Täältä Könönpellosta. Juuh eli nyt alkaa todenteolla jatkuva burgerointini kyrpimään. Olen jo kaksi vuotta asunut Tampereella enkä oikeastaan ole kaupungille uskaltautunut kuin kaveri seurassa. Seurassa pärjään ihan hyvin, mutta jos minulla ei ole henkistä tukea olen kyllä yksi sosiaalisuuden Kallu. En ole ulkoisesti mitenkään Burgerin oloinen. Tänäänkin minulla oli tummansiniset Chinot, viininpunainen tyylikäs villapaita, jonka alla puna-valkoruudullinen kauluspaita. Hiuksina toimii hipsteri tukka. Kroppa ihan OK sillä urheilen paljon.
No tänään päätin lähteä keskustaan ihan katselemaan ja kahville selättämään sosiaalisten tilanteiden pelkoani. Lähdin sitten bussilla liikkeelle. Bussikorttia minulla ei ole, mutta olin jo etukäteen varmistanut meno että paluumatkan maksun kolikoilla. Eli minulla oli lompakossa tasaraha.
Perille päästyäni kiertelin siellä täällä. Oikeastaan ainut tavara, mitä tarvitsin oli HDMI-johto. Ennen tätä hankintaa kävin muutamissa vaatekaupoissa katselemassa. Tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet minua. Kävin useissa sovituskopeissa "kokeilemassa" jotain vaatetta, että pystyin tarkistamaan onko minulla kentias sepalus auki tai jotain muuta katseen kiinnittävää. Söpöt myyjä tytyt kyselivät joka tarvitsenko apua, mutta sain aina pidettyä malttini ja vastasin kohteliaasti että katselen vain kiitoksia.
Yhdestä kaupasta löysin aivan todella hienon takin. Noh ajattelin että ostan sen nyt kun kerran nuorta käteisrahaa sattui lojumaan lompakossa. Maksu sujui hyvin, mutta myyjä antoi rahat takaisin seteli ensin ja kolikot päälle. Siis ei helvetti. Kuka saatana tekee niin? Kolikot tottakai lenteli sinne tänne. Totesin että piru. Päätin laittaa setelit lompakkoon ensin ja sitten noukkia pudonneet kolikot. Kädet tärisivät eikä ne helvetin setelit meinannut mennä sitten mitenkään sinne lompakkoon. Aloin punastua melko reippaasti. Lopulta sain rytättyä kaikki paperit lompakkoon niin että puolet mytyssä olevasta kuitista kuitenkin jäi ulkopuolelle, kun aloin noukkimaan kolikoita. Sain ne sitten noukittua ja liukenin äkkiä paikalta. Myyjä huuteli perään että unohdin takkini. Tulipunaisena palasin hakemaan ostokseni kun myyjä hieman hihitteli.
Nyt oli tullut aika poistua kun burgeruus oli taas jälleen kerran niskan päällä. Käyn vielä ostamassa sen HDMI-johdon. Ajattelin, että kun tänne asti nyt on päästy niin käynpä hakemassa sen ihan huvikseni joka miehen tavaratalosta Clas Ohlsonilta. Kiertelin sitten elektroniikka osastolla. Myyjä - isokokoinen alfa, ei mikään laudan sovinisti ZYZZ juntti alfa vaan äärimmäisen komea 25 v herrasmies - tuli kysymään tarvitsenko apua. Mongersin sitten että jo-joo tulin tota torksipäisiä ruuveja hakemaan. Mitä vittua aivot? Ruuveja jumalauta. Myyjä opasti minut osastolle. "Joo tollasia mää tarviin" nappasin paketin punastallen ja lähdin kassalle. En kehdannut jättää ruuveja sillä myyjät varmasti tarkkailevat minua. Ostin sitten ruuvit ja lähdin pois - ilman johtoa.
Ajattelin ettei tämä päivä ainakaan huonommaksi voi mennä, joten päätin nyt kotimatkalla käydä samalla hakemassa ruuat sun muut. Ensimmäisenä listalla maksalaatikko. Joku vanhempi naishenkilö oli kyseisen oven edessä silmäilemässä tuotteita. Odottelin hetken kunnes päätin kysyä että voisinko ottaa tuosta maksalaatikon. Avasin suuni ja sieltä pääsi joku epäinhimillinen ynähdys. Rykäisin ja pyysin nyt säikähtäneeltä mummolta anteeksi ja poistuin parin metrin päähän ja paniikissa noukin hyllyltä Play kaakaon. No vittu. Lähdin kaupasta pelkän kaakaon kanssa. Play vitun kaakao. Mieleni teki yhtä ilta kaljaa ja maksalaatikkoa saatana. Tällä kertaa sentään edes maksu onnistui olihan minulla lompakon kolikoista muodostuva tasaraha.
Loppu bussimatkalla burgeroin vielä kerran kiellon päälle. Olin käyttänyt tasaraha kolikkoni siihen vitun kaakaohon joten jouduin maksamaan setelillä sillä ilmeisesti kortilla maksaminen on liian vaikeaa busissa. Vaatekauppa tilanne toistui ja kolikot pisin bussia. Voi helvetti.
Nyt olen jälleen kotona ja nautin loppuillan ruuveista ja kaakaosta. Onko tautiini mitään pillereitä?
No tänään päätin lähteä keskustaan ihan katselemaan ja kahville selättämään sosiaalisten tilanteiden pelkoani. Lähdin sitten bussilla liikkeelle. Bussikorttia minulla ei ole, mutta olin jo etukäteen varmistanut meno että paluumatkan maksun kolikoilla. Eli minulla oli lompakossa tasaraha.
Perille päästyäni kiertelin siellä täällä. Oikeastaan ainut tavara, mitä tarvitsin oli HDMI-johto. Ennen tätä hankintaa kävin muutamissa vaatekaupoissa katselemassa. Tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet minua. Kävin useissa sovituskopeissa "kokeilemassa" jotain vaatetta, että pystyin tarkistamaan onko minulla kentias sepalus auki tai jotain muuta katseen kiinnittävää. Söpöt myyjä tytyt kyselivät joka tarvitsenko apua, mutta sain aina pidettyä malttini ja vastasin kohteliaasti että katselen vain kiitoksia.
Yhdestä kaupasta löysin aivan todella hienon takin. Noh ajattelin että ostan sen nyt kun kerran nuorta käteisrahaa sattui lojumaan lompakossa. Maksu sujui hyvin, mutta myyjä antoi rahat takaisin seteli ensin ja kolikot päälle. Siis ei helvetti. Kuka saatana tekee niin? Kolikot tottakai lenteli sinne tänne. Totesin että piru. Päätin laittaa setelit lompakkoon ensin ja sitten noukkia pudonneet kolikot. Kädet tärisivät eikä ne helvetin setelit meinannut mennä sitten mitenkään sinne lompakkoon. Aloin punastua melko reippaasti. Lopulta sain rytättyä kaikki paperit lompakkoon niin että puolet mytyssä olevasta kuitista kuitenkin jäi ulkopuolelle, kun aloin noukkimaan kolikoita. Sain ne sitten noukittua ja liukenin äkkiä paikalta. Myyjä huuteli perään että unohdin takkini. Tulipunaisena palasin hakemaan ostokseni kun myyjä hieman hihitteli.
Nyt oli tullut aika poistua kun burgeruus oli taas jälleen kerran niskan päällä. Käyn vielä ostamassa sen HDMI-johdon. Ajattelin, että kun tänne asti nyt on päästy niin käynpä hakemassa sen ihan huvikseni joka miehen tavaratalosta Clas Ohlsonilta. Kiertelin sitten elektroniikka osastolla. Myyjä - isokokoinen alfa, ei mikään laudan sovinisti ZYZZ juntti alfa vaan äärimmäisen komea 25 v herrasmies - tuli kysymään tarvitsenko apua. Mongersin sitten että jo-joo tulin tota torksipäisiä ruuveja hakemaan. Mitä vittua aivot? Ruuveja jumalauta. Myyjä opasti minut osastolle. "Joo tollasia mää tarviin" nappasin paketin punastallen ja lähdin kassalle. En kehdannut jättää ruuveja sillä myyjät varmasti tarkkailevat minua. Ostin sitten ruuvit ja lähdin pois - ilman johtoa.
Ajattelin ettei tämä päivä ainakaan huonommaksi voi mennä, joten päätin nyt kotimatkalla käydä samalla hakemassa ruuat sun muut. Ensimmäisenä listalla maksalaatikko. Joku vanhempi naishenkilö oli kyseisen oven edessä silmäilemässä tuotteita. Odottelin hetken kunnes päätin kysyä että voisinko ottaa tuosta maksalaatikon. Avasin suuni ja sieltä pääsi joku epäinhimillinen ynähdys. Rykäisin ja pyysin nyt säikähtäneeltä mummolta anteeksi ja poistuin parin metrin päähän ja paniikissa noukin hyllyltä Play kaakaon. No vittu. Lähdin kaupasta pelkän kaakaon kanssa. Play vitun kaakao. Mieleni teki yhtä ilta kaljaa ja maksalaatikkoa saatana. Tällä kertaa sentään edes maksu onnistui olihan minulla lompakon kolikoista muodostuva tasaraha.
Loppu bussimatkalla burgeroin vielä kerran kiellon päälle. Olin käyttänyt tasaraha kolikkoni siihen vitun kaakaohon joten jouduin maksamaan setelillä sillä ilmeisesti kortilla maksaminen on liian vaikeaa busissa. Vaatekauppa tilanne toistui ja kolikot pisin bussia. Voi helvetti.
Nyt olen jälleen kotona ja nautin loppuillan ruuveista ja kaakaosta. Onko tautiini mitään pillereitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitäiskö välillä vähentää paikkoja, ainaisen lisäyksen sijaan?
Yrittäisit edes itse kirjoittaa jotain, ei taida onnettoman rahkeet riittää kuin tekstien kopiointiin. Onkohan mokomalla edes sitä vaadittua ompelukonekorttia..?
Kerros joku paikkakunta tai paikka mikä oikein odottaa linkkiä Varkauden meheviin keskusteluihin? Ois pari mehevää aihetta odottamassa linkkausta...
vidun pedet keke44 ottaa repokankaan ja könönpellon mopeedikakarat ja . . .
virve
Vesukka