkäät suotta , ota lääkkeesi ja saat apua.
Itelläki ne sivuoireet oli alussa aika kamalat, mutta nyt tuntuu, että asiat alkaa jo selvenemään. Sellanen vähän tyhjä olo, mut johtuu siitä, että itekin koin tollasen saatanallisen paniikki ja ahdistusviikon, joten ei mikään ihme jos "tyhjä" tuntuu oudolta hetken:) Aloita ihmeessä lääkitys, uskon, että lääkäri tietää mitä on parhaaksi. Oletko ajatellut terapian aloitusta? Itse näen lääkkeet kuin laastarina tai kainalosauvoina: hyvä tuki, mutta pitkäaikaisena ratkaisuna ne eivät toimi.
Ja hei, et ole koskaan yksin:
Valtakunnallisen kriisipuhelin 01019 5202
ma-pe 9-06, la 15-06 ja su 15-22
Varmasti auttaa, kun voi jollekin asiantuntevalle purkaa ajatuksiaan.
Voimia!
Minulle neuvottiin, että lääkkeet kannattaisi ottaa aamuisin, sillä muuten menee yöunet. Muistatko miten sinua neuvottiin?
Hei clara1234!
Kunpa pääsisin keskustelemaan asiasta kanssasi kahden kesken, itselläni on myös ollut todella vaikeaa paniikkihäiriön kanssa jo pidemmän aikaa. Välillä on tunne, ettei tästä selviä koskaan ja kaipaisin vertaistukea saman kokeneilta. Minulle ei SSRI-lääkkeistä ollut hyötyä (Seronil) päinvastoin, sain Seronilin käytön aikana elämäni kamalimman paniikkikohtauksen yöllä ja lopetin käytön saman tien.
Olen todennut, että asiasta keskusteleminen ammattilaisen tai saman kokeneen kanssa on tähän ongelmaan paras lääke.
Kevätkerttu, itse taidan olla jotenkin onnekkaassa asemassa sen suhteen, että lääke tuntuu auttavan jotenkin. Keskusteluapua on mielestäni myös ehdottoman tärkeää, samoin vertaistuki.
Itselläni alkaa terapia ensiviikolla ja odotan sitä kovasti - joillakin meistä paniikin takana on syitä, jotka sitä aiheuttavat. Tiedän itsestäni, että ahdistuksella on tapana tyyntyä sen mukaan mitä enemmän olen sujut elämäni kanssa.
Paniikkihäiriöni oireilee suurien elämänmuutosten myötä, jolloin tuntuu, ettei pää ja energiavarat pysy mukana : itselleni itkeminen on 1000 kertaa parempi vaihtoehto kuin rauhoittava pilleri.
Kevätkerttu, moi!
Kaikille ei Seronil käy mutta on olemassa aina vaihtoehto lääkkeissä, itselläkin kokeiltiin muutamia. Nyt hyvä lääkitys ja parempi olo ja tietty terapiaa on myös. Camillalle sanoisin että kyllä rauhoittava pilleri on hyvä joskus ottaa jos olo on ihan syvältä. Ja olen sairastanut tätä kauan että on tietoa ja kokemusta. Mä olen varmaan sen takia lääkemyönteinen koska mulla ne on auttaneet kaiken pahimman yli.
Tottahan tuokin on. Hälytti vain, kun totesivat minulle rauhoittavien koukuttavan ihmistä. Voin tietenkin vain puhua itsestäni, mutta kun minua ahdistaa niin tahdon löytää sen syyn sieltä takaa, jos sellainen tietenkin siellä edes on ja siinä tilassa sitä on kuitenkin erittäin vaikea löytää ja hahmottaa.
Tärkeintä on löytää oma tapansa selvitä ongelmasta !
Kiitti vastanneille :) Tänään on ollu vähän parempi päivä vaikka koko ajan onkin jonkinlainen ahdistus ja sekava olo päällä. Toi sekava epätodellinen olo on mun mielestä kaikkein pahinta... Tunne itseni jotenkin koko ajan vieraaksi, pystyn toimimaan ja puhumaan ja olemaan normaalisti mutta tuntuu että teen kaiken jotenkin ihan mekaanisesti... En osaa selittää :/ Pelkään koko ajan että sekoan.
En siis vielä ole aloittanut lääkitystä. Aamulla mullekki sanottiin että ne pitää ottaa. Pelkään vaan niitä sivuvaikutuksia ja sitten kun mulla on nyt ens viikon alussa paljon juttuja mitä pitää hoitaa.
On tää vaan yhtä helvettiä... Moneen viikkoon en oo tuntenut oloa normaaliksi, jatkuvasti ahdistaa ja yritän silti esittää normaalia muiden ihmisten edessä. Pakko kyl ens viikolla sitten yrittää alottaa ne lääkkeet niin ehkä se vielä tästä :)
Se on kamalaa, mutta itselläni se menee ohi, kun keskityn johonkin muuhun. Mikä sinua auttaa?
Itseäni vaivaa aina-niin-ihana introspektio, jossa vain ikäänkuin etsin itsestäni oireita, joiden takia voisin alkaa panikoimaan. Äsken kävin kukkakaupassa ystäväni kanssa ja huomasin, ettei minua ahdistanut yhtään - ehkä nuo lääkkeet auttavat oikeasti. Pelkään tosin, että lääkkeet vievät tunne-elämän mennessään, vaikka lääkäri vakuutteli minulle, ettei sellainen ole mahdollista edes - turhia pelkoja vaan!
clara, saanko kysyä, mitä sä pelkäät oikeesti lääkityksen alkamisessa? Sitäkö että tulee karmeempi olo, vai? Ihka varmasti tulee jos maalailet mieleesi jo nyt että sekoot! Entäs sit jos sun käy kuin mulle ei sivuvaikutuksia, mä oon meinaten yksi erikoisuus näillä sivuilla jolle ei niitä ole tullut ollenkaan. Lääkkeitten vaikutusta pitää vaan jaksaa oottaa, kyl sitte on kivempi olo, ihka oikeesti. Täällä ei vaan kukaan ole pahemminkirjoitellu siitä miten kivaa on kun lääkkeet on auttanut, enimmäkseen ollaan oltu kauhuissaan sairaudesta, lääkityksestä ja miten muut ihmiset reagoivat tähän tautiin(jota pidetään vähä pölhöjen tautina, vai mitä, vaikkei se sitä ole). Clara, mitä luulet kantsisko kokeilla ilman pelkoa?
"Apua on" kirjoittaja on täysin oikeassa. Itse huomasin hyvin tuon, kun idioottina menin lukemaan paketin kyljestä aloitusoireita: tottakai niistä suurin osa menee, kun niistä alkaa stressaamaan. Esim stressaa sitä, että vatsa menee sekaisin ja saa yhtäkkiä ripulin -> stressaa lisää aloitusoireita itselleen. Itse huomaan olotilani tasantuneen huomattavasti jo vain 8 päivän lääkekuurin aikana, vaikka alku oli toki hankalaa. Toki vieläkin on pieni pelko erseessä, että saan uuden kohtauksen, mutta esimerkiksi eilen kävin huoletta keskellä suurta järveä kalastamassa ja tänään suuressa myymälässä ilman mitään paniikkituntemuksia - kyllä tämä tästä !